Hyppää pääsisältöön

Ihmiseläintarha ja valtiojohtoista sortoa – rasismin historia paljastaa ihmisen synkän puolen

Lukuja rasismin historiasta -sarjan kuva ilman tekstiä
Toimittaja Pekka Vahvanen sukeltaa sarjassaan vieraidensa kanssa rasismin synkkiin vaiheisiin. Niihin kuuluu uiguurivähemmistön kohtelu Kiinassa. Lukuja rasismin historiasta -sarjan kuva ilman tekstiä Kuva: Jukka Lintinen / Tuuli Laukkanen / Yle Pekka Vahvanen

Rasismin ilmenemismuotoja ovat yhtä lailla eurooppalainen kolonialismi, orjakauppa, rotuerottelu Amerikassa ja juutalaisvainot kuin valtiojohtoinen vähemmistöjen sorto Aasiassa. Lukuja rasismin historiasta -ohjelmasarja osoittaa, millaisia muotoja rasismi on eri aikoina ja eri paikoissa saanut.

Vuoden 1897 maailmannäyttely pidettiin Brysselissä. Yksi sen nähtävyyksistä oli ihmiseläintarha, jossa oli esillä 267 Kongosta tuotua alkuperäisasukasta.

Kaksi miljoonaa eurooppalaista tuli innolla katsomaan, kuinka nämä raakalaismaisina esitetyt kongolaiset esimerkiksi tanssivat ihmisten edessä ja meloivat puiston lammella.

Kriittinen rotuteoria ei ollut ensimmäisenä maailmannäyttelystä kirjoittaneiden toimittajien mielessä; sen sijaan lehdistö pohti, ovatko nämä alkuasukkaat vaarallisia.

Näyttelyn afrikkalaiset söivät ja nukkuivat kuninkaan hevostallissa. Myös noin 6000 kilometriä etelämpänä Belgian kuninkaan alamaiset kohtelivat kongolaisia kuin eläimiä. Heidät laitettiin aseella uhaten pakkotyöhön: keräämään kumia, jota alettiin tuolloin tarvita auton renkaita varten.

Valistuneimmatkin ajattelijat olivat rasisteja

Näihin kolonialismin aikoihin verrattuna rasismi on vähentynyt länsimaissa merkittävästi kahdella eri tasolla.

Ensinnäkin asenteet ovat muuttuneet. Vielä 1700- ja 1800-luvuilla monet valistuneimmatkin ajattelijat olivat nykynäkökulmasta rasisteja. Esimerkiksi evoluutioteorian keskeisin kehittäjä Charles Darwin uskoi rotujen välisiin hierarkioihin ja kirjoitti, että ”sivilisoituneet ihmisrodut tulevat lähes varmasti tuhoamaan ja korvaamaan raakalaismaiset rodut kaikkialla maailmassa”.

Esimerkiksi evoluutioteorian keskeisin kehittäjä Charles Darwin uskoi rotujen välisiin hierarkioihin.

Voltaire – yksi terävimmistä ja tunnetuimmista valistuksen filosofeista ja tyrannian vastustajista – sijoitti orjalaivoihin. Hän ei myöskään ollut immuuni aikansa juutalaisvastaisuudelle. Voltaire kirjoitti:

”Juutalaiset ovat ainoastaan tietämätön ja barbaarinen kansa, joka on jo pitkään yhdistänyt mitä halpamaisimman ahneuden kaikkein halveksittavimpaan taikauskoon, ja heidän vihansa on voittamaton niitä kansoja kohtaan, jotka suvaitsevat ja rikastuttavat heitä.”

Meidän aikanamme rasismia yritetään toisinaan nähdä myös tilanteissa, joissa sitä ei ole. Mutta aikana, jolloin rasismia oli kaikkialla, juuri kukaan ei sitä nähnyt ja tunnistanut. Yksi syy tähän oli se, että eurooppalaisten johtoasema maailmassa oli niin selvä. Toisaalta muiden kansojen saavutuksista ei tuolloin ollut juuri tietoa.

Yhdysvalloissa rotuerottelu oli kirjattuna lakiin

Kun asenteet ovat muuttuneet, myös rasismin rankin muoto eli valtiojohtoinen rasismi on länsimaista käytännössä kadonnut.

Valtion koneiston tietoisesti harjoittama rasismi on absoluuttisempaa kuin junassa huutelevan humalaisen reppanan rasismi. Siirtomaaisännillä oli väkivaltakoneisto, joka pani toimeen eurooppalaiseen ylemmyyteen pohjautuvia päätöksiä. Siinä ei afrikkalaisten henki paljon painanut. Niinpä Kongossa tapettiin miljoonia pakkotyössä tai pakkotyöstä kieltäytymisen takia.

Siirtomaaisännillä oli väkivaltakoneisto, joka pani toimeen eurooppalaiseen ylemmyyteen pohjautuvia päätöksiä.

Verta on toki monien muidenkin kuin belgialaisten käsissä. Esimerkiksi Saksan politiikka Lounais-Afrikassa johti paikallisten etnisten ryhmien, hererojen ja namojen, kansanmurhaan 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä.

Saksalaiskenraali Lothar von Trothan kirjallinen käsky ampua kaikki aseelliset ja aseettomat hererot saksalaisten alueiden sisällä on karmivuudessaan äärimmäinen. Se ei paljon poikkea siitä purkauksesta, jonka Joseph Conradin Pimeyden sydämen enigmaattinen roolihahmo Kurtz kirjoitti vihasta vapisevalla kädellään raporttinsa viimeiselle sivulle: ”Tappakaa ne saatanat!”

Yhdysvalloissa rotuerottelu oli kirjattu lakiin 1960-luvulle saakka. Vielä 1950-luvulla Ghanan valtiovarainministerille ei tarjoiltu yhdysvaltalaisessa ravintolassa eikä Haitin maatalousministeri saanut yöpyä konferenssihotellissa – koska he olivat mustia. Nyt julkinen valta ei enää hyväksy mustien kohtelemista toisen luokan kansalaisina; se enemmin pyrkii tukemaan heitä postiivisen syrjinnän keinoin.

Silti esimerkiksi Yhdysvaltain mustat ovat yleisesti heikommassa asemassa kuin valkoiset. Kymmeniä sukupolvia kestäneen alistussuhteen vaikutukset eivät katoa hetkessä. Jos vanhemmat ja isovanhemmat ovat syntyneet alempiarvoisina kansalaisina, seuraavien sukupolvienkaan ei ole helppoa löytää paremman koulutuksen polkuja, uskoa omiin kykyihinsä tai luottaa muihin.

Menneisyyden sorto ja nykyisyyden ennakkoluulot siis jarruttavat, mutta valtio ei enää seiso tiellä. Se on suuri edistysaskel.

Maailmassa on kuitenkin yhä paljon valtioita, jotka tuomitsevat vähemmistönsä elämään vainossa ja sorrossa syntyperänsä perusteella.

Alueella, jota Kiina kutsuu Xinjiangiksi ja josta uiguurit käyttävät nimeä Itä-Turkestan, noin 12-miljoonainen uiguuriväestö on riisuttu vapaudestaan ja oikeuksistaan lähes täysin.

Lisäksi esimerkiksi Myanmar vainoaa rohingya-vähemmistöään, eikä Intia pidä omaa muslimivähemmistöään täysivaltaisina kansalaisina.

Kuinka kohdata kolonialistinen menneisyys?

Yle Radio 1 lähettää tänä kesänä Lukuja rasismin historiasta -ohjelmasarjan 16.6. alkaen keskiviikkoisin klo 12.10. Ohjelmasarja on nyt kokonaisuudessaan kuultavissa Yle Areenassa.

Pekka Haavisto / Ulkoministeri / Ritaripuisto Helsinki 24.06.2019
Ulkoministeri Pekka Haaviston mielestä kolonialismin rumatkin totuudet pitää kohdata. Syvä syyllisyyden tunto nykyajassa voi hänen mielestään kuitenkin johtaa toimettomuuteen. Pekka Haavisto / Ulkoministeri / Ritaripuisto Helsinki 24.06.2019 Kuva: Jouni Immonen / Yle ministerit,Pekka Haavisto, ulkoministeri

Sarjan avausjaksossa vieraana on ulkoministeri Pekka Haavisto. Hän korostaa, että länsimaiden – Suomi mukaan lukien – pitää kohdata avoimesti kolonialistisen historian rumatkin totuudet. Toisaalta syvä syyllisyyden tunto menneisyydestä voi Haaviston mukaan johtaa toimettomuuteen ja pelkoon tarttua ongelmiin nykyajassa.

”Jokainen ihminen syntyy kuitenkin uutena mahdollisuutena ja ihmisenä, joka pystyy ajattelemaan uudenlaisia ajatuksia, ei isiensä eikä esi-isiensä ajatuksia vaan suhtautumaan tilaisuuteen ja maailmaan uudella tavalla”, Haavisto sanoo Lukuja Rasismin historiasta -ohjelmassa.

Koska viidensadan viime vuoden ajan länsimaat ovat olleet usein hegemonisessa asemassa, ne ovat myös syyllistyneet moneen epäoikeudenmukaiseen, alistavaan ja julmaan tapahtumasarjaan. Yksi merkittävimmistä on Atlantin orjakauppa, joka jatkui 1500-luvulta 1800-luvulle.

Vaikka orjuus liittyy mielikuvissamme usein Yhdysvaltoihin, puolet Atlantin yli kuljetetuista orjista – noin viisi miljoonaa – vietiin Portugalin siirtomaahan Brasiliaan. Yhdysvaltoihin orjalaivat toivat noin puoli miljoonaa kahlehdittua afrikkalaista.

Eurooppalaiset eivät ryöstäneet orjia vaan ostivat heitä afrikkalaisilta kauppiailta, jotka olivat jo ennen eurooppalaisten tuloa myyneet orjia esimerkiksi muille afrikkalaisille ja arabeille.

Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen kertoo todistaneensa mielenkiintoista tilannetta Ghanassa: paikallinen heimopäällikkö pyysi anteeksi vierailevilta yhdysvaltalaisilta mustilta kongressiedustajilta sitä, että hänen esi-isänsä myivät kongressiedustajien esi-vanhemmat aikanaan orjiksi Amerikkaan. Myös esimerkiksi Beninin entinen presidentti Mathieu Kérékou pyysi anteeksi Yhdysvalloilta ja koko maailmalta maansa roolia orjakaupassa.

”Syyllisyyteen ja anteeksipyyntöön liittyvät kysymykset ovat joskus vähän moniulotteisempia kuin helposti luulisi”, Teivainen sanoo ohjelmasarjassa.

Teivo Teivainen
Maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen valottaa orjien asemaa Brasiliassa. Teivo Teivainen Kuva: Yle / Maria Manner Brasilia,Teivo Teivainen

Kun Yhdysvalloissa luovuttiin orjuudesta sisällissodan seurauksena 1860-luvulla, mustista ei suinkaan tullut tasa-arvoisia kansalaisia. Yhdysvaltain etelä oli valkoisen ylivallan maata vielä sata vuotta orjuuden loppumisen jälkeen. Mustien äänestysmahdollisuuksia tukahdutettiin ja rodullisissa väkivaltaisuuksissa tapettiin tuhansia afroamerikkalaisia, kertoo historian professori Marko Maunula Clayton State -yliopistosta.

Yhdysvaltain etelä oli valkoisen ylivallan maata vielä sata vuotta orjuuden loppumisen jälkeen.

Yhdysvalloissa ja Euroopassa tiedettä käytettiin oikeuttamaan rasistista ajattelua ja muiden kansankuntien alistamista. Tämä ilmiö tunnetaan yleisesti käsiteparilla tieteellinen rasismi. Ennen tiedettä uskonnolla oli keskeinen rooli rasismin legitimoimisessa, kertoo aate- ja oppihistorian professori Petteri Pietikäinen Oulun yliopistosta.

Yksi syrjityimmistä ryhmistä Euroopan historiassa on juutalaiset. Heidän vainoaan on lietsonut niin katolinen kuin luterilainenkin kirkko, jotka toistivat syytöstä juutalaisista ”kristuksentappajina”. 1800-luvun lopulla juutalaisvihasta tuli muodoltaan poliittisempaa, ja sitä alettiin kutsua antisemitismiksi. Syrjijnnästä ja vainosta huolimatta juutalaiset ovat olleet menestyneitä, varsinkin akateemisessa maailmassa.

Yliopistonlehtori Riikka Tuori Helsingin yliopistosta arvelee, että juutalaisten suuri koulutuksen arvostus voi itse asiassa osittain juontua vainoista.

”Jos historiassa on ollut paljon karkotuksia ja siirtymistä alueelta toiselle, pääoma joka säilyy on koulutus ja älyllinen toiminta, sivistys. Jos omaisuus on viety, tietotaito säilyy”, Tuori sanoo.

Rasismia on muuallakin kuin länsimaissa

Usein ajatellaan, että rasismi on ainoastaan länsimainen ilmiö. Sitä se ei ole.

Lähi-idän rasismi on kohdistunut paitsi juutalaisiin myös varsinkin afrikkalaisiin, joita vietiin keskiajalla ja uudella ajalla 1900-luvulle saakka orjiksi Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan – noin saman verran kuin eurooppalaiset kuljettivat heitä Atlantin yli.

Orjuuden perinnöstä näkyy viitteitä Lähi-idässä edelleen, esimerkiksi suhtautumisessa afrikkalaisiin ja aasialaisiin siirtotyöläisiin, kertoo Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Timo Stewart.

Vaikka afrikkalaiset ovat olleet pääosin eurooppalaisten ja arabien orjuuttamisen ja rodullistamisen kohteina, toisinaan myös afrikkalaiset ovat syyllistyneet rasismiin.

Afrikkalainen rasismi on usein ollut vastareaktio siihen, miten eurooppalaiset kohtelivat heitä kolonialismin aikana. Lisäksi eurooppalaiset toivat mukanaan myös rotuajattelua, jota sovellettiin afrikkalaisten kesken esimerkiksi Ruandan kansanmurhissa 1960- ja 1990-luvuilla, kertoo yleisen historian dosentti Risto Marjomaa Helsingin yliopistosta.

Myös esimerkiksi Kiinassa on pitkät perinteet nähdä vieraiden kulttuurien edustajat vähempiarvoisina barbaareina. Silti aasialaista ja muuta länsimaiden ulkopuolista rasismia on tutkittu melko vähän, toteaa Aasian tutkimuksen yliopistonlehtori Tiina Airaksinen Helsingin yliopistosta.

”Me pyöritään siinä omassa rasismissa eikä olla huomattu, että rasismia on tavalla tai toisella kaikkialla”, Airaksinen sanoo.

Kirjoittaja: Pekka Vahvanen
pekka.vahvanen@gmail.com