Hyppää pääsisältöön

Tuomas Timonen tuhosi runokirjojaan repimällä, sahaamalla ja polttamalla – siitä syntyi uutta runoutta

Runoilija, näytelmäkirjailija Tuomas Timonen
Runoilija Tuomas Timonen Runoilija, näytelmäkirjailija Tuomas Timonen Kuva: Raili Tuikka / Yle Tuomas Timonen,Tanssiva karhu

Tuomas Timosen neljäs runoteos kokoaa yhteen poikkitaiteellisissa kohtaamisissa syntyneitä tekstejä, mutta pitää sisällään myös perinteisempää runoutta. Salkku on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runopalkinnon saajaksi.

Tuomas Timosen Salkku on siitä harvinainen nykyrunoteos, että se on kokoelma - siis kokoelma runoja. Kirjan teksteillä ei ole yhtenäistä teemaa, vaan kokonaisuus muodostuu kuudesta “osastosta”, joiden tekstit ovat syntyneet vuosien varrella yksin kirjoittaen tai osana poikkitaiteellisia projekteja.

- Alun perin lähdin kirjoittamaan ihan toista teosta, jonka työnimi on “Onnen aika”. Sitä tehdessä huomasin, että kovalevyllä on paljon käyttämättömiä, hyviä tekstejä ja materiaaleja erilaisista yhteistyökuvioista. Ajattelin, että ne kannattaa hyödyntää ja työstää julkaistavaksi, Tuomas Timonen kertoo Salkun lähtökohdista.

Salkku nimenä ja ajatuksena oikeuttaa sen, että kokoelmassa voi olla erilaisia tekstejä.

Yksi Salkun taustalla oleva projekti on Timosen ja kuvataiteilija Vappu Rossin vuonna 2014 yhdessä toteuttama teos, jonka nimi oli niin ikään Salkku.

Timonen ja Rossi kävivät keskenään taiteellista kirjeenvaihtoa. Timonen kirjoitti ja Rossi piirsi. Ideana oli reagoida toisen tekemään piirrokseen tai tekstiin spontaanisti. Piirrokset ja runoliuskat vaihtoivat omistajaa suljetussa salkussa, ja tämän lisäksi Timonen ja Rossi tekivät työtä yleisön nähden taidegallerioissa ja -museoissa.

Timonen käytti kirjoittamiseen vanhaa kirjoituskonetta, koska siinä omaa tekstiä ei voinut pyyhkiä eikä korjailla. Osa kirjoituskoneella kirjoitetuista teksteistä löytyy nyt myös runoteos Salkun sivuilta.

Myös kokoelman nimi on peräisin samasta projektista.

- Salkku nimenä ja ajatuksena oikeuttaa sen, että kokoelmassa voi olla erilaisia tekstejä. Salkun kantaja kantaa mukanaan sitä, mitä eri lokeroissa sattuu olemaan.

Kirjoituskoneella improvisoidun kirjeenvaihdon lisäksi Salkusta löytyy myös perinteisempiä runoja, joissa käsitellään muun muassa taiteen ja todellisuuden suhdetta ja rakkauden päättymistä.

Olen kaivannut sinua, kaivannut jo kauan. / Olen ruokkinut kalojasi, kastellut kukkiasi. /Olen peitellyt pihamaasi alppiruusut harsoilla, ja vaihdellut / polkupyöräsi paikkaa, että näyttäisi siltä, että täällä asutaan./ Olen istunut keinussa ja odottanut, milloin palaat harmaasta,/puuttomasta laaksostasi.

Runokirjan sivuilla on muistona live-esityksistä rykelmittäin kirjoituskoneella hakattuja kirjaimia.

Tuomas Timonen muodostaa yhdessä Eino Santasen ja Matti Kangaskosken kanssa black mödernism -nimisen runokollektiivin. Kolmikko esittää runojaan erilaisten soitinten ja koneiden säestyksellä. Salkun yksi osasto on syntynyt black mödernismin keikoilla, jossa Timonen on säestänyt Santasta ja Kangaskoskea kirjoituskoneeseen kytketyillä äänenmuokkauslaitteilla. Runokirjan sivuilla on muistona live-esityksistä rykelmittäin kirjoituskoneella hakattuja kirjaimia.

Niin ikään Salkun osasto 6:n runot ovat dokumentaatiota performanssista, joka liittyi Timosen edelliseen runoteokseen Asetelmia. Timonen lunasti kustantajalta omia kirjojaan, jotka olivat päätymässä makulointiin ja alko itse hävittää niitä. Runoilija on tuhonnut yli kolmesataa teosta mitä erilaisimmin keinoin: sahaamalla, silppuamalla, keittämällä, maaduttamalla, maalaamalla, syömällä. Jokaisen tuhotyön Timonen on dokumentoinut Instagramiin. Tuhoamista odottaa vielä satakunta runokirjaa. Tätä projektia käsitellään Salkussa runomuodossa:

niin kuin laki säätelee ihmisten tuhoamista, se ei säätele kirjojen. siksi voimme nyt, kun hellejakso on vaihtumassa ukkosmyrskyksi/ ja pihamaalta kuuluu levottomien lasten kiljuntaa - voimme ottaa kirjan, joka on nyt / joko luettu, tai sen antaja on poistunut rakennuksesta, ja tehdä siitä valeborssikeittoa

Runojen kirjoittaminen on pohjimmiltaan halua jakaa olemassaolon kokemus muiden ihmisten kanssa.

Salkun painoksesta mahdollisesti ylijääviä kappaleita runoilija ei ole suunnitellut tuhoavansa. Se projekti päättyy, kun viimeiset Asetelmia-kokoelman kappaleet on hävitetty. Timonen on palaamassa perinteisemmän runoilmaisun pariin.

- Salkku on dokumentaatiota tietyistä töistä. Seuraavasta kokoelmasta teen paljon luettavamman runokirjan. Päätyöni on teatterissa ja loppujen lopuksi haluan pitää esitystaiteen ja runouden erillään.

Miksi Tuomas Timonen sitten kirjoittaa runoutta?

- Se on pohjimmiltaan halua jakaa olemassaolon kokemus muiden ihmisten kanssa. Jos vaikka näkee auringonlaskun tai fasaanin juoksevan, tekee mieli kirjoittaa siitä säe, koska mitä teen auringonlaskulla tai fasaanin juoksun katselulla, jos en voi jakaa sitä kenenkään kanssa?

Tuomas Timonen (s. 1975)

  • ohjaaja, dramaturgi ja kirjailija
  • Julkaissut aiemmin näytelmiä, kuunnelmia ja kolme runokokoelmaa:  Vuosi oli kaatuneita puita (Tammi, 2003), Oodi rakkaudelle (Teos, 2007) sekä Asetelmia (Teos, 2013)
  • On osa runoutta ja musiikkia yhdistelevää black mödernism -kokoonpanoa yhdessä Eino Santasen ja Matti Kangaskosken kanssa.

Oodi rakkaudelle voitti Tanssiva karhu - palkinnon 2007

Tanssiva karhu -raadin perustelut:

Tuomas Timosen Salkussa käydään räyhäisää debattia taiteesta. Runoilija haastaa ”Hyvää taidetta verovaroilla” - nettipalstahuutelut kirjoituskoneella naputeltuilla runofragmenteilla ja ironialla: ”On taiteilijoitten syytä, että todellisuus on niin huono.”

Salkusta löytyy runosarjoja, jotka ovat syntyneet poikkitaiteellisista kohtaamisista. Timonen provosoi ja yllyttää Asetelmia_makulointia - projektinsa hengessä keittämään, silpomaan, ampumaan, hukuttamaan ja muilla tavoin eliminoimaan ”turhat” kirjat maailmaa pilaamasta, sillä ”toisin kuin ihmisten tuhoamista, sitä eivät lait sääntele.

Vuodenajat, unet, fasaanit ja uimaretket ovat poikkeuksia, joille pidättyvä, jopa kärttyisä runoilijaminä vastentahtoisesti antautuu. Kesä tulee, ”täytyy alkaa siirrellä sisäelimiä huoneesta toiseen, kuunnella satakielen laulua.” Rakkauskin vaanii: Salkusta löytyy ohje jolla ”voit esittää loputtoman rakkausrunon aina kun sellaista tarvitaan!

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri