Maija Virtanen
Yle
Kasvit tarvitsevat kasvaakseen oikeanlaisen kasvualustan, vettä ja aurinkoa. Sen lisäksi ne tarvitsevat ravinteita. Lannoituksella varmistat hyvän sadon, oli kyse sitten kukista tai syötävistä kasveista.
Kasvit tarvitsevat ravinteikseen muun muassa typpeä, kaliumia, kalsiumia ja fosforia. Eri kasvit tarvitsevat eri määriä ravinteita. Osalle kasveista tietyt maanparanteet eivät sovi lainkaan.
Puutarhaa, palstaa tai parvekeviljelyjä voi lannoittaa orgaanisilla tai kemiallisilla lannoitteilla. Niin sanotut väkilannoitteet ovat kaupasta ostettuja synteettisiä ravinneseoksia. Orgaanisia lannoitteita voi valmistaa itse luonnon antimista tai kodin ruokajätteestä.
Lannoittaminen tehdään rikkaruohoista kitketylle maalle. Muuten nekin saavat kasvubuustin.
Kasvukauden mukaan
Syksyllä kasvimaahan käännetään lehdet ja edellisen kasvukauden kuivuneet osat. Talven aikana ne muuttuvat uudeksi mullaksi ja parantavat maan koostumusta ja ravinteikkuutta.
Talvella on lepokausi, mutta puhdasta puutuhkaa pystyy ripotella lumen päällekin sopiville alueille.
Keväällä ennen kasvukautta maahan voi lisätä erilaisia lannoitteita. Istutettaessa marjapensaita, kannattaa istutuskuoppaan lisätä esimerkiksi hevosenlantaa.
Kasvukauden aikana lisälannoitusta voi harkita tietyille kasveille. Kun tullaan loppukesään, ei lannoitus enää ole tarpeen.
Tarkkailkaa kasvuanne
Omaa lannoitustarvetta voi arvioida tarkkailemalla kasvien lehtien väritystä ja kukintojen kokoa. Oman kasvimaan maaperän tuntemus auttaa myös satoisuuteen. Jos sinulla on kovin hiekkaperäinen maa, on ravinteiden pidätyskyky heikko. Käytä silloin mieluummin maaperän parannusta kuin lannoitusta.
Lannoitteita ei kannata laittaa liikaa. Osa lannoitteista, kuten tuore hevosenlanta ja kanankakka, ovat vahvoja ja voivat niin sanotusti polttaa kasvien juuria.
Keittiöstäkin löytyy lannoitteita
Orgaanisina lannoitteina käytetään ainakin hevosenlantaa, kanankakkaa, merilevää, laimennettua virtsaa ja luujauhoa. Kalanruotoja ja kananmunankuoria voi myös murskata maahan tai antaa niiden kompostoitua. Onpa jonkun kuultu haudanneen kasvimaahansa jopa vanhan untuvatyynyn sisukset.
Puutuhkassa on kaikkia tarvittavia ravinteita paitsi typpeä. Tuhka nostaa maa-aineksen pH-arvoa, eli se vaikuttaa samalla tavalla kuin kalkki. Happamassa maassa viihtyville hortensialle, havukasveille, alppiruusuille ja pensasmustikalle ei siis kannata tuhkaa tai kalkkia lisätä.
Ennen välteltiin myös tuhkan antamista perunalle perunaruven takia. Nyt taudista on kehittynyt kalkitussakin maaperässä viihtyvä muoto, joten kalkin lisäämättä jättäminen ei enää suojaa perunaa. Useammat tahot suosittelevat perunapellon kalkitsemista kasvukauden välissä. Kannattaa myös valita lajike, johon tauti ei tartu niin herkästi. Puutuhkan kanssa tulee myös olla tarkka, ettei poltetun seassa ole mitään epäpuhtauksia.
Voit myös helposti valmistaa lannoitteeksi nokkosvettä.
Nokkosveden resepti
Kerää kilo tuoreita nokkosia. Muista hanskat!
Laita nokkoset 10l ämpäriin, kaada täyteen vettä. Kansi päälle.
Anna muhia 2 viikkoa.
Laimenna valmis nokkosvesi 1:10 ja kaada kasvimaalle.
Varoituksen sana lannoittajalle ja palstanaapureillekin: valmis liuos haisee pahalle.
Komposti on kelpo maanparanne
Monella kasvimaaviljelijällä on käytössään komposti. Sinne maatuvat palstan rikkaruohot, oksat ja lehdet. Kompostissa valmistunut multa rikastuttaa kasvualustaa. Kompostiin voi laittaa myös ruoantähteitä, kunhan muistaa suojata sen tuholaisilta, kuten rotilta.
Maata kannattaa parantaa myös kääntämällä sinne tuoretta ruoho- ja lehtisilppua, kuivuneita lehtiä, olkia ja muuta puutarhasta löytyvää. Rikkaruohoista ei kannata kääntää maahan sen siementäviä muotoja, kuten höytyväistä voikukkaa.
Artikkelia varten on haastateltu ympäristöbiologi, maisemasuunnittelija Taina Suoniota.
