Rasismista jalkapallossa keskustellaan Ylen EM-futisstudiossa keskiviikkona 16.6. kello 21.15.
Ei-valkoisia urheilijoita kohdellaan eri tavalla kuin valkoisia, mutta rasismia ei aina tunnisteta urheilun kentällä. Rodullistamista kokevat urheilijat kohtaavat syrjintää niin pelikentillä, pukuhuoneissa kuin mediassakin. Entinen jalkapalloilija Nasim Selmani tietää, miltä rasismi tuntuu ja työskentelee nykyään rasismin kitkemiseksi.
Kun Nasim Selmani oli pieni lapsi, hänelle tuli joskus outo olo. Hän sai esimerkiksi kovemman rangaistuksen kuin muut samasta asiasta, tai kun joku kertoi vitsin ja kaikki nauroivat, häntä ei naurattanut yhtään.
– Minusta tuntui, etten riitä tällaisena ja että minut yritetään työntää erilliseen lokeroon. Vasta lähemmäs kolmekymppisenä koin ahaa-elämyksen, että ai, minun kokemuksilleni on sanoja ja joku selitys. Se oli iso hetki, Selmani kertoo.
Aikuisena Selmani ymmärsi, että ikävät kokemukset ovat rodullistamista. Se on yhteiskunnallinen ja sosiaalinen prosessi, jossa tiettyihin ihmisiin liitetään erilaisia stereotypioita ja ennakkoluuloja esimerkiksi ihonvärin tai oletetun etnisen tai uskonnollisen taustan takia.
– Me kaikki olemme oppineet tiedostamattamme rasismia esimerkiksi median ja populaarikulttuurin välityksellä. On meidän kaikkien vastuulla purkaa näitä asioita pois, Selmani sanoo.
Laajemmin yhteiskunnassa vastuu rasismiin puuttumisessa on kaikilla, joilla on valtaa.
– Tämä on resurssi- ja arvokysymys, että halutaanko siirtyä puheesta toimintaan.
“Solvauksen jälkeen ei voi keskittyä peliin 110-prosenttisesti”
Moninaisuuden kysymyksistä on tullut viime vuosien aikana Selmanin päätyö. Hän työskentelee asiantuntijana helmikuussa perustetussa Deideissä, joka auttaa organisaatioita moninaisuuden, yhdenvertaisuuden ja inklusiivisuuden edistämisessä. Selmani pyörittää firmaa yhdessä kumppaninsa Jasmin Assulinin ja ystävänsä Iina Salmisen kanssa.
Ennen nykyistä työtään Selmani pelasi 21-vuotiaaksi asti koripalloa liigatasolla ja sen jälkeen jalkapalloa nousten seitsemännestä aina kolmanteen divisioonaan asti.
Urheilun maailmassa rodullistaminen ja stereotypisointi näkyy esimerkiksi siinä, että mustaihoisten pelaajien ajatellaan olevan ensisijaisesti lahjakkaita fyysisiltä ominaisuuksiltaan, kun taas valkoisten pelaajien taitoja pidetään peliälykkyyden tai opitun harjoittelun tuloksena. Tämä on huomattu esimerkiksi Paul Ian Campbellin ja Louis Bebbin tekemässä tutkimuksessa, jossa analysoitiin vuoden 2018 jalkapallon miesten maailmanmestaruuskisojen kommentaattoreiden luonnehdintoja. Campbell kirjoitti tutkimuksesta australialaisessa Conversation-nettilehdessä toukokuussa.
Rodullistavat ennakkoluulot voivat liittyä esimerkiksi ihmisten kykyihin, tapakulttuuriin ja moraaliin. Rodullistamisprosessi johtaa ihmisten kohteluun tietoisesti tai tiedostamatta eriarvoistavasti eli rasismiin.
Näkyvämpi osa rasismia ovat herjaukset esimerkiksi ottelun aikana. Slavia Prahan Ondrej Kudela solvasi rasistisesti Glasgow Rangersin ja Suomen maajoukkueen keskikenttäpelaajaa Glen Kamaraa Eurooppa-liigan ottelussa Skotlannissa 18. maaliskuuta. Euroopan jalkapalloliitto Uefa langetti Kudelalle kymmenen ottelun pelikiellon maajoukkueen ja seurajoukkueen euro-otteluihin.
Rasismi vaikuttaa pelaajien mielenterveyteen.
Jos joku solvaa sinua juuri ennen treenejä, et pysty keskittymään 110-prosenttisesti pelaamiseen. Tällaiset tapaukset jättävät arven, jonka muistaa vielä vuosien päästä, Selmani kertoo.
Jalkapallo-otteluissa on yleistynyt rasisminvastainen ele, jossa polvistutaan kentällä ennen ottelua. Esimerkiksi Englannin maajoukkueen pelaajat polvistuivat sunnuntaina EM-kisojen ottelussa Kroatiaa vastaan. Joukkue sai polvistuessaan osakseen buuausta osalta katsojista, minkä jälkeen suurempi osa katsojista taputti osoittaakseen tukeaan polvistuneille.
Selmanin mielestä Suomessa on parin viime vuoden aikana alettu tiedostaa rasismi paremmin.
Edelleen keskustelu painottuu enemmän rasismin näkyvään eli ihmisten väliseen tasoon, kuten herjaamiseen. Rasismi on kuitenkin myös rakenteellinen ongelma.
“Mistä olet oikeasti kotoisin?”
Selmanin äiti on suomalainen ja isä algerialainen. Perheen kanssa puhutaan sekaisin suomea, algerianarabiaa ja ranskaa.
– Vaikka puhun suomea äidinkielenäni, ulkomuotoani ja nimeäni usein ihmetellään.
Toisen taustan tivaaminen tai hyvän suomen kielen taidon kehuminen ovat esimerkkejä mikroaggressioista. Tällaiset kommentit tai teot vahvistavat ja ylläpitävät rasistisia tai muuten syrjiviä stereotypioita.
– Ihmisellä voi olla hyvät tarkoitusperät, kun hän kysyy, mistä olen oikeasti kotoisin, mutta kun nämä tilanteet toistuvat eri suunnista ja usein, niistä voi tulla epämukava olo, että en kuulu joukkoon, Selmani kertoo.
Suomessa vallitsee valkoisuusnormi, eli sosiaalinen hierarkia ja valtasuhde, jossa länsimaalaisuus ja eurooppalaisuus nähdään yhteiskunnallisia rakenteita määrittelevänä normina. Usein juuri normista poikkeaminen tekee valkoisuuden normin näkyväksi.
– On hienoa, että suomalaisuuden normia nykyään haastetaan ja laajennetaan väestörakenteen moninaistuessa, ja erilaisiin vähemmistöryhmiin kuuluvat ihmiset näkyvät enemmän julkisessa keskustelussa, Selmani sanoo.
Vastuu on valmentajilla ja seuroilla
Rasismia ei Selmanin lapsuuden tai urheilu-uran aikana ole osattu tunnistaa. Nyt hän peräänkuuluttaakin seurojen ja valmentajien vastuuta.
Heidän pitäisi oppia ymmärtämään ja tunnistamaan rasismia sekä puuttua syrjintätilanteisiin. Rasismikokemuksia ei pitäisi vähätellä, vaan ottaa ne vakavasti ja tunnistaa niiden haitalliset seuraukset rasismia kokeville.
Inklusiivisuuden lisäämistä on myös tarjota mahdollisuus jalkapallon harrastamiseen kaikenlaisille pelaajille. Suomen Palloliitossa on havaittu, että maahanmuuttajataustaisia tyttöjä on ollut haastavampaa saada mukaan harrastusten pariin kuin poikia. Kansallinen liiga kertoi toukokuussa pyrkivänsä vastaamaan ongelmaan esimerkiksi tarjoamalla urheiluhijabeja pelipaidan, shortsien ja sukkien lisäksi, mikä mahdollistaa urheiluharrastuksen aloittamisen hijabia käyttäville tytöille.
– Tämä on hieno esimerkki siitä, miten suhteellisen pienellä teolla voidaan tehdä lajista inklusiivisempaa yhä useammille ja kannustaa myös aktiivisemmin lajin pariin, Selmani kiittää.
