Kaisa Pulakka
Yle
Kristinusko mielletään sukupuolen moninaisuuden osalta ahdasrajaiseksi. Uskonnon historiasta löytyy kuitenkin tarinoita sukupuoltaan vaihtavista pyhimyksistä ja muista sukupuoleltaan moninaisista hahmoista. Jopa Jeesus on kuvattu naisen rinnoilla varustettuna.
Nämä kolme tarinaa muistuttavat, että vaikka Raamatun mukaan ristiinpukeutuminen on Herralle iljetys, on sääntöön eri aikoina suhtauduttu hyvinkin vapaasti tulkiten.
Jeesuksen pyöreät rinnat
1900-luvun loppupuolella belgialaisessa Notre Dame a la Rose -museossa tehtiin restaurointitöitä. Hämmästys oli suuri, kun erään maalauksen alta löytyi toinen, huomattavasti vanhempi öljyvärityö. Teos oli maalattu piiloon 1800-luvulla, koska sitä oli pidetty säädyttömänä. Kuva on tuntemattoman taiteilijan tekemä ja se on maalattu joskus 1500-luvulla.
Piiloon maalattu taideteos on hämmentävä. Se esittää Jeesusta ja tämän ruumiin äärellä surevia naisia. Kristus makaa selällään, kädet ristittynä rinnalle. Naiset ovat kerääntyneet hänen ympärilleen. Jeesuksella on kuvassa pyöreät naisen rinnat. Rinnat ovat paljaat ja oikean käden etusormi koskettaa vasenta nänniä.
Ajatus Jeesuksen tisseistä ja naisellisista piirteistä on äsken kuvattua maalaustakin vanhempi. Se liittyy kristinuskon mystisistisiin suuntauksiin ja symboliseen ajatukseen siitä, että usko on ravintoa sielulle.
Kirkkoisä Ambrosiuksen tiedetään 300-luvulla puhuneen Kristuksen ravitsevista rinnoista ja myös Kristuksen haava on saatettu rinnastaa naisen vaginaan. Kristus voi kuvissa jopa synnyttää kyljessään olevan haavan kautta. Joissain myöhäiskeskiajan hartauskirjoissa on kuvattuna pelkkä kristuksen haava, joka näissä kuvissa muistuttaa erehdyttävästi vulvaa.
Synnyttävä Paavi Johannes
Kummallisin sivujuonne kristinuskon transhistoriassa on tarina paavi Johannasta. Sienan katedraalissa Italiassa pönöttää pitkä rivi paavien patsaita. Uuden ajan alkuun saakka tästä rivistä löytyi myös paavi Johannes Anglicus.
Johannes Anglicus, joka tunnettiin myös nimellä paavi Johanna, hallitsi vuosina 853–855. Tämä paavi oli syntyjään nainen. 1600-luvulla hänen patsaansa Sienan katedraalista hävitettiin, samoin hänen nimensä poistettiin paavien kronikoista. Paavi Johannan tarinan todenperäisyyttä oli alettu epäillä.
Keskiajalla Paavi Johannasta kerrottiin seuraavaa:
Johanna Anglicus oli kotoisin Mainzista. Ollessaan nuori nainen, hän lähti rakastajansa perässä Ateenaan mieheksi pukeutuneena. Johanna, joka nyt oli Johannes, opiskeli kaikenlaisia tieteitä ja menestyi niissä hyvin. Ateenasta Johannes siirtyi Roomaan ja siellä, edelleen miehen roolissa, hän opetti latinaa, grammatiikkaa ja dialektiikkaa. Hänen oppilainaan oli monia kaupungin suurmiehiä ja oppineita.
Johanneksen elämäntapoja ja oppineisuutta arvostettiin ja vuonna 853 hänet valittiin yksimielisesti paaviksi. Kävi kuitenkin niin, että paavina ollessaan Johannes tuli raskaaksi. Kerran, matkalla Pietarinkirkolta St. Clementen kirkolle, Johanneksen synnytys käynnistyi. Paavi Johannes kuoli synnytyksessä ja hänen ruumiinsa haudattiin kuolinpaikalle.
Joidenkin versioiden mukaan Johannes kuoli väkivaltaisesti. Kun synnytys oli paljastanut Johanneksen alkuperäisen sukupuolen, kansanjoukot raivostuivat ja kivittivät hänet hengiltä.
Niin herkullinen kuin tarina naispuolisesta paavista onkin, se ei mitä ilmeisimmin ole totta. Nykyisen historiantutkimuksen valossa paavi Johanna ei ole historiallinen henkilö. Tarina on luultavasti ollut oman aikansa roomalainen urbaanilegenda.
Lisäksi sen avulla on tehty kirkkopolitiikkaa. Tarinaa naispuolisesta paavista on käytetty lyömäaseena idän ja lännen kirkon välisissä riidoissa - osoituksena siitä, miten alas kirkko on vajonnut.
Parrakas naispyhimys
Keskiajalla kerrottiin myös tarinoita sukupuoltaan vaihtavista tai sukupuolen rajoja venyttävistä pyhimyksistä. Erityisen suosittu oli tarina pyhimyksestä nimeltä Wilgefortis.
Wilgefortis oli Portugalin ei-kristityn hallitsijan ja tämän kristityn vaimon tytär. Isä halusi naittaa tyttärensä Sisilian kuninkaalle, mutta neitsyysvalan vannonut Wilgefortis ei halunnut joutua pakanakuninkaan vaimoksi. Tyttö kääntyi hädässään Kristuksen puoleen ja vastauksena ankariin rukouksiin Wilgefortikselle kasvoi parta ja viikset. Parrakkaan morsiamen näkeminen sai sulhasen perumaan aikeensa, Wilgefortiksen isä suuttui ja ristiinnaulitutti oman lapsensa.
Pyhä Wilgefortis tunnettiin keskiajan Euroopassa useilla nimillä. Suurin osa näistä nimistä viittasi pyhimyksen kykyyn vapauttaa ihminen kärsimyksestä.
Englannissa Wilgefortis tunnettiin nimellä Uncumber ja pyhimys oli erityisen suosittu sellaisten naisten keskuudessa, jotka oli pakotettu naimisiin epämiellyttävien tai väkivaltaisten miesten kanssa. Wilgefortis on toiminut myös seksuaalista väkivaltaa kokeneiden suojelijana.
Edelleen useista kirkoista ympäri Eurooppaa löytyy krusifikseja, joissa ristillä riippuu parrakas nainen. Historiallista tosipohjaa ei Wilgefortiksen tarinalla uskota kuitenkaan olevan.
Reformaatio muutti suhtautumista pyhimyksiin
Reformaation myötä pyhimyksistä tuli lähes epäjumalan kuvia. Vaikka pyhimyslegendat katolisen kirkon sisällä säilyttivät asemansa, ei sukupuolirajojen esittämistä enää esitetty myönteisessä valossa.
Pikku hiljaa tarinat ristiinpukeutuvista pyhimyksistä muuttuivat absurdeina pidetyiksi saduiksi ja niihin uskoneiden keskiajan ihmisten ajateltiin olevan hölmöjä ja lapsellisia. Androgynian uskonnolliset merkitykset unohtuivat.
Kaisa Pulakan aikamatkoilla pääset tutkimusretkelle sukupuolen moninaisuuden kulttuurihistoriaan. Hyppää kyytiin Yle Areenassa!
Lähteet:
Aarnipuu Tiia: Trans - sukupuolen muunnelmia. Like 2008.
Heikkilä Tuomas: Paavi Johanna - Mistä hän tuli? Mihin hän joutui?. Tiede 30.3.2008.
https://link.springer.com/article/10.1007/s40618-020-01413-3
