Hyppää pääsisältöön

Virpi Vairisen puoliso kuoli yllättäen, tekeillä ollut runokirja meni uusiksi – teoksessa suru kietoutuu digitaaliseen maailmaan

Runoilija Virpi Vairinen
Runoilija Virpi Vairinen Kuva: Raili Tuikka / Yle Virpi Vairinen,Tanssiva karhu

Virpi Vairisen runokokoelma Kaikki tapahtuu niin paljon kertoo suhteestamme teknologiaan. Edes kaikkein henkilökohtaisin, rakkaus ja kuolema eivät ole internetin ulottumattomissa. Teos on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -palkinnon saajaksi.

Vielä muutama vuosikymmen sitten nykyinen maailmamme olisi kuulostanut silkalta tieteisfiktiolta: että meillä olisi keino olla jatkuvasti yhteydessä kaikkiin maailman ihmisiin, tai että voisimme loputtomasti julkaista ja jakaa tekstejämme ja taskuissamme kulkisi mukana laite, josta löytyy melkein kaikki mahdollinen tieto.

Vuonna 2021 tällainen on kuitenkin mitä arkisinta todellisuutta. Samalla se on niin tajunanräjäyttävän ihmeellistä, että sen pohtimiseen tarvitaan runouden kieltä

- Maailma, jonka olemme luoneet ei lakkaa hämmästyttämästä minua. Se on samaan aikaan tuttu ja täysin outo, sanoo Virpi Vairinen.

Halusin luoda kieltä ja kielikuvia, jotka auttaisivat hahmottamaan tätä aikaa.

Tätä pohjimmaista outoutta käsittelee Virpi Vairisen runokokoelma Kaikki tapahtuu niin paljon.

- Ihmisen ja teknologian suhde on muuttunut intensiivisemmäksi ihan viime vuosina. Minua kiinnostavat siihen liittyvät eettiset, ruumiilliset ja kielelliset kysymykset. Halusin luoda kieltä ja kielikuvia, jotka auttaisivat hahmottamaan tätä aikaa.

Vairisen runoissa tietotekniikka sekoittuu ihmisen kaikkiin kokemuksiin ja ajatteluun.

joskus etsin katseellani maisemasta jotakin ja / ajattelen ctrl + F, mutta en tiedä hakusanaa, eivätkä / asiat ole niin tarkkarajaisia.

Vaikka jokainen meistä elää internetin läpäisemässä todellisuudessa, kaikille ei kuitenkaan tule mieleen kirjoittaa siitä runoutta tai edes pysähtyä pohtimaan asiaa lähemmin. Virpi Vairinen sen sijaan on ollut kiinnostunut tietotekniikasta aina.

- Sitä miksi ihminen kiinnostuu jostakin asiasta ei varmaan voi täysin selittää, mutta minulla perusta internetin pohdinnalle rakentui jo lapsuudessa.

Vairinen eli lapsuuttaan ja nuoruuttaan 90-luvulla samaan aikaan, kun internet teki rytinällä tuloaan.

- 12-vuotiaasta asti vietin paljon aikaa blogeissa ja foorumeilla. Yläasteella kuljin tietokonekerhossa. Siihen aikaan internet vielä sijaitsi jossain ja myös sen ulkopuolella pystyi elämään. Nyt se ei enää ole oikein mahdollista.

Tavoitteena oli vieraannuttamisen kautta löytää uutta suhdetta teknologiaan.

Vairisen runoudessa tietotekniikka on paitsi aihe myös metodi. Kaikki tapahtuu niin paljon -kokoelmaa tehdessään hän teki itselleen listaa menetelmistä, joilla hän reagoi erilaisiin internetistä saamiinsa impulsseihin: hän luki läpi evästeilmoituksia, käytti sosiaalista mediaa hengityksen tahdissa ja muutti salasanoja tunnepitoisia kokemuksia vastaaviksi. Kokeilusta syntyi runo ja ohjelista Hurdle.

Sanonnan mukaan avointa Wi-Fi-verkkoa ei tulisi käyttää missään, missä ei kävelisi paljain jaloin. Kuvittele käveleväsi paljain jaloin kaikissa niissä paikoissa, joissa puhelimesi on mahdollista muodostaa suojaamaton Wi-Fi-yhteys.

- Kokeilun aineisto on kerätty ympäri internetiä ja osan olen keksinyt itse. Tavoitteena oli vieraannuttamisen kautta löytää uutta suhdetta teknologiaan. Osa kokeiluista oli lähipiirille kyllä aika rasittavia, Vairinen sanoo ja nauraa.

Hämmennystä herätti muun muassa vaihe, jolloin Vairinen käytti kännykkää lankapuhelimen tapaan ja säilytti sitä kotona. Niin ikään kokeilu, jossa hän muutti puhelimen ruudun mustavalkoiseksi teki sen seuraamisesta epäkiinnostavaa ja reagointi puhelimen kautta tulleisiin viesteihin laimeni.

Kokeilu vaikutti omalta osaltaan Kaikki tapahtuu niin paljon -teokseen, mutta vain runoilija itse pystyy paikantamaan sen tekstiin jättämät jäljet.

Digitaalisen maailman fyysisen poissaolon teema saa uuden merkityksen.

Lukijallekin näkyvä on toinen teoksessa käytetty tekniikka. Osassa runoista Vairinen on käyttänyt Ruumena- nimistä työkalua tekstin muokkaamiseen.

Alkuperäinen teksti on peräisin Vairisen päiväkirjasta eikä sellaisenaan runoutta tai julkaistavaksi tarkoitettua. Kun Ruumena poisti, sekoitti ja toisti sanoja, sisään syötetystä materiaalista tuli lopulta esiin Vairisen haluama muoto.

olen kuin ja sanon on kuin/ ihminen huoneessa ja tuli niistä jotka kuulen/ hän on ennen täällä, tunne suunnalta hän tyhjyyden ja yhteen kadonnut

Kieleltään hajonnut runo liittyy tapahtumaan, jossa runoilijan maailma sortui. Vairisen puoliso, digitaalisen runouden pioneeri Marko Niemi kuoli yllättäen syksyllä 2019.

Ajattelin, että kirjoittaminen ja julkaiseminen auttaisi käsittelemään surua, mutta ei se mennyt niin.

Kun kokoelmassa poliisit tuovat tiedon kuolemasta kotiovelle, runoteoksen eteneminen katkeaa ja alkaa uudestaan numerosta nolla.

Myös kaikki aiemmin luettu ja kirjoitettu näyttäytyy uudessa valossa. Digitaalisen maailman fyysisen poissaolon teema saa uuden merkityksen. Internet kietoutuu osaksi jopa kuoleman kokemista.

pimeydessä keskellä merta /näkymättömien aaltojen päähän on pitkä matka / ihminen tietää aina missä on / lähimpien seinien tarkkuudella / katsoen karttaa kämmenelläni ja etäisyydet ovat toisia. /suljen näytön/ ja sininen piste, joka olet sinä tässä / jatkaa matkaansa.

Kaikki tapahtuu niin paljon -teoksen loppupuoli on kirjoitettu akuutin surun keskellä.

- Ajattelin, että kirjoittaminen ja julkaiseminen auttaisi käsittelemään surua, mutta ei se mennyt ollenkaan niin. Ne prosessit on pitänyt käydä ihan muualla, Vairinen sanoo.

Runoilijalle kirjoittaminen surusta oli itsestään selvää, mutta runojen julkaisemista hän puntaroi kirjan painoon menoon asti.

- Mietin haluanko jotain näin henkilökohtaista tuoda julkisuuteen. Runoilijaystäväni kuitenkin muistuttivat, että kirjassa on lopulta kyse minusta erillisestä taideteoksesta. Kun luen nyt loppupään runoja, tunnen yhä samoin kuin niitä tehdessä ja kirjoittaisin samat rivit.

Virpi Vairinen (s. 1986)

  • Turkulainen runoilija ja kirjallisuudentutkija
  • Julkaissut aiemmin kolme teosta:
  • Kuten avata äkisti (Kolera, 2015), Ilmanala (Kolera, 2017) , Maisemia joihin pelot sopivat (Poesiavihkot #15. Poesia, 2018)

  • Tekee väitöskirjaa Don DeLillon tuotannosta Turun yliopistossa
  • Digitaalisen runojulkaisun Nokturnon päätoimittaja

Tanssiva karhu -raadin perustelut:

Katson tietoa ja tieto katsoo takaisin”, kirjoittaa Virpi Vairinen kokoelmassaan Kaikki tapahtuu niin paljon. Kokoelma on yli puolivälin, kun runoilijan ovikello soi ja tulee tieto, joka pysäyttää myös lukijan. Sen jälkeen voi joko jatkaa kirjaa eteenpäin tai palata alkuun ja lukea teoksen toisin silmin.

Vairisen kolmas kokoelma tallentaa sirpaleita puolison kuoleman käsittelemisestä ja käsittämättömyydestä; ajasta, jolloin tajuttavia asioita oli monta, ja lopulta vain yksi.

Kokoelma tekee näkyväksi, miten sulautuneita olemme tietokoneeseen ja miten se vaikuttaa myös kuoleman kokemiseen: “ kuin painaisi ctrl+Z ja voisin pitää sekä tehdyn että tekemättömän.” Vairinen myös antoi koneen käsitellä suruaan. Mukana on runoutta, jonka runogeneraattori on luonut Vairisen päiväkirjamerkinnöistä.

Vairinen kertoo surusta lyhyesti paljon: “Suljen näytön ja sininen piste, joka olet sinä tässä jatkaa matkaansa.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri