Hyppää pääsisältöön

Omaehtoisesti yhdessä – kotimainen kokeellinen musiikki versoo monissa eri muodoissa

Kuvassa muusikot Lau Nau, Avarus ja Marja Ahti.
Lau Nauta, Avarus-yhtyettä ja Marja Ahtia voi kuulla Frekvenssi-musiikkiohjelman ensimmäisellä tuotantokaudella. Kuvassa muusikot Lau Nau, Avarus ja Marja Ahti. Kuva: Rosemarie Särkkä, Mikael Mattila ja Kitti Nurmi musiikki

Mitä kuuluu suomalaiselle kokeellisen musiikin kentälle tällä hetkellä? Tekijät kehuvat musiikkipiirien yhteisöllisyyttä ja lämmintä tunnelmaa, mutta toivovat lisää monimuotoisuutta. Tuoreita ääniä kentältä kuullaan Frekvenssi-ohjelman ensimmäisellä tuotantokaudella.

– Keikkatilanteena tämä oli hyvin tyypillinen tällaiselle musiikille. Arki-ilta, noin 10 maksanutta katsojaa, äänimiehenä krapulainen hevihahmo ja omistaja aivan raivona koska hän ei illan tarjonnasta oikein innostunut. Jossain vaiheessa hän tuli huutamaan mulle, että ’nyt äkkiä bändit lavalle jotta pääsen kotiin täältä. Tämä on aivan kamalaa musiikkia ja tänne ei ole tulossa yhtään ketään’.

Näin kuvailee Avarus-yhtyeen jäsen ja Artsy Records -levymerkin perustaja Arttu Partinen tuoreen Avarus-julkaisun Helsingin Sörnäisissä sijaitsevassa Lepakkomiehessä vallinneita nauhoitusolosuhteita.

– Kun kuuntelin myöhemmin nauhat, tajusin että lavasoundi oli kohdillaan ja keikkakin mainio, joten päätin julkaista äänitteen, hän lisää.

Partinen on järjestänyt jo parisenkymmentä vuotta tapahtumia Mental Alaska -nimen alla ja omaa Suomen mittakaavassa harvinaisen laajan näköalan kokeellisen musiikin kenttään maassamme. Mutta kuinka paljon yllä kuvatussa oli mukana vekkulia huumoria ja kuinka paljon totta?

– Kyllähän tuo oli tavallaan hyvinkin osuva kuvaus. Kun ei ole ollut nimenomaan kokeelliseen musiikkiin keskittyneitä tiloja, on pitänyt jatkuvasti etsiä uusia baareja ja klubeja keikkapaikoiksi. Onhan se hyvin kuluttavaa ollut tavallaan, kun ei ole rauhassa voinut keskittyä toimintaan, vaan on pitänyt ikäänkuin myydä itsensä uudestaan joka kerta ja vakuutella omistajia. Loputon maanitteluprosessi ja vakuuttelu ei ole pidemmän päälle kovin mieltä ylentävää, Partinen kuvailee.

Kun ei ole ollut nimenomaan kokeelliseen musiikkiin keskittyneitä tiloja, on pitänyt jatkuvasti etsiä uusia baareja ja klubeja keikkapaikoiksi.― Arttu Partinen

– Tuon kyseisen illan äänimies oli itse asiasssa krapulastaan huolimatta raudanluja ammattilainen, joka kerrankin otti asiakseen kuunnella bändiä, vaikka se ei edustanutkaan hänelle tuttua soundimaailmaa. Hän pyrki menestyksekkäästi toteuttamaan bändin toivomukset. Sitä ei aina välttämättä tapahdu.

– Toisaalta on kiinnostavaa tuoda erilaista musiikkia poikkeuksellisiin paikkoihin, mutta monia tällaisia keikkoja on kuitenkin välinpitämättömyyden tai jopa vihamielisyyden myötä mennyt penkin alle. Ääniteknikolla on loppujen lopuksi keskeinen rooli siinä, miltä musiikki kuulostaa. Ja on tietenkin aina ongelmallista, jos musiikillista visiota ei voida toteuttaa sellaisena kuin se on tarkoitettu.

Partinen kertoo, että musiikin tekijöiden ja muiden toimijoiden keskuudessa on aina välillä yritetty käynnistellä uuden, kokeellisempaan musiikkiin keskittyvän keikkapaikan perustamista, mutta konkreettisia tuloksia ei ole vielä saatu.

Kotimaisia artisteja esiin

Eräs Frekvenssi-ohjelmani ensimmäisen tuotantokauden tärkeistä teemoista oli ottaa mukaan ohjelmaan paljon kotimaista musiikkia. Koska sykähdyttävää soitettavaa löytyy koko ajan ympäri maailman, päätin omistaa kaksi jaksoa kokonaan tuoreelle kotimaiselle kokeelliselle musiikille varmistaakseni sen roolin kaudella.

Lisäksi halusin pyytää tekijöiltä kommentteja kappaleistaan, yleensä muutaman per jakso. Näihin biisikommentteihin lukeutuu myös alussa siteerattu Arttu Partisen keikkakuvaus.

Muusikkoja
Arttu Partinen (kuvassa toinen vasemmalta) on Avarus-yhtyeen jäsen ja Artsy Records -levymerkin perustaja. Muusikkoja Kuva: Mikael Mattila musiikki

Yhteensä Frekvenssin debyyttikaudella soi 96 teosta. Näistä vajaa puolet, 41 kappaletta, oli kotimaista tekoa. Pidän määrää melko korkeana, mutta se ei tarkoita etteikö se voisi yhä lisääntyä ohjelmassa tulevaisuudessa.

Ohjelmassa ei ole maantieteellistä rajausta, mutta Suomessa tapahtuvan, kiehtovalla tavalla melko fragmentoituneen tuntuisen skenen esille nostaminen ja näkyväksi tekeminen musiikin ehdoilla on tärkeää.

Suomessa tapahtuvan, kiehtovalla tavalla melko fragmentoituneen tuntuisen skenen esille nostaminen ja näkyväksi tekeminen musiikin ehdoilla on tärkeää.

Uutta kotimaista musiikkia syntyy ja löytyy kaiken aikaa ja jatkuvasti tulee vastaan sekä artisteja että julkaisijoita, joista en ole aiemmin kuullut. Jo parisenkymmentä vuotta Suomessa ja kansainvälisesti Lau Nau -nimellä esiintynyt muusikko Laura Naukkarinen korostaa juuri pienten levymerkkien roolia epäkaupallisen musiikin elinvoimaisuudessa.

– Ilman pieniä levymerkkejä musiikin monimuotoisuus olisi vaarassa, ja ilman isompia levymerkkejä olisi musiikin leviäminen taas vaikeampaa, hän sanoo.

Naukkarinen kertoo keränneensä kavereidensa kanssa esimerkkilistauksen tällä hetkellä aktiivisista suomalaisista kokeellisen musiikin levymerkeistä. Listaus on vakuuttava, vaikkakin siitä Naukkarisen mukaan puuttuukin useampi julkaisija.

– 267 Lattajjaa, AGF Producktion, Akti, Anoema, Artsy records, Aural Hypnox, B-Komissio, Bemböle Cassettes, Changeless, Crummy Kids, Ektro, Erikoisdance, Fonal, Future Lunch, Guggenhavn Archive, Helmi-levyt, Hikinauhat, House of Candide, Huge Bass, Ikuisuus, Joteskii Groteskii, Jozik, Kaos Kontrol, Karkia Mistika, Lal lal lal, Linnaea et Mimosa, Ljudverket, Luola, Luova, Magma Tones, Nekorecords, Paitapes, Piennar, Post-Rift, Pulla Oy, Rypistellyt levyt, Signature Dark, Sudenmarja, Svart, Sähkö, THRDEYEVSN, True Aether, Ultraääni, Vauva, Verdura, Vuosi, Way Beyondo, We Jazz, Wooden Sherpa, World Canvas…

Naukkarisen toimittama lista on vakuuttava, ilahduttava ja inspiroiva. Monet yllä mainituista julkaisijoista panostavat levyihinsä ja niiden kansisuunnitteluun upealla tavalla – olipa kyseessä sitten monien suosima ja tuotannollisesti melko vaivaton, mutta kaunis c-kasetti, hieman vaativampi CD, levyprässäämöjen ylikuumenemisen myötä monille pienmerkeille päänvaivaksi muodostunut vinyyli, tai vaikkapa digijulkaisu Bandcampissa.

Muusikko Lauri Väinölä pyörittää vuodesta 2007 toiminutta Wooden Sherpa -levymerkkiä. Väinölä mainitsee aiemmin varsin tärkeän ja mainstream-musiikissa tuntemattoman formaatin, CD-R:n. Kyseessä on kotitekoinen poltettu CD, jonka kannet on todennäköisesti askarreltu itse.

– CD-R-julkasujen kulta-aika taisi loppua jo ennen kuin itse aloitin musiikkihommat vuoden 2006 tienoilla, Väinölä pohtii.

– Kasetit ja vinyylit taitavat mennä paremmin kaupaksi nykyään, mutta CD-R-julkaisujakin vielä tehdään. Veikkaan että yleisesti fyysisten julkaisuiden myynti on myös kokeellisen musiikin puolella ollut laskusuunnassa, kuten musiikkialalla muutenkin. Oma myyntini on ollut aina tasaisen mitätöntä.

Väinölän julkaisuista Frekvenssissä on soinut Huumesilmät. Hän kuvailee projektin toimintaa luontevan uuden etsimisen inspiroimaksi.

– Yleisesti ottaen biisini syntyvät hyvin pitkälti äänitystilanteessa, etukäteen säveltämistä on hyvin vähän. Pidin vuonna 2015 vuoden tauon musiikin tekemisestä ja sen jälkeen hankin alkeellisen rumpukoneen ja yhden syntikan. Rumpukoneen sävellykset ovat pohjalla ja sitten keksin siihen päälle kaikenlaista. Olen tykännyt käyttää esimerkiksi klippejä vanhoista kasettimankalle taltioiduista jaminauhotuksista koristeena.

Muusikko ja soittimia.
Lauri Väinölän Huumesilmät-aliaksen kappale Twirling On a Dandelion kuullaan Frekvenssin kahdeksannessa jaksossa. Muusikko ja soittimia. Kuva: Lauri Väinölä musiikki

Musiikillinen identiteetti hakee muotoaan aina uudelleen

Turkulainen Marja Ahti on edustettuna Frekvenssin ensimmäisellä kaudella sekä siviilinimellään että Tsembla-aliaksellaan, jolla hän teki musiikkia yli 10 vuoden ajan. Uusimmilla julkaisuilla Ahti on tullut tutuksi ilman taiteilijanimeään.

– Nämä eivät ole vierekkäin toimivia projekteja, vaan soolotyöni tapahtuu nykyään ainoastaan omalla nimelläni. On hassua sanoa sitä soolotyöksi, kun se tavallaan tuntuu eräänlaiselta yhteistyöltä soivan maailman kanssa; sähkön, ympäristön, mikrofonin ja tilan, Ahti taustoittaa.

Ahti kokee mielenkiintoisen ristiriidan oman nimensä ja julkaisun kanssa.

– Kun laittaa oman nimensä levynkannelle, tulee tunne, että ikään kuin äänet olisivat minusta peräisin tai omistaisin niitä. Toisaalta asian voi myös nähdä niin, että kyseessä on vain henkilö joka hapuilee maailman läpi sen sijaan, että kyseessä olisi jonkinlainen mielikuvitusmaailman rakennusprojekti.

– Huomasin viisi vuotta sitten olevani kriisin kynnyksellä musiikintekemisessäni. Olin juuri saamassa viimeisen Tsembla-levyn vaivalloisesti valmiiksi, mutta esittäessäni sitä materiaalia keikoilla kaikki tuntui väärältä. Rytmisen ja melodisen kudoksen tuottamisesta samplerilla oli tullut ahdas ruutukaava, enkä enää halunnut pakottaa ääniä siihen muotoon.

Kuvassa muusikko Marja Ahti.
Marja Ahti on paitsi muusikko, myös keikkajärjestäjä Himera-kollektiivissa. Kuvassa muusikko Marja Ahti. Kuva: Kitti Nurmi musiikki

Ahti huomasi kiinnostuksensa osoittuvan muunlaisiin kuuntelemisen muotoihin. Puolisonsa kanssa hän oli alkanut tehdä kenttä-äänityksiä ja kerätä materiaalia musiikkiinsa niin arjesta kuin matkoiltakin.

– Siitä avautui minulle kokonaisvaltainen tapa olla maailmassa. Halusin tutkia soinnin hienonvaraisempia sävyjä ja se onnistuu vain tietynlaisella hitaudella. Ryhdyin matkustamaan Tukholmaan työskentelemään Elektronmusikstudionilla oppiakseni analogista synteesiä ja rakastuin sähköön raakamateriaalina. Kun Vegetal Negatives -levyni valmistui näiden oppivuosien tuloksena tuntui luontevalta luopua vanhasta taiteilijanimestä.

Ahti lupailee myös uutta musiikkia vielä vuoden 2021 aikana. Parisen viikkoa ennen haastattelun tekoa hän sai haltuunsa tulevan levynsä masteroidun version.

Ahti on ollut aktiivinen myös keikkajärjestäjänä Himera-kollektiivin jäsenenä. Himeraan kuuluvat tällä hetkellä hänen lisäkseen Niko-Matti Ahti ja Frekvenssin ”sukulaisohjelmaa” Resonanssia Yle Radio 1:ssä toimittava Topias Tiheäsalo.

Ahti toivoo keikkatoiminnan pääsevän jälleen hiljalleen jaloilleen koronan jäljiltä.

– Meillä on ollut tapana järjestää kahden päivän festivaali lokakuussa, johon on tyypillisesti kutsuttu myös paljon esiintyjiä ulkomailta. Emme vielä uskalla ottaa riskiä siitä siirtymisrumbasta, josta tapahtumajärjestäjän työ tällä hetkellä näyttää koostuvan. Teemme tätä vapaaehtoisvoimin, kukaan meistä ei saa palkkaa työstämme ja toiminnan pitää sen takia aina olla kestävän kevyttä ja perustua intoon.

”Onhan täällä aika pienet kuviot, mutta minun näkökulmastani kenttä on aika yhteisöllinen”

Frekvenssiä tehdessä huomioni on kiinnittynyt myös musiikkiin, jota ei ole (ainakaan vielä) missään kuunneltavissa. Ohjelmassa on siis kuultu joukko ennen kuulemattomia kappaleita, kiitos aktiivisesti niitä tarjolle tuoneiden tekijöiden.

Eräs tuotteliaista artisteista, joka sävelsi myös Frekvenssin Ylen kanavilla kuullun ohjelmapuffin musiikin on helsinkiläinen Samuli Tanner. Aiemmin muun muassa Myttys-duosta, Tiiu Helinän taustalta, Cloudsista ja SIIHHI-taiteiljanimestään tunnettu Tanner on lisäksi hiljattain julkaissut uuden albuminsa merkittävän pitkän linjan levymerkin, Sami Sänpäkkilän pyörittämän Fonalin kautta.

Tanner vahvistaa mielikuvaani hänestä erittäin tuotteliaana musiikin tekijänä.

– Teen musaa monilla eri tavoilla. Suuri osa syntyy improvisoiden, joskus harkitummin ja raita kerrallaan, mutta usein hauskinta on yrittää soittaa vähän liian montaa asiaa yhtäaikaa niin, että homma hädin tuskin pysyy kasassa. Niistä voi sitten myöhemmin editoida jotain biisejä. Välillä taas kohellan pelkästään tietokoneella, kökötän todella epäergonomisessa asennossa ja nuotti kerrallaan hiirellä kliksauttelen menemään.

Muusikko Samuli Tanner
Samuli Tanner on tuottelias musiikintekijä. Muusikko Samuli Tanner Kuva: Heta Biladetdin musiikki

Yksin studioidensa uumenissa huonoryhtisesti kököttävät muusikot kieltämättä vastaavat ehkä monien käsitystä kokeellisen musiikin kentästä, mutta myös yhteisöllisyys ja tunnelmaltaan välittömien tapahtumien ympärille muodostuvat kokoontumiset tuntuvat olevan tärkeitä tekijöille.

– Onhan täällä aika pienet kuviot, mutta minun näkökulmastani kenttä on aika yhteisöllinen, sanoo Tanner.

– On kiva, että Suomen kokoisessa maassa on täysin normaalia, että kokeellisen musiikin tapahtumassa voi olla peräkkäin esim noise-keikka, ambient-setti, free jazzia, kivennäisvesi-aiheinen luento, jotain aika poppiakin kamaa ja vaikkapa jotain punkia. Monissa isommissa paikoissa tuntuu olevan paljon enemmän erillään nämä musiikilliset ’lokerot’.

Minulla on vahva tunne siitä, että yhteisöllisyyttä on ja se on tärkeää― Laura Naukkarinen

Laura Naukkarinen korostaa juuri yhdessä toimimisen merkitystä skenen pyörittävänä voimana, vaikka huomioi osan musiikin tekijöistä myös haluavan pysytellä ”piirien” ulkopuolella.

– Minulla on vahva tunne siitä, että yhteisöllisyyttä on ja se on tärkeää, hän vahvistaa.

– Konsertteja järjestetään talkootyönä, esiintyjiä majoitetaan järjestäjien kodeissa, julkaisuja vaihdellaan keskenään, musiikin teosta tulee sosiaalinen elintapa. Kohtaamiset ja vastavuoroisuus ovat tärkeitä.

Muusikko Lau Nau.
Lau Nau tekee musiikkia myös muun muassa elokuviin ja ääni-installaatioihin. Muusikko Lau Nau. Kuva: Rosemarie Särkkä musiikki

Samankaltaiseen havaintoon on päätynyt myös Panu Sivonen, joka on tutkinut asiaa tuoreessa Jyväskylän yliopistolle tekemässä pro gradu -tutkielmassa Luovuuden tuki – omaehtoisen kokeellisen musiikin tekijöiden kokemuksia yhteisöstään.

– Yhteisön erityispiirteisiin voi nähdä lukeutuvan musiikin ja ystävyyssuhteiden vahvan liiton, joka on kestänyt ajan kulumista hyvin siitä huolimatta, että yhteisön jäsenet ovat itsenäistyneet musiikin tekijöinä. Sitoutuneisuus yhteisöön on edelleen tärkeää, ja se on auttanut kehityksessä pitkällä aikavälillä. Instituutioiden merkitys on ollut yhteisön muotoutumisessa vähäistä, ja vahvemmassa roolissa on ollut DIY-henkisyys, joka on näkynyt myös aktiivisena tapahtumien järjestämisenä ja julkaisutoimintana, toteaa Sivonen tutkimuksensa tiivistelmässä.

Lisää monimuotoisuutta kokeellisen musiikin kentälle

Tuoko yhteisöllisyys sitten mukanaan tasa-arvoa ja monimuotoisuutta? Frekvenssissä soineen lintulintu-duon jäsen Lintu Lunar on sitä mieltä, ettei aina – ainakaan kun tarkasteluun nostetaan artistien sukupuoli.

– Näitä (musiikkiyhteisöjä) on monia. Kaikkia niistä emme koe turvallisiksi. Alalle tarvitaan Suomessa paljon ensinnäkin antirasistisia toimenpiteitä mutta myös paljon työtä kaikkien sukupuolten tasa-arvon takaamiseksi, Lunar linjaa.

Hän kommentoi aiemmin Frekvenssin kappalevalikoimaa ”cis-(mies)-painotteiseksi”, eikä väite ole tuulesta temmattu. Ohjelman ensimmäisellä tuotantokaudella soi yhteensä 96 kappaletta, joista 65 oli (oletetusti) cis-miesten, eli syntymässään määriteltyyn sukupuoli-identiteettiinsä samastuvien miesartistien tekemiä. 30 oli (oletettavasti) cis-naisten teoksia ja yksi ei-binääriseen sukupuoli-identiteettiin samastuvan artistin teos.

Määrää tulkittaessa on hyvä tarkastella myös toimitukseen saapuneiden kotimaisisten kappale-ehdotusten sukupuolivinoumaa: saamistani promokappaleista ja demoista 110 tuli cis-miesoletetuilta, kuusi cis-naisoletetuilta ja kaksi lähettäjää kertoi identifioituvansa ei-binäärisiksi.

Muusikko Lintu Lunar.
"Alalle tarvitaan Suomessa paljon ensinnäkin antirasistisia toimenpiteitä mutta myös paljon työtä kaikkien sukupuolten tasa-arvon takaamiseksi", sanoo Lintu Lunar. Muusikko Lintu Lunar. Kuva: Lintu Lunar musiikki

Yllä esitetyt luvut eivät ole missään nimessä definitiivisiä ja niihin on hyvä suhtautua pienellä virhemarginaalilla. Ne ovat kuitenkin omiaan taustoittamaan hieman ohjelmantekijän näkökulmaa tärkeässä aiheessa, jonka toivon itsekin kehittyvän musiikkipiirien kaikilla osa-alueilla tasa-arvoisempaan suuntaan.

Myös Lintu Lunar kommentoi kentällä havaittavan samaa tasa-arvovinoumaa, jota hän tunnisti ohjelman kappalevalikoimassa.

– Suomessa kokeellisen elektronisen musiikin ja taidemusiikin kentillä tekijät ovat pääosin valkoisia. Minusta yksipuolisuus kumpuaa hankalista traditioista, joita skeneen on syntynyt. Itse olen kohdannut hyvin omituisia ennakkoluuloja esimerkiksi soittotaidoistani tai teknologian ymmärryksestäni. Tilanteet ovat olleet alentavia ja hyvä osoitus siitä, miten patriarkaaliset hierarkiat ovat taiteen tekemisessäkin arkipäivää.

Itse olen kohdannut hyvin omituisia ennakkoluuloja esimerkiksi soittotaidoistani tai teknologian ymmärryksestäni.― Lintu Lunar

Se mistä tekijäjoukon mainittu suhteellinen yksipuolisuus johtuu ja miten asiaan voisi vaikuttaa on Lunarin mukaan kysymys, jonka suuntausta sietää pohtia.

– Tämä on kysymys, jota tulisi esittää yhä enemmän kentällä toimivalle enemmistölle vähemmistöjen edustajien sijaan. Ratkaisujen miettimiseen on mahdollista palkata kokemusasiantuntijoita. Tietoisuuden lisäämisellä on aina vaikutusta, koska tieto on valtaa ja valta pitää jakaa. Tämänhetkiset rakenteet eivät tue moninaisuutta tarpeeksi.

Lintu Lunar kaipaa suomalaisen kokeellisen musiikin kentälle moninaisuutta, eikä hän ole yksin toiveensa kanssa. Myös Laura Naukkarinen painottaa tätä näkökulmaa.

– Kaipaan lisää tekijöitä uusine ideoineen, ja sitä että mahdollisimman monenlaiset ihmiset tuntisivat itsensä tervetulleeksi kentälle, Naukkarinen sanoo.

– Se ei toteudu itsestään vaan vaatii määrätietoisuutta, aktiivista työtä ja pohdintaa siitä, miten osallistumisen kynnystä saisi madallettua niillekin, joille ei tunnu helpolta ryhtyä esittämään ja julkaisemaan musiikkiaan, vaikka halua olisi, jatkaa Naukkarinen.

Myös ikäjakaumaa olisi hyvä saada laajennetua, kuten Marja Ahti toteaa.

– Kaipaisin lisää nuoria tekijöitä kokeellisen musiikin kentälle ja ikähaarukkaa ylittävää yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta. Monimuotoisuutta ja miesvaltaisuuden loppua. Toivoisin myös, että seikkailunhalu äänen suhteen heräisi myös laajemmalle yleisölle.

Teksti: Matti Nives

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri