Heinäkuun helteillä syntynyt Anni Valtonen sanoo todella olevansa kesän lapsi ja viihtyvänsä kuumassa ilmanalassa. Siinä missä kotoinen saunamme puhdistaa ihohuokosia, Latinalaisen Amerikan lämpö avaa kaikki aistit ja saa sielun sykkimään aivan uudella tavalla. Anni Valtosella on asiasta parinkymmenen vuoden kokemus.
Kaikki alkoi oikeastaan kiinnostuksesta espanjan kieleen.
Nuori opiskelijatyttö, Anni Valtonen, päätti lähteä vapaaehtoistyöhön Meksikoon. Siellä hän havaitsi, että kieli on kovin paljon muutakin kuin sanoja, se on kokonainen universumi.

Paikallisen väestön lämpö ja ystävällisyys vierasta kohtaan kaiken karuuden ja köyhyyden keskellä tuntui ihmeelliseltä. Anni Valtonen sanookin palanneensa kotimaahan "reppu täynnä rakkautta".
Kun Anni Valtonen matkusti seuraavan kerran Latinalaiseen Amerikkaan muutamaa vuotta myöhemmin, rakkautta oli nytkin mukana: kolumbialainen poikaystävä, sittemmin aviomies, jonka hän oli tavannut Suomessa.

Yhteisenä määränpäänä oli Bogota. Siellä Annia odotti aivan uudenlainen elämä. Sopeutumista auttoi se, että hän osasi jo kielen, mutta lopullisesti hänet hyväksyttiin joukkoon, kun hän synnytti perheeseen kaksi poikaa. Erityisesti appiukko oli asiasta onnellinen.
Silti katolisen ja konservatiivisen Kolumbian katsannossa Anni edusti pitkään koko modernia Eurooppaa ennen kuin hänet opittiin ottamaan ihan omana itsenään.
Kirjavaa väkeä
Samalla tavoin täällä pohjoisella pallonpuoliskollamme niputetaan helposti koko Latinalainen Amerikka pelkäksi salsaa tanssivaksi mutta räjähdysherkäksi alueeksi. On se sitäkin, mutta myös paljon muuta.
Kolumbia sijaitsee Etelä-Amerikan pohjoisosassa, ja sillä on rantaviivaa sekä Tyynen valtameren että Karibianmeren puolella. Väestö koostuu intiaaneista, espanjalaisista ja afrikkalaisten orjien jälkeläisistä. Anni Valtonen kuvailee heitä Benetton-porukaksi, mikä kuvaa hyvin maan monirotuista ja -väristä ihmiskirjoa. Sinne solahti myös blondi Anni.
Maailman kuvalehden päätoimittaja Anni Valtonen on aina ollut matkustavaista lajia. Lähtemiset ja saapumiset ovat vuorotelleet hänen elämässään, mutta tällä hetkellä hän on asettunut Suomeen teini-ikäisten poikiensa kanssa.
Keväällä 2020 Anni Valtoselta ilmestyi teos Elämäni Kolumbia, missä hän valottaa maan nykyisyyttä ja menneisyyttä sekä tapahtumien taustoja, mutta kertoo hyvin vähän henkilökohtaisista tuntemuksistaan tuon parinkymmenen vuoden ajalta, minkä hän on viettänyt Kolumbiassa sekä muissa Latinalaisen Amerikan maissa.
Kuusi kuvaa -ohjelmassa kurkistetaan sitä yksityisempääkin puolta ja palataan hänen vuosiinsa valtameren tuolla puolen.
Parissakymmenessä vuodessa oppii paitsi näkemään vieraan kulttuurin kliseiden taakse, myös olennaisia asioita itsestään. Vähitellen Anni Valtosen sydämen syke tavoitti yhtenäisen rytmin uuden ympäristönsä kanssa, ja hän huomasi, miten tärkeää on osata tarttua hetkeen ja löytää iloa epävarmoissakin olosuhteissa.
– Pitää olla valppaana, syystä X,Y ja Z, mutta myös siitä, että tämä hetki ei toistu. Me täällä kävellään unessa: me ei nähdä, me ei kuulla, me ei havaita – ja sitten elämä menee ohi, Valtonen kuvailee suomalaista elämänmenoa.

Erityisen elähdyttävää Anni Valtoselle, entiselle kirjallisuuden opiskelijalle, oli tieto appiukon sukulaisuudesta pienen mutkan kautta maailmankuulun Nobel-kirjailijan, maagisen realismin mestarin, Gabriel Garcia Marquezin kanssa!
Valtosen vuodet Kolumbiassa eivät kuitenkaan vertaudu Sadan vuoden yksinäisyyteen, vaan aivan päinvastoin: tiivis ja rakastava suhde omiin poikiin on samalla ikuinen kytkös Kolumbiaan, joka on läsnä joka päivä. Anni Valtonen kutsuukin poikiaan hellästi "karibialaiskarjalaisiksi".
teksti: Ritva Alpola