Hyppää pääsisältöön

Tanssiva karhu ylpeänä esittelee vuoden 2021 palkintoehdokkaat – kuusi hyvää syytä tutustua uuteen runouteen!

Runoilijat ylärivi: Tarita Ikonen, Elsa Tölli, Virpi Vairinen; alarivi: Kaarina Valoaalto, Susinukke Kosola ja Tuomas Timonen
Runoilijat ylärivi: Tarita Ikonen, Elsa Tölli, Virpi Vairinen; alarivi: Kaarina Valoaalto, Susinukke Kosola ja Tuomas Timonen Kuva: Tarita Ikonen /Noora Ojala, Elsa Tölli/Raili Tuikka, Virpi Vairinen/Jussi Virkkumaa Kaarina Valoaalto/Mercedes Alba, Susinukke Kosola/Raili Tuikka, Tuomas Timonen/Raili Tuikka Tanssiva karhu,runoilijat

Tanssiva karhu -raati on valinnut vuoden tärkeimmät runoteokset. Näin karhuraati perustelee valintaansa.

Tarita Ikonen: Lasinalaiskudos

Armoa antamattoman suora Lasinalaiskudos viiltää esiin alkoholismin aiheuttaman tuskan tuorein havainnoin. Tarita Ikonen kirjoittaa lasinkirkkaan läpinäkyväksi, miten lapsi ehdollistuu peittämään äitinsä riippuvuuden. Parempi juosta päin seinää kuin antaa muiden huomata äidin mustelmat.

Omista kokemuksista syntyneet runot välittävät häpeän, vihan, surun ja ikävän äidin luo, joka määrää lastensa elämästä kuin julma jumala. ”Sillä niin kuin tiikeri raatelee ruumiin päästä päähän, niin Äiti on taisteleva selvänä päivänä lapsistaan. Äit.17:22-26,37

Lapsi, myöhemmin nuori nainen etsii apua ja lohdutusta aina uusista syleistä: “jo 6-vuotiaana minulla oli romanialaisen kulkukoiran akkuhapon syövyttämä taju turvasta.”

Lasinalaiskudos on Ikosen Tuho-trilogian toinen osa.

Susinukke Kosola: Turkoosi vyöhyke

Turkoosi, turkkilainen kivi, auttaa uskomusten mukaan kommunikoimaan rehellisesti ja viisaasti. Susinukke Kosolan Turkoosi vyöhyke tunnustelee kommunikaation epätäydellisyyttä: “Sinä kaipaat turkoosia ohitseni niin kuin minä olen ihastunut turkoosiin lävitsesi.

Kosolan neljännen teoksen alaotsikko on: tutkielma yksinäisyyden väriopista. Kertojana on mustilla kirjaimilla raportoiva minä. Kosola rikkoo perinteisen valkoisen paperin ja mustan tekstin liiton ja poimii turkoosilla painomusteella kirjaan jälkiä sinän ajatuksista. Yhdessä sinä ja minä elävät tavallisuuden reunalla, jossa on liftaamista, tupakkahuoneita, piriä ja taloyhtiön robottiruohonleikkuri. Suhde on rakkauden kaltainen.

Kirjan läpäisevä graafinen elementti on vaiheittain etenevä auringonpimennys - turkoosinpimennys - niin suuri kosminen kokemus, että se näkyy meistä jokaisessa, jopa “jossain bemarijäbässä ja ellun kanojen konsultissa”.

Tuomas Timonen: Salkku

Tuomas Timosen Salkussa käydään räyhäisää debattia taiteesta. Runoilija haastaa ”Hyvää taidetta verovaroilla” - nettipalstahuutelut kirjoituskoneella naputeltuilla runofragmenteilla ja ironialla: ”On taiteilijoitten syytä, että todellisuus on niin huono.”

Salkusta löytyy runosarjoja, jotka ovat syntyneet poikkitaiteellisista kohtaamisista. Timonen provosoi ja yllyttää Asetelmia_makulointia - projektinsa hengessä keittämään, silpomaan, ampumaan, hukuttamaan ja muilla tavoin eliminoimaan ”turhat” kirjat maailmaa pilaamasta, sillä ”toisin kuin ihmisten tuhoamista, sitä eivät lait sääntele.

Vuodenajat, unet, fasaanit ja uimaretket ovat poikkeuksia, joille pidättyvä, jopa kärttyisä runoilijaminä vastentahtoisesti antautuu. Kesä tulee, ”täytyy alkaa siirrellä sisäelimiä huoneesta toiseen, kuunnella satakielen laulua.” Rakkauskin vaanii: Salkusta löytyy ohje jolla ”voit esittää loputtoman rakkausrunon aina kun sellaista tarvitaan!

Elsa Tölli: Fun Primavera

Runoja lavoilta ja lavojen takaa” lavarunoilija Elsa Töllin esikoiskokoelma seikkailee festareilla, nuhruisilla patjoilla, tanssii kadulla ja diskossa, loikoilee lumihangessa. Fun Primavera on runsaudensarvi: privaatti leikekirja, päiväkirja, poseeraus, lukuohje ja julkinen tunnustus, teos, joka pursuaa nuoruutta, valokuvia, piirroksia, sivujen välistä putoilevia paljettitähtiä ja sutattuja vaihtoehtoja.

Omakustanteen zinemäisyys on harkittu esteettinen valinta ja kannanotto.
Runoilijaminä ottaa tilaa ja kyhnii nurkissa, tukenaan ystävät, ne harmaasta massasta erottuvat, joiden kanssa voi ”nauraa yhtä nuottia niin että tila oli täynnä hammasta” ja ”valvoa kuolevan runon vierellä”, vaikka sedät ahdistelevat: kirjoita ”edes yksi nyyhkyttävä, karheaposkinen runo.” Primaveran poljennossa on kaikuja monilta runon aikakausilta, mutta uusiksi, omiksi sanoikseen ja säännöikseen sulautuen.

Kaarina Valoaalto: Banana split

Banana Split on kielen ja mielen karnevaali. Elämä on Kaarina Valoaallon mukaan erehdysten suojelualue ja erehdykset onnistumisten kasvualusta. Runoilija kutsuu itseään kaistapääksi, jonka aivoissa mielleyhtymät sinkoilevat viittä kaistaa yhtä aikaa. On ilo päästä kyytiin mukaan. Olemme toistemme virtapiirejä ja siksi Valoaalto on sisällyttänyt teokseen sarjan reheviä runomuotokuvia kollegoille, joilta on saanut virtaa. Kovat ajatuskokkareet ja rutiinimöykyt möyhiytyvät lukiessa teosta, joka jäi tekijänsä viimeiseksi. Runon sanoin: “vastakohtana sankarivainajille hän on sankarieläjä.” Malja hänelle.

Virpi Vairinen: Kaikki tapahtuu niin paljon

Katson tietoa ja tieto katsoo takaisin”, kirjoittaa Virpi Vairinen kokoelmassaan Kaikki tapahtuu niin paljon. Kokoelma on yli puolivälin, kun runoilijan ovikello soi ja tulee tieto, joka pysäyttää myös lukijan. Sen jälkeen voi joko jatkaa kirjaa eteenpäin tai palata alkuun ja lukea teoksen toisin silmin.

Vairisen kolmas kokoelma tallentaa sirpaleita puolison kuoleman käsittelemisestä ja käsittämättömyydestä; ajasta, jolloin tajuttavia asioita oli monta, ja lopulta vain yksi.

Kokoelma tekee näkyväksi, miten sulautuneita olemme tietokoneeseen ja miten se vaikuttaa myös kuoleman kokemiseen: “ kuin painaisi ctrl+Z ja voisin pitää sekä tehdyn että tekemättömän.” Vairinen myös antoi koneen käsitellä suruaan. Mukana on runoutta, jonka runogeneraattori on luonut Vairisen päiväkirjamerkinnöistä.

Vairinen kertoo surusta lyhyesti paljon: “Suljen näytön ja sininen piste, joka olet sinä tässä jatkaa matkaansa.

Tanssiva karhu -runopalkinnon logo, jossa karhu tanssii sinisellä pohjalla
Tanssiva karhu -runopalkinnon logo, jossa karhu tanssii sinisellä pohjalla Tanssiva karhu

Tanssiva karhu -ehdokkaat julkistetaan Yle Radio 1:n Kulttuuriykkösessä torstaina 17.6. klo 15.

Tanssiva karhu on Ylen vuodesta 1994 lähtien runoteokselle jakama palkinto. Tänä vuonna se jaetaan Runokuu-tapahtumassa 21.8. Palkintosumma on 4 000 euroa.

Tämänkertaisessa karhuraadissa ovat mukana puheenjohtajana näytelmäkirjailija, runoilija Laura Ruohonen, Ylen kulttuuritoimittajat Minna Joenniemi ja Marit Lindqvist sekä tuottaja Pekka Savolainen Yle Draamasta.

Tanssivaa karhua koskeviin kysymyksiin vastaa:
Sari Siekkinen
sari.siekkinen@yle.fi
puh. 040 749 4585

yle.fi/tanssivakarhu

De nominerade till Yles lyrikpris Den dansande björnen 2021 har offentliggjorts.

De nominerade är:

Tarita Ikonen: Lasinalaiskudos

Med obönhörlig rättframhet karvar Lasinalaiskudos fram den smärta som alkoholism förorsakar. Med genomskinlig glasklarhet skriver Tarita Ikonen om hur ett barn tvingas täcka upp för moderns beroende. Bättre att springa in i väggen än att låta andra lägga märke till moderns blåmärken.

Dikterna baserar sig på egna erfarenheter och förmedlar känslor av skam, hat och sorg, men också en längtan efter en mor som bestämmer över sitt barns liv likt en ondskefull gud. ”Som en tiger sliter sönder kroppen från topp till tå, så skall en Mor kämpa för sina barn under nyktra dagar. Mor. 17:22-26,37”.

Barnet, som växer till en ung kvinna, letar ständigt efter hjälp och tröst i nya famnar: ”redan som 6-åring hade jag en känsla av trygghet – som en rumänsk gathund på batterisyra”.

Lasinalaiskudos är andra delen i Ikonens Tuho-trilogi.

Susinukke Kosola: Turkoosi vyöhyke

Det sägs att turkos, en turkisk sten, hjälper oss att kommunicera ärligt och med vishet. Susinukke Kosolas Turkoosi vyöhyke utforskar kommunikationens ofullständighet: ”Du längtar efter det turkosa bakom mig så som jag är förtjust i det turkosa genom dig.”

Underrubriken till Kosolas fjärde diktsamling lyder ”tutkielma yksinäisyyden väriopista”, på svenska: ”en utforskning av ensamhetens färglära”. Berättaren är ett rapporterande jag som skriver med svarta bokstäver. Kosola har sönder det traditionella förbundet mellan det vita pappret och den svarta texten och förser du:ets tankar med turkost bläck. Du:et och jag:et lever tillsammans i utkanten av vanligheten, man liftar, det finns tobaksrum, knark och robotgräsklippare i husbolaget. Förhållandet påminner om kärlek.

Det grafiska elementet i boken utgörs av en framskridande solförmörkelse – turkosförmörkelse – en så stor kosmisk erfarenhet att den kan skönjas i var och en av oss, till och med ”i någon bmw-kille och konsult på ellun kanat”.

Tuomas Timonen: Salkku

I Tuomas Timonens Salkku förs högljudd debatt om konst. Diktaren utmanar ”God konst med skattemedel”-skriken på webbens chattforum med ironi och genom att skriva diktfragment på skrivmaskin: ”Det är konstnärernas fel att verkligheten är så dålig.”

I Salkku ingår diktsviter som uppstått genom tvärkonstnärliga möten. I enlighet med sitt Asetelmia_makulointia-projekt provocerar och utmanar Timonen oss att koka, skära, skjuta, dränka och på andra sätt eliminera ”onödiga” böcker som förstör världen: ”Till skillnad från att omintetgöra människor finns det ingen lag som reglerar det.”

Årstiderna, drömmar, fasaner och badutflykter är undantag som det återhållsamma och även ilskna diktjaget motvilligt ägnar sig åt. Sommaren kommer, ”jag måste börja flytta inälvor från ett rum till ett annat, lyssna på näktergalens sång.” Också kärleken ligger på lur: i Salkku finns ett råd för hur man ”kan framföra en oändlig kärleksdikt alltid när det behövs!”

Elsa Tölli: Fun Primavera

Dikter på scen och bakom scen” – estradpoeten Elsa Töllis debutdiktsamling är ute på äventyr på festivaler, på sjabbiga madrasser, dansar på gatan och på disco, slöar i snödrivan. Fun Primavera är ett ymnighetshorn: en privat klippbok, en dagbok, ett poserande, en läsanvisning och en offentlig bekännelse. Ett verk som bubblar av ungdomlighet, fotografier, teckningar, paljettstjärnor som trillar ut och överstrukna alternativ.

Den egenutgivna boken är ett slags zine, och collageformen är ett noga uttänkt estetiskt val och ställningstagande.

Diktjaget tar plats och slår dank tillsammans med sina vänner, de som särskiljer sig från den gråa massan. Dem man kan skratta tillsammans med ”på en ton så att rummet är fullt av tänder” och ”vaka intill den döende dikten”, även om gubbarna antastar en: ”skriv åtminstone en snyftande, strävkindad dikt.”

Fun Primavera ekar av dikttraditioner från olika decennier, men Tölli smälter samman dem till nya, egna ord och former.

Kaarina Valoaalto: Banana split

Banana Split är en språkets och själens karneval. Enligt Kaarina Valoaalto är livet ett reservat för misstag och misstagen grogrunden för att lyckas. Diktaren kallar sig själv för en yrhätta i vars hjärna associationerna rusar fram och tillbaka som på en femfilig motorväg. Det är en glädje att få hänga med.

Vi är varandras elektriska kretsar och därför har Valoaalto också infogat en serie frodiga diktporträtt tillägnade kolleger som gett henne energi. Hårda tankeknyten och rutinklumpar luckras upp när man läser diktsamlingen som blev Valoaaltos sista. Med diktens ord: ”i motsats till hjältedöd är hon hjältelevande”. Skål för henne.

Virpi Vairinen: Kaikki tapahtuu niin paljon

Jag ser på fakta och fakta ser tillbaka”, skriver Virpi Vairinen i samlingen Kaikki tapahtuu niin paljon. Vi har kommit över halvvägs in i diktsamlingen när det ringer på diktarens dörr och vi får ett besked som får oss att stanna upp. Efter detta kan man antingen fortsätta läsa eller återvända till början och läsa om med nya ögon.

Vairinens tredje diktsamling dokumenterar spillror som handlar om det obegripliga och det begripliga i att förlora sin man; en tid då det fanns många saker att förstå, men till syvende och sist bara en.
Samlingen visar hur sammansmultna vi är med datorn och hur datorn påverkar vårt sätt att uppleva döden: ”som om jag kunde trycka på ctrl+Z och bevara både det gjorda och det ogjorda.” Vairinen lät också datorn behandla sin sorg. I samlingen ingår poesi som Vairinen låtit en diktgenerator skapa utgående från hennes dagboksanteckningar.

Vairinen säger mycket om sorg i det korta formatet: ”Jag stänger av skärmen, och den blå pricken som är du fortsätter sin resa.

Tanssiva karhu -runopalkinnon logo, jossa karhu tanssii sinisellä pohjalla
Tanssiva karhu -runopalkinnon logo, jossa karhu tanssii sinisellä pohjalla Tanssiva karhu

De nominerade till Den dansande björnen offentliggörs i programmet ”Kulttuuriykkönen” på Yle Radio 1 torsdagen den 17.6 kl. 15.

Den dansande björnen är ett lyrikpris som Yle delar ut sedan år 1994. I år delas priset ut den 21.8 i samband med Runokuu-diktfestivalen. Prissumman är 4 000 euro.

I juryn sitter i år dramatikern och poeten Laura Ruohonen (ordförande), Yles kulturredaktörer Minna Joenniemi och Marit Lindqvist samt producenten Pekka Savolainen på Yle Draama.

Frågor beträffande Den dansande björnen besvaras av:
Sari Siekkinen
sari.siekkinen@yle.fi
tfn 040-749 45 85

yle.fi/tanssivakarhu

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri