Hyppää pääsisältöön

Jakolinjat syvenevät keskiluokan sisällä – “Ei ihme, että alamme murtua”

Anonyymin pukuun pukeutuneen henkilön jalat.
Ihmiset pelkäävät asemansa puolesta, ja työelämä ajaa heidät vastakkain, arvioi dosentti Ilkka Levä. Anonyymin pukuun pukeutuneen henkilön jalat. Kuva: Henrietta Hassinen / Yle toimihenkilöt,Ylemmät Toimihenkilöt YTN,virkamiehet,liikemiehet,Kuvituskuvat käyttövapaat,kuvituskuvat,mies,Virka-apu,yhteiskunta,Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut,hyvinvointivaltio,anonymiteetti,virka,Ylempi keskiluokka,yhteiskuntaluokat,sosiaaliluokka,Helsinki,Työllisyys ja työttömyys,työ,työllisyys,työllistyminen,ammatit,palkka,työntekijän palkkaaminen,palkkakeskustelu,palkkaerot,verotus,talous,Taantuma,työkalut,työvälineet,työsyrjintä,ihmiset,miehet,työelämä,työeläkkeet,Tasa-arvo työelämässä,puku,päättäjät,johtajat,johtajat,miesvaltaisuus,Miesvaltaiset alat

Dosentti Ilkka Levän mukaan työntekijät on laitettu kilpailemaan keskenään, ja he uupuvat yrittäessään vastata työelämän odotuksiin. “Emme puhu siitä, miksi työmarkkinat ovat tällaiset, jotta meillä ei mene usko.”

Meidät on kaikki on yksilöity työmarkkinoilla niin, että kilpailemme vain keskenämme ja unohdamme hyvinvointivaltion perusidean.

Näin väittää dosentti, filosofian tohtori Ilkka Levä Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian laitokselta. Hän puhuu keskiluokan asemasta Asta Leppä ja köyhä Suomi -ohjelmasarjan uudessa jaksossa.

Osalla keskiluokasta menee koko ajan paremmin, osalla huonommin. Siksi keskiluokasta puhuminen ei ole Levän mukaan välttämättä enää tarkoituksenmukaista.

– Luokat eivät ole hävinneet minnekään, mutta ne ovat muuttaneet radikaalisti muotoaan ja niidenkin sisällä kulkee jakolinjoja. Ei ole mitään kollektiivista keskiluokkaa, on vain töitä ja työsuhteita, joilla ei tienaa, ja töitä, joilla tienaa paljon.

Yksilöitymiskehitys on johtanut siihen, että silloin kun ihminen ei pärjää, se on hänen oma syynsä.

Yksilöitymiskehitys on johtanut siihen, että silloin kun ihminen ei pärjää, se on hänen oma syynsä.

– Kun puhutaan vain yksilöistä, odotetaan, että meidän pitäisi muuttua, jotta sopeudumme vaatimuksiin. Emme puhu siitä, mikä on koko jutun mieli, miksi työmarkkinat ovat tällaiset, jotta meillä ei mene usko. Ei ihme, että alamme murtua.

Epäluottamus hyvinvointivaltioon saa linnoittautumaan

Dosentti Ilkka Levän mukaan etenkin 1990-luvun lama laittoi ihmiset kilpailemaan keskenään. Siitä lähtien työnantajapuoli on halunnut keskitetyistä järjestelmistä eroon ja että neuvottelut tapahtuvat paikallisesti.

– Vaikka koko ajan on voinut sopia paremmin kuin mitä työehtosopimus sanoo. Jos neuvottelussa ovat vain työnantaja ja yksittäinen työntekijä, tietää kyllä, miten siinä käy. Nyt on luotu työmarkkinoita, joissa ihmiset ovat nollatuntisopimuksella ja joutuvat koko ajan etsimään uutta duunia ja suostumaan ihan mihin tahansa.

Samalla on romutettu uskoa hyvinvointivaltioon.

– Se on aiheuttanut linnaleirimentaliteettia. Hyvässä asemassa olevat eivät pidä ääntä itsestään, vaan vetäytyvät omiin asuntoihinsa omille asuinalueilleen.

Suomessa on tyypillisesti satsattu etenkin omistusasumiseen, niin että oma koti on Levän mukaan monelle “se viimeinen turvapaikka”. Se on hänen mielestään ymmärrettävää, mutta tästä riippuvuudesta pitäisi päästä eroon.

– Tulisi tukea kaikenlaista yhteisöllistä asumista ja lisätä vuokra-asuntotuotantoa.

Moni keskiluokkainen hankkii myös erilaisia terveysvakuutuksia, eläkevakuutuksia ja sijoittaa. Ilkka Levän mielestä tämä kielii epäluottamuksesta hyvinvointivaltioon.

– Samaan aikaan nakerretaan ajatusta siitä, että me olisimme kaikki samassa veneessä ja että hyvinvointivaltio pitää meistä kaikista huolen, kun paha päivä tulee.

Moni uupuu ja masentuu yrittäessään pysyä mukana kyydissä. Jos keskiluokkainen putoaa asemastaan, se synnyttää häpeää, ahdistusta ja vihaa.

– Se kohdistetaan usein eri ihmisryhmiin, kuten pakolaisiin.

Kaikki ovat riippuvaisia toisistaan

Kun ihmiset lakkaavat uskomasta hyvinvointivaltioon, voi uskoa olla Ilkka Levän mukaan vaikea palauttaa.

Kerran kadotettua uskoa hyvinvointivaltioon voi Ilkka Levän mukaan olla vaikea palauttaa.

– Paluu yhteisöllisyyteen vaatii meiltä isoa uudelleenajattelua, jota emme välttämättä ole valmiita tekemään. Silloin kun ollaan voittajien kastissa, ei jakseta ponnistella muiden eteen.

Hänestä on kuvaavaa, ettei veroja saisi koskaan nostaa.

– Aina pitää vain leikata kaikesta yhteisestä hyvästä, jota olemme luoneet tähän maahan. Jos Suomen veroprosenttia vertaillaan muuhun maailmaan, se on täysin kilpailukyinen.

Levän mukaan ajattelutavan muutos hyödyttäisi kuitenkin kaikkia, sillä keskiluokkainen elämä johtaa usein vainoharhaisiin asetelmiin.

– Kytätään, onko naapurilla isompi auto tai isompi tontti. Mutta kulutuskulttuuri on lyönyt niin vahvasti läpi, että sen kritisointi pistetään ituhippien pelleilyksi ja fillarikommareiden höpötyksiksi.

Sen sijaan pitäisi ymmärtää, ettemme ole täällä yksin vaan riippuvaisia toisistamme.

– Meidän tehtävämme on ennen kaikkea auttaa ja palvella muita, ja siten saamme itsekin eniten. Keskiluokka turvaisi asemansa parhaiten ymmärtämällä, että pitää myös pystyä antamaan, Ilkka Levä sanoo.

Kirjoittaja: Jonna Tapanainen

  • “On erikoista, ettei rikas Suomi pysty turvaamaan kaikille riittävää toimeentuloa”

    Taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet ovat ihmisoikeuksia.

    Ihmisoikeusliiton pääsihteerin Kaari Mattilan mukaan meillä ei ymmärretä, että toimeentulo tai terveyspalvelut ovat ihmisoikeuksia. Jos suomalaista pyytäisi luettelemaan keskeisiä ihmisoikeuksia, moni mainitsisi luultavasti äänioikeuden, sananvapauden ja syrjinnän kiellon – eli tutut kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet. – Niiden lisäksi pitäisi ymmärtää, että myös taloudelliset ja

  • Filosofi Elisa Aaltola: “Ihmisen kannattaa luopua eläintuotannosta oman etunsa takia”

    Aaltolan mukaan eläintuotanto voi synnyttää pandemioita.

    Filosofi Elisa Aaltolan mielestä pandemian myötä olisi syytä puhua siitä, kuinka pitkälle ihminen voi riistää eläinlajeja ja luontoa. Hänen mukaansa oma elämämme voi keventyä, jos kohtelemme eläimiä myötätuntoisesti. Koronapandemian myötä on keskusteltu, millaisia seurauksia on sillä, että ihminen vie koko ajan enemmän elintilaa eläimiltä.

  • Puheen Aamu päihittää marraskuun ystävillä ja tiistainisuilla

    Puheen Aamu on marraskuussa yllätyksiä täynnä!

    Puheen Aamu on marraskuussakin yllätyksiä ja kivoja juttuja täynnä! Marraskuun ensimmäisellä viikolla Anna Cadia, Alina Kulo ja Juhani Kenttämaa kutsuivat kylään ystäviä, henkilöitä, jotka kuuntelevat Puheen Aamua, mutta jotka ovat monelle tuttuja muutenkin: kirjailijoita, muusikoita, luennoitsijoita, juontajia. Marraskuussa nautitaan myös nisuja ja kuunnellaan toivebiisejä.