Hyppää pääsisältöön

Murohyllyjen välissä twerkkaava Megan Thee Stallion osoittaa, ettei musiikkivideo ole kuollut – Tiktokissa ihmisiin puree "macarenameininki", sanoo Ellinooralle ja Erika Vikmanille videoita ohjannut Jirina Alanko

Musiikkivideo elää, mutta muuttaa muotoaan. Se voi olla nyt mainos tai kestoltaan kokonaista albumia pidempi.

Roskakuski roikkuu liikkuvan autonsa kyydissä ja twerkkaa pitkissä keltaisissa saappaissa. Hän twerkkaa ratissa, oviaukossa. Tuulilasia vasten huutaa valkoinen iäkäs miespuolinen republikaanisenaattori. Viisi ruokakaupan työntekijää twerkkaa palvelutiskin päällä, kassahihnan yläpuolella, murohyllyjen välissä, ostoskärryjä vasten. Lääkäri twerkkaa ja upottaa pihtinsä leikkauspöydällä makaavaan mieheen. Mies herää työpöytänsä äärestä. Suun tilalle on ilmestynyt vagina.

Megan Thee Stallionin Thot Shit on vuoden puhutuimpia musiikkivideoita. Vuonna 2021 katselukertoja on kerännyt myös Lil Nas X:n Montero (Call Me By Your Name) -video, jossa artisti antaa sylitanssia Saatanalle.

Musiikkivideon piti kuolla. Levyraati, Hittimittari, Lista, Rockstop, Jyrki ja Musiikki-tv lakkautettiin yksi toisensa jälkeen. 40 vuotta sitten laajojen musiikkivideomarkkinoiden syntyä edesauttaneen MTV:n logosta tiputettiin sanat "music television" pois jo yli vuosikymmen sitten.

– Olen elänyt koko julkisen artistiurani ajan sen puheen kainalossa, että musiikkivideo kuolee, sanoo F-nimellä musiikkia tekevä Fanni Sjöholm.

Puhe ajoi Sjöholmin tekemään ”jotain muuta kuin musiikkivideota”, leikittelemään visuaalisuuden muodon kanssa. Pyrkimyksenä on ollut luoda pieniä maailmoja esimerkiksi Instagramin videoklippeihin. Ensimmäisellä pidemmällä videollaan F seisoo pakkasella vanhan ruukin sisällä, mutta laulaa perinteisestä musiikkivideosta poiketen livenä.

Sama puhe kantautui pelkällä etunimellään työskentelevän ohjaaja-valokuvaaja Jirina Alangon korviin.

– [Musiikkivideon] potentiaalia ei nähty vuosikausiin. Se tuntui extrahömpötykseltä tai pakolliselta pahalta, Alanko sanoo.

Viime vuosi toimi Alangolle käännekohtana. Yhtäkkiä tuntui, että oli musiikkivideon uuden nousun aika. Harva artisti pääsi keikkailemaan, joten yhteys kuuntelijakuntaan piti muodostaa muilla tavoilla.

2000-luvun loppupuolella teini-ikäinen Alanko odotti musiikkivideoiden ilmestymistä kuin kuuta nousevaa. Keväällä 2021 hän ohjasi Ellinooran Meille käy hyvin -musiikkivideon ja huomasi Ellinooran fanien keskuudessa saman ilmiön.

– Olin tosi yllättynyt. Tunnistin sen riemun.

Huomiota herätti myös Alangon aikaisempi ohjaus, melkein neljä miljoonaa katselukertaa saanut Erika Vikmanin Syntisten pöytä. Viihdetoimittajat kirjoittivat eroottisesta keimailusta, artistin punaisesta ihonmyötäisestä haalarista ja “roisista linjasta”. Neljä evankelisluterilaista pappia julkaisi Youtubessa videosta oman versionsa.

Kuva: Raine Laaksonen. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Materiaalin täytyy olla tosi päräyttävää, jos millään tavalla haluaa nousta esiin.― Jirina Alanko

Eräs video on jäänyt ikuisesti MTV:n ja Jyrkin ääressä varttuneen Alangon mieleen. Miikka Lommin ohjaama The Rasmuksen F-F-F-Falling ilmestyi vuonna 2001.

Videolla nähdään suomalaisia lähiöitä ja teini-ikäinen Chisu sivuroolissa riehumassa. Se edusti estetiikkaa, jota ei Lommin mukaan Suomessa vielä kovin arvostettu.

– Niihin aikoihin video oli onnistunut, jos se näytti kansainväliseltä.

Ajalleen tyypillisissä musiikkivideoissa ihannoitiin kaunista pintaa, pukeuduttiin tyylikkäästi ja käytettiin vahvaa studiovalaistusta. F-F-F-Fallingissa tytöt mellastavat ostoskeskuksessa, liftaavat Pystygrillillä ja virtsaavat kadulla. Suuri osa videosta on kuvattu vallitsevassa valossa. Yhdessä kohtauksessa vilahtaa Vantaan Koivukylän juna-asema, jonka läheisyydessä Lommi on itsekin elänyt.

“Suomalaista tavallisuutta” korostava video pyöri tehokkaasti MTV:n Pohjoismaiden yhteisellä Nordic-kanavalla ja voitti kanavan katsojaäänestyksen. Yhtyeen kansainvälinen ura alkoi.

Lommille visuaalisuus on ensisijaisesti tunnetila. Lapsena hevimusiikkivideoista kiinnostunut ohjaaja on tehnyt videot muun muassa Bomfunk MC’sin Freestyleriin, Paperi T:n Elokuvaan ja Alman Cowboyhin.

Ensin hän miettii, tuleeko biisistä hirveä vai riemullinen olo. PMMP:n Joku raja -musiikkivideolle (2007) Lommi sai idean häistä.

– Se on ihmisten ikään kuin onnellisin päivä. Kuvattiin helvetinmoista onnea ja juhlimista ja kaikki ne leikit läpi.

Parisuhdeväkivaltaa käsittelevän kappaleen videolla hääpari tanssii, leikkaa kakun ja kuuntelee juhlapuheita. Vieraat laulavat kuorossa jos lyöt vielä kerran, niin minä tapan sut.

– Se onnistui, sillä siitä tulee samaan aikaan tosi hyvä ja tosi huono olo. Omissa videoissa kiinnostaa, että löytyisi aina jokin ankea juttu yhteiskunnasta. Totuus on, että jengi saa turpaansa lähisuhteissa.

Kuva: Niko Sveins. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Youtuben myötä videomassan määrä on räjähtänyt. Musiikkitelevisioilmiötä ei enää ole, eikä siksi satunnaisiin musiikkivideoihin enää Jirina Alangon mielestä törmää.

– Helposti keskittyy vain niihin artisteihin, jotka itseä kiinnostaa.

Alanko saattoi musiikkikanavien kautta ihastua videon kappaleeseen, vaikka biisi ei olisi radiossa niin kovasti puhutellutkaan.

Myös Instagramin ja Tiktokin tiiviit sisällöt ovat jättäneet jälkensä musiikkivideoiden tuotantoon. 2020-luvun uusi ilmiö ovat noin minuutin mittaiset minimusiikkivideot. Ne eivät vaadi vahvaa keskittymiskykyä eikä sosiaalisen median selaamista tarvitse täysin keskeyttää.

Toistettavia tansseja on sen sijaan löytynyt musiikkivideoista jo pidemmän aikaa. MC Hammerin jalkatyöskentely U Can’t Touch This -videolla (1990) ja Beyoncén kämmenen kääntely 18 vuotta myöhemmin Single Ladies (Put a Ring on It) -videolla ovat edelleen monen ihmisen muistissa. Psyn Gangnam Style -videota (2012) on Youtuben kautta katseltu – ja tanssittu – jo 4,1 miljardia kertaa.

Tiktok tarjoaa uusille tanssimusiikkivideoille Alangon mukaan vain hyvin toimivan alustan.

– On hyvä brändikikka luoda tanssi, jota voidaan kopioida. Tällä hetkellä ihmisiin puree tuommoinen macarenameininki.

Fanni Sjöholm uskoo konserttielokuvien, kuten Olivia Rodrigon tuoreen Sour Promin, kasvattavan suosiotaan. Musiikkivideoiden ja livetekemisen yhdistäminen on tulevaisuutta, jolla on hyvät mahdollisuudet kehittyä silloinkin, kun perinteiset striimikeikat näivettyvät pandemian mukana.

– Ylipäätään se, että luodaan albumeille kokonaista visuaalista maailmaa. Se ei välttämättä kiteydy aina yhteen biisiin.

Myös kotimaiset artistit ovat viime vuosina alkaneet julkaista visuaalisia albumeita ja niiden ympärille luotuja lyhytelokuvia. Se, mitä Kanye West ja Beyoncé toteuttivat 2010-luvulla, ilmenee Cledoksen Ceissi-lyhytelokuvana ja Yeboyahin Elovena-EP:n videona.

Kuva: Raine Laaksonen. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Jos Lil Nas X tekisi videon, jolla olisi kuusikymppisiä tavallisia ihmisiä, niin se olisi ihan vitun kova.― Miikka Lommi

Miikka Lommi pitää muoti-ilmiöitä melko väsyttävinä. On hauska huomata klassikkojen vaikutteita uusissa videoissa, mutta trendikkyyden tavoittelu aiheuttaa ristiriitaisia tunteita.

– Se on leikkisää ja kivaa, mutta samaan aikaan turhanpäiväisin asia, mitä maailmassa on.

Ohjaajan on Lommin mukaan kuitenkin hyvä olla tietoinen siitä, mikä milloinkin on trendikästä. Silloin kaavaa voi halutessaan myös rikkoa, tarkoitti se sitten dronekuvausta tai värivalojen käyttöä. Hän on itse kuvannut videoita muun muassa puhelimella ja vhs-kameralla.

– Missä tahansa bileissä kiinnostavin on se ihminen, joka näyttää joltakin aivan muulta vuosikymmeneltä. Se, joka ei ole ollenkaan siinä hetkessä kiinni.

Nykyään popartistien musiikkivideoista julkaistaan lähes poikkeuksetta teaserpätkä jos toinenkin. Videon keräämät silmäparit yritetään maksimoida palveluissa, joissa tarjontaa on valtavasti.

– Se ei ole enää vain yksi teos. Se on puhdasta markkinointia, niin kuin sen pitää ollakin, Lommi sanoo.

Lommi ohjaa työkseen myös mainoksia. 23-vuotisen uran aikana mainosten ja musiikkivideoiden teko on risteytynyt niin, ettei tyylilajeja enää välttämättä erotella. Loppuvuodesta 2019 hän ohjasi Pyhimyksen ja Salla-Marja Hätisen Valo pimeän -videon, jossa yhteistyökumppaneina olivat Elisa ja MIELI ry.

Lommi tekee paljon mainoksia, joissa musiikki on pääroolissa. Nykyään mainoksia halutaan kuvata myös eri formaateilla. Se johtuu Lommin mukaan siitä, että sukupolvi on vaihtunut.

– Ei välttämättä puhuta enää mitä tehdään, vaan tehdään kontenttia, audiovisuaalista kerrontaa.

Neljän minuutin ehyt musiikkivideo ja sen lainalaisuudet ovat Lommista mennyttä. On vapauttavaa, että voi tehdä mitä huvittaa, kunhan ei loukkaa ketään.

Videoformaatti on Social Media Todayn mukaan parhaiten pärjäävä sisältö kaikissa sosiaalisen median kanavissa. Spotifyssa tuntuu Lommin mukaan olevan todella tärkeää, että biisien lisänä on videosisältöä. Kappaleita ja sen oheismateriaalia pilkotaan eri medioiden ja palveluiden käyttöön.

Viisi vuotta sitten Lommista olisi tuntunut vielä vaikealta yhdistää puhelinmainosta musiikkivideoon.

– Nyt meillä on influenssereiden maailma. Elämme ajassa, jossa kaikki on ok.

Kuva: Niko Sveins. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Uskontoviitteinen Montero (Call Me By Your Name) aiheutti moraalipaniikkia Yhdysvaltojen konservatiivien keskuudessa. Provokatiivista linjaa jatkoivat artistin suunnittelemat ihmisverta väitetysti sisältäneet “saatanakengät” ja kappaleen lukuisat viralliset lisävideot Youtubessa.

Antti Tuisku söi "ahnaasti" banaania Peto on irti -musiikkivideossaan. Banaanista kehkeytyi suurempi vihjailun symboli, kun Tuisku ratsasti jättibanaanilla Hartwall Areenan lavalla ja fanit alkoivat tuoda keikoille omia banaaneitaan.

Kanye West makaa Famous-musiikkivideollaan alasti valtavalla sängyllä, jonka yläpuolella kuvaa yökuvaustilassa oleva kamera. Vieressä nukkuvat alastomat vahanukkeversiot muun muassa Rihannasta, Donald Trumpista ja Taylor Swiftista. Julkkiskulttuuria kommentoiva video aiheutti keskustelua hyväksikäytöstä ja suututti osan videolla esiintyvistä henkilöistä.

Nykymusiikkivideoiden sisältämä provosointi ei ole Lommin mielestä muuttunut. Usein hänen ohjaamissa videoissa joku henkilöistä sylkäisee jossakin välissä.

– Se jakaa ihmisiä jostain ihmeellisestä syystä. Kiinnostaisi tehdä seuraavaksi video, jossa olisi paljon varpaita.

Provokaatio ei ole ainoa tapa saada huomiota. Lommi mainitsee positiivisena esimerkkinä Viivi Huuskan ohjaaman Kohta sataa -videon, jossa seksualisoidaan naisen sijaan Pete Parkkonen. Itse Lommi toivoo näkevänsä musiikkivideoissa keski-ikäisiä.

– Musiikkivideokerronnassa on perinteisesti siisteintä, että näytetään vain vitun hyvältä. Jos Lil Nas X tekisi videon, jolla olisi kuusikymppisiä tavallisia ihmisiä, niin se olisi ihan vitun kova.

Alanko taas rakastaa videoissa mahtipontisuutta ja ”kaikkea överiä”. Hänestä suomalaiset musiikkivideontekijät eivät vielä uskalla ottaa riskejä amerikkalaisten kollegoidensa tavoin.

– Materiaalin täytyy olla tosi päräyttävää, jos millään tavalla haluaa tässä hetkessä nousta esiin.

Shokkiarvoa ei kannata Alangosta tavoitella tyhjällä provokaatiolla. Uskaliaiden valintojen takana on oltava syvällisempi tarkoitus.

Joskus uskaliainta on kaikkein yksinkertaisin. Yhdellä otolla studiossa kuvattu Nick Cave & The Bad Seeds -yhtyeen ja PJ Harveyn yhteinen Henry Lee on Alangon esimerkki intensiteetistä, joka pitää katsojan otteessaan. Valkoisiin kauluspaitoihin ja mustiin puvuntakkeihin pukeutuneet artistit istuvat vihreän taustan edessä ja laulavat katsoen keskittyneesti toisiaan silmiin.

Ei banaaneja, ei ihmisverta, ei twerkkaavia roskakuskeja.

On vapauttavaa, että voi tehdä mitä huvittaa.― Miikka Lommi

Internetmiljonääri Kim Dotcomin Good Life (2016) kustansi väitetysti noin 14 miljoonaa euroa. Se tekisi siitä maailman kalleimman musiikkivideon. Kakkosena listalla on Michael ja Janet Jacksonin Scream (1995), jonka budjetti vastaa nykyrahassa noin 10 miljoonaa euroa.

Suomen kallein video on todennäköisesti Lordin euroviisufinaalin avauspätkä (2007), jonka hintalappu oli ohjaaja Antti J. Jokisen mukaan “satoja tuhansia euroja”. Tyypillisesti suomalaisten popmusiikkivideoiden hinnat pyörivät nykyään muutaman tuhannen euron paikkeilla.

Rahallisesti 1990-luku oli maailmalla musiikkivideoiden kultakautta. Sittemmin budjetit ovat kutistuneet. Oleellisimmat välineet, kuten kamera tai sillä varustettu puhelin, ovat toisaalta nykyään edullisempia ja laajemmin saatavilla.

Levy-yhtiöillä on rahoittajina yhä iso rooli musiikkivideotuotannoissa. Fanni Sjöholm sanoo tekevänsä videoitaan Universal Musicin kanssa yhteisymmärryksessä.

– On ihan hyvä haju siitä, milloin on järkevää tehdä [video]. Levy-yhtiön duuni on kelata sitä kaupalliselta kantilta, eikä sitä pidä demonisoida.

Musiikkivideolla on hänelle silti aina rahasta riippumaton lisäarvo. Sjöholm pitää videoita mahdollisuutena syventyä biisiin, johon joku kuulija saattaa suhtautua intohimoisesti.

– On tärkeää, että voin tehdä sellaisia videoita, joita itse rakastan ja luottaa siihen, että ne ovat kaupallisesti kiinnostavia. Se, miten niistä tehdään kiinnostavia tai mitä kommervenkkeja se vaatii, ei ole minun ongelmani.

Videot Sjöholm toteuttaa pienellä porukalla. Langat ovat pysyneet Huuskan ohjaamaa Ihana-videota lukuun ottamatta tiukasti omissa käsissä.

Artisti uskoo, että biisit kantavat myös omillaan.

– On ihanaa, että [kuulija] voi luoda visuaalisen maailman ilman, että tarjoan sitä. Mutta Vapaa-biisin kohdalla tuntui tärkeältä tehdä jotain visuaalista, joka lähtee minusta ja ihmisistä, joiden kanssa työskentelen.

Se kannatti. Vapaa palkittiin vuoden musiikkivideon Emma-patsaalla vuoden 2021 gaalassa. Juho Länsiharjun ohjaama video kuvastaa yhteiskunnan rakenteellisia kahleita. F esiintyy köytettynä, led-valokehikon vankina ja melkein hukkuu.

Puhe musiikkivideoiden kuolemasta on Sjöholmin huomion mukaan jopa vaimentunut.

– Olen ainakin itse tehnyt perinteisiä musiikkivideoita paljon enemmän kuin mitä olin ikinä ajatellut tulevani tekemään.