“Hän oli kuriton ja lokeroihin sopimaton tekijä” – Kaarina Valoaalto yhdisti runoissaan rujon ja ylevän

Banana Splitissä tiivistyy Valoaallon runoilijanlaatu – hän kuljetti mukanaan vastakulttuurihenkeä ja kirjoitti monilla tyyleillä. Teos ilmestyi vuosi ennen Valoaallon kuolemaa ja on ehdolla Tanssiva karhu -palkinnon saajaksi.

Kun Kaarina Valoaallon runoteos on edennyt viimeiseen eli viidenteen osaansa, on pakko googlata. Millainen jälkiruoka olikaan Banana Split, tuo takavuosien herkku, jolta Valoaallon teos on ottanut nimensä?

Ruudulle ilmestyy kuvia halkaistuista banaaneista, joiden väliin on kasattu kermavaahtoa, hilloa, jäätelöä ja suklaalastuja. Joskus koko komeus on kruunattu säilykekirsikalla.

Kuvat eivät auta ymmärtämään Valoaallon teoksen nimivalintaa yhtään paremmin. Sitä ei tee myöskään teoksen nimiruno Banana Split, joka ei käsittele jälkiruokia edes etäisesti. Sen aiheena ovat luontohavainnot:

Maisemassa oli eloa ja oloa kuin ryytimaassa. Silmänkantamattomiin / risukkoa, pöheikköä, luotisuoria neulanlaihoja istukaskoivuja.

- Kustannustoimittajana tunnustan, etten minäkään koskaan ihan ymmärtänyt sitä nimeä, Vesa Rantama nauraa.

Jälkiruokana Banana Split on hauska, tärkeilemätön ja retro.

Kaarina Valoaallon runokokoelmasta puhuu Vesa Rantama, koska runoilija itse kuoli keväällä 2021. Rantama ja Valoaalto ehtivät tuntea ja työskennellä yhdessä kuutisen vuotta.

- Banana Split teoksen nimenä kuvastaa kyllä Kaarinan lähestymistapaa kirjoittamiseen. Hän saattoi ottaa juuri tuollaisen mihinkään liittymättömän yksityiskohdan ja tehdä siitä ikään kuin avaimen kaikkeen.

Rantama miettii myös, että jälkiruokana Banana Split on hauska, tärkeilemätön ja retro - adjektiiveja, jotka sopivat Kaarina Valoaaltoon ihmisenä ja kirjailijana.

72- vuotiaana kuollut Kaarina Valoaalto ehti tehdä pitkän uran. Hän julkaisi 1980-luvulta lähtien sekä runoa että proosaa. Banana Split on hänen yhdeksäs runoteoksensa. Kokoelma sai alkunsa Valoaallon ja Rantaman yhteydenpidosta. Valoaallolla oli siinä vaiheessa takanaan kymmenen vuoden julkaisutauko, mutta hän kirjoitti aktiivisesti.

- Hän oli ehkä hieman grafomaaninen. Hän tuotti koko ajan paljon tekstiä. Varastosta löytyi uutta materiaalia, joka oli hänen omasta mielestään parasta, mitä hän oli koskaan kirjoittanut, Rantama kertoo.

Valoaalto lähetti Rantamalle käsikirjoituksen, jonka runsaudesta lähdettiin karsimaan ja järjestämään kokoelmaa. Kustantajaksi löytyi Poesia.

- En ole varsinaiselta ammatiltani kustannustoimittaja, mutta tämä oli minusta kunniatehtävä. Ne olivat hienoja tekstejä, sanoo Rantama, joka on kirjallisuuskriitikko ja Nuori Voima -lehden toinen päätoimittaja.

Karsimisen tuloksena syntyi viisiosainen kokoelma, jonka osat eroavat toisistaan hyvin paljon. Mukana on niin aforismeja kuin kirjailijakollegoista laadittuja proosarunomaisia muotokuvia. Muotokuvansa ovat saaneet esimerkiksi Erno Paasilinna, Sirkka Turkka ja Fernando Pessoa.

Kaarina Valoaalto kuvaa runoissaan paljon myös maisemia. Niissä mielensisäinen sekoittuu ympärillä näkyvään, ylevä rujoon ja koomiseen.

Kuun laiha maito valahti käsivarsilleni. Katselin puvun hihansuista pilkistäviä käsiäni, jättiperunoita, joista terttu sormia törrötti.

- Maisemat ovat Valoaallon runoudessa tärkeitä. Hän löytää niistä oman mielentilansa ja aina jotain inhimillistä.

Viisisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivälle kaksisuuntainen on pelkkää linnunlaulua.

Banana Splitin ensimmäinen osa on nimeltään Viisi kaistaa kapitalismiin ja siinä Valoaalto määrittelee humoristisella tyylillä runoilijan mielenlaatunsa.

Viisisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivälle kaksisuuntainen on pelkkää linnunlaulua. Ei siis ole mikään ihme, että kaltaisiani ihmisiä kutsutaan “kaistapäiksi”. Päässämme sinkoilevat edestakaiset mielleyhtymät, assosiaatiot, ajatusröykkiöt viittä kaistaa yhtä aikaa. Synnyttäen ruuhkaa, ja tekstuaalinen muoto on jaarittelu ja joutava höpötys, joka purkaa painetta ja antaa aivoille tarvittavaa lepoa.

- Kaarinan runoutta on vaikea kategorisoida ja ehkä senkin vuoksi hän koki aina olevansa marginaalissa. Toisaalta hän kyllä myös ammensi sieltä, Vesa Rantama miettii.

Valoaalto oli runoilijana kollegoidensa arvostama, mutta laajan yleisön tietoisuuteen hän ei elinaikanaan noussut. Valoaalto ei viihtynyt pääkaupungin kirjallisissa piireissä vaan eli maalaiselämää pienellä tilallaan Keski-Suomessa. Kirjoittamisen lisäksi hänelle oli tärkeää eläinten hoitaminen ja kuvataide. Yhden uran hän teki Emmaus-järjestön työntekijänä.

Elämänsä asioiden tärkeysjärjestyksestä hän kirjoittaa Banana Splitissä:

Kirjoittaminen on sijaistoimintaa kuten syyllisyys sijaiskärsintää. Kirjoittamisen sijaan minun pitäisi osallistua kynttilämielenosoituksiin ja kyörätä liikuntakyvyttömiä ihmisiä R-kioskille, leipoa hapanjuuresta leipää kansallispuiston talkooväelle.

Valoaallon runoilijanlaatu kirkastui loppuun asti.

Banana Split ei jää Valoaallon viimeiseksi teokseksi, sillä Poesia julkaisee syksyllä 2021 postuumisti vielä yhden Valoaallon kokoelman. Koska Valoaallon kirjailijantyö on kuitenkin nyt valmis, sitä voinee jo ryhtyä katsomaan kokonaisuutena.

- Minusta merkittävää on ainakin se, että hän onnistui jotenkin kuljettamaan mukanaan sellaista 60-luvun vastakulttuurihenkeä, joka jo melkein muualta oli kadonnut. Hän eli niin etäällä muotivirtauksista, että myös hänen runoutensa onnistui välttämään ne, Vesa Rantama pohtii.

- Hän oli lokeroihin sopimaton ja kuriton tekijä, jonka runoilijanlaatu kirkastui loppuun asti.

Tanssiva karhu -raadin perustelut:

Banana Split on kielen ja mielen karnevaali. Elämä on Kaarina Valoaallon mukaan erehdysten suojelualue ja erehdykset onnistumisten kasvualusta. Runoilija kutsuu itseään kaistapääksi, jonka aivoissa mielleyhtymät sinkoilevat viittä kaistaa yhtä aikaa. On ilo päästä kyytiin mukaan. Olemme toistemme virtapiirejä ja siksi Valoaalto on sisällyttänyt teokseen sarjan reheviä runomuotokuvia kollegoille, joilta on saanut virtaa. Kovat ajatuskokkareet ja rutiinimöykyt möyhiytyvät lukiessa teosta, joka jäi tekijänsä viimeiseksi. Runon sanoin: “vastakohtana sankarivainajille hän on sankarieläjä.” Malja hänelle.