Hyppää pääsisältöön

Kuka saa laulaa ja millä tavalla? – Mulla ei ole velvoitetta olla laulaessa aito oma itseni, sanoo Handshaking-nimellä musiikkia tekevä Fedja Kamari

Tuoreella soololevyllään Handshaking laulaa - tai epälaulaa itse, riippuen keneltä kysyy.

Mitä yhteistä on Pykärillä, Lou Reedilla ja Pelle Miljoonalla?

Kukaan heistä ei välttämättä pääsisi kovin pitkälle The Voice of Finlandissa tai Idolsissa. Koelaulut, boot camp -viikonloput ja kaksintaistelut voisivat koitua kohtaloksi.

Ihmiset ovat kuunnelleet heidän laulamiaan kappaleita kuitenkin kymmeniä tuhansia, jopa satoja miljoonia kertoja.

Heitä voi myös kuvailla epälaulajiksi.

Epälaulamisen kriteerejä ei ole määritelty tarkasti. Osalle se tarkoittaa epävireistä laulua, osalle enemmän puheelta kuulostavaa laulutapaa.

Epälaulajiksi on kuvailtu myös täysin puhtaasti laulavia artisteja, joille on suotu erikoinen äänenväri. Esimerkiksi 1960–70-luvulla laulaneilla Janis Joplinilla ja Karen Daltonilla on sanottu olevan epätavallinen, persoonallinen ääni.

Yleisesti epälaulamisen voi kiteyttää laulamiseen, joka poikkeaa totutusta normista. Mitä milloinkin pidämme Oikeana Laulamisena™, vaihtelee sekä aikakausittain että genreittäin.

Kriitikot puhuvat arvioissaan epälaulamisesta, oli kyse sitten pop-, rock- tai metallimusiikista.

Epälaulajat voivat olla loistavia laulajia. Osa hurmaa suuren yleisön puhelaulustaan tai poikkeavasta äänestään huolimatta – tai juuri sen takia.

Kuvat: Nelli Kenttä. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Handshaking-nimellä musiikkia tekevälle Fedja Kamarille, 27, epälaulaminen on ulkoa annettu termi. Jotta tietynlaisesta laulutyylistä saadaan paremmin kiinni, ajatellaan, että artisti on itse päättänyt epälaulaa.

Tuottajana tunnettu Kamari julkaisi maaliskuussa soolodebyyttinsä Garden Clogs, jolla sekoittuvat house ja elektroninen pop. Levyä varten Kamari keräsi tarvittavan määrän itsevarmuutta ja lauloi jokaisen kappaleen itse.

Laulusta ja lyriikoista muodostui levyn vaativin osuus. Oma ääni tuntui Kamarista paljastavalta.

Suurin haaste oli levyn ainoa suomenkielinen kappale Näin kai taas lankesin.

Yli seitsemänminuuttinen altaanreunahouse tuntuu kevyeltä. Auringonsäteiden voi melkein kuulla kimmeltävän veden pinnassa.

Kamari kiinnitti kappaleella erityistä huomiota laulun vireeseen, artikulaatioon ja sanalliseen tulkintaan.

– On kielen tuoma vapaus, jos ei laula äidinkielellään. Suomeksi mietin enemmän, että onko kaikki pikkudetaljit tulkittavissa eri tavalla, onko tämä sittenkin henkilökohtaisempaa.

Kamari jätti levylle tietoisesti keskeneräisyyttä. Biisejä, joita hän kutsuu todella yksinkertaisiksi, jopa kömpelöiksi.

– Kukaan ei samalla tavalla kysy, että onko tämä epätuottamista. Laulua on helpompi analysoida. Siihen ihmiskorva on tarkka ja armoton.

Kuvat: Nelli Kenttä. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Olemme laulaneet kenties jo satoja tuhansia vuosia sitten. Ennen puhetta, ennen alkukantaisia soittimia. Laulun rakenne on pysynyt samana yli 50 000 vuotta.

Laulamme suihkussa, keikkayleisössä, hautajaisissa, karaokessa, jumalanpalveluksessa. Syntymäpäiväjuhlilla ja urheilustadionilla.

Teollistumattomissa maissa laulaminen on vielä olennaisempi osa arkea. Monessa kyläyhteisössä laulamiseen osallistuvat kaikki, iästään, sukupuolestaan, asemastaan tai taidoistaan riippumatta.

Länsimainen kulttuuri alkoi erottaa musiikin esittäjiä ja kuuntelijoita toisistaan noin viisisataa vuotta sitten. Musiikille omistettuja konserttisaleja on rakennettu muutaman vuosisadan ajan.

Ennen televisiota perheenjäsenet saattoivat viihdyttää toisiaan laulamalla. Tekniikalla ei ollut väliä.

Nykyään laulaminen on työtä. On jazzlaulajat, oopperalaulajat, örinälaulajat. On alansa huiput ja aikansa pioneerit.

Pieni osa musiikin ammattilaisia laulaa ja me loput maksamme siitä, että saamme kuunnella heitä.

Kuva: Getty Images, kuvanmuokkaus: Nelli Kenttä. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Kamari ajattelee yhä, että valinta laulaa levyllä itse oli riskialtista. Hän ei aloittanut solistin uraansa kuitenkaan täysin nollasta.

Kamari laulaa Töölön Ketterä -yhtyeensä kahdella kappaleella, jotka kuuluvat duon suosituimpaan kärkipäähän. Kappaleet toimivat keikoilla ja ihmiset laulavat mukana.

Nyt Töölön Ketterä on tauolla, kun sekä Kamari että Matti8 keskittyvät soolouraansa.

Garden Clogs -soololevyn kohdalla Kamari jännitti. Kenenkään toisen ääni ei enää tasapainottanut hänen lauluaan.

– Jos olisin tehnyt instrumentaalilevyn ja joku olisi sanonut, että aika paska levy, niin se ei olisi liittynyt kuitenkaan niin fundamentaaliseen, henkilökohtaiseen asiaan, kuin laulaminen.

Levy-yhtiö PME Records toi esille vaihtoehdon siitä, että Kamarin levyllä voisi hänen sijaan laulaa muita artisteja. Se ei kuitenkaan kuulostanut houkuttelevalta. Kyseisen soololevyn idea olisi mennyt Kamarin mukaan hukkaan.

Hänellä ei ollut kiinnostusta tehdä “briljanttia tuottajalevyä”, johon toisi Suomen parhaat laulajat mukaan.

– Ajattelen, että [levyn] tuotanto vastaa omaan laulamiseeni paremmin. Siinä on enemmän mieltä ja järkeä.

Kamari tunnustaa myös olevansa tuottajana hieman ujo työskentelemään ihmisten kanssa. Muiden lähestyminen tuntui haastavalta ajatukselta.

– Mitä sitten kun joku ajattelisi, että onko mun tekemät biisit tarpeeksi hyviä tai ymmärrettäviä toiselle?

Kun kaiken tekee itse, prosessi on varmasti selkeää.

Kuvat: Nelli Kenttä. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Kun kuulemme musiikkia, aivoissamme aktivoituu monta eri osa-aluetta. Reaktio on vielä laaja-alaisempi, jos musiikki sisältää laulua.

Tutut sanat aktivoivat muistiin liittyvät alueet, mieluisa musiikki aktivoi palkitsemisalueen ja rytmi aktivoi motorisiin toimintoihin liittyvät aivoalueet.

Lauletulla musiikilla on kuntouttava vaikutus aivoverenkiertohäiriöstä toipuville.

Kuoron, orkesterin tai bänditoiminnan sosiaalisuus tuo laulamiselle lisäarvoa, sanoo Helsingin yliopiston tutkijatohtori ja neurologiaan erikoistuva lääkäri Aleksi Sihvonen.

– Tietokoneella voi tehdä yksin jopa kokonaisia levyjä, ja hyvä niin. Mutta jos teet musiikkia yhdessä muiden kanssa, se on vielä palkitsevampaa tekemistä aivoille.

Sihvonen on myös death metal -muusikko ja Medicated-yhtyeen laulaja.

Uskon, että on ihmisiä, jotka pitävät siitä, että musiikin sääntöjä rikotaan.― Aleksi Sihvonen

Aivot nauttivat musiikin ennustettavuudesta. Yllätyksiä saa olla, muttei liikaa, sillä kuuntelijat odottavat laululta kaavamaisuutta tiettyyn pisteeseen saakka.

Sihvonen ei kuitenkaan ajattele, että se pätisi jokaiseen.

– Uskon, että on ihmisiä, jotka pitävät siitä, että sääntöjä rikotaan, kuten esimerkiksi jazzissa rikotaan. Mutta siinäkin on tietyt sääntönsä, että voidaan rikkoa tietyllä tavalla.

Varsinkin death metal -musiikissa vakiintunut örinälaulu ei välttämättä aktivoi aivoja samalla tavalla kuin puhdas laulu. Aiheesta ei tosin ole tutkimusta.

– Örinä on monelle enemmän rytmistä. Rytmitetään laulu ja tehdään aallonharjoja.

Sihvonen uskoo, että aivojen kannalta tärkeintä on se, että musiikki on itselle mieluista tai merkityksellistä.

Äänellä voi tehdä mitä tahansa, kunhan ei vahingoita kehoaan väärällä tekniikalla.

Kuvat: Nelli Kenttä. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Kamari tekee musiikkia taiteilijanimellä, ettei kaikki linkittyisi niin vahvasti häneen itseensä. Henkilöitymisen vaara on soolouran ja laulamisen myötä taas ajankohtainen.

Sitä voi kuitenkin yrittää paeta.

– On vapaus käyttää omaa ääntä jopa maneerin tai teennäisyyden kautta. Mulla ei ole mitään velvoitetta olla laulaessa aito ja vilpitön oma itseni.

Tunnettu tuottaja Grimes on maininnut olevan vaivaantunut omasta lauluäänestään. Yleensä miksauksen ja masteroinnin tekee joku muu. Laulu tuodaan pintaan jonkun toisen johdosta tai häivytetään muun musiikin joukkoon.

Keikoilla Grimes saattaa vältellä esittämästä kappaleita, joissa laulu on suuressa osassa tai muuttaa kappaleiden laulumelodiaa.

Garden Clogs on vaatinut Kamarilta oman äänen kanssa sinuiksi tulemista.

– Täytyy saada varmuus, ei välttämättä edes mukavuus, mutta sietokyky kuunnella omaa ääntä jonkin standardin mukaan miksattuna. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että [standardin mukaisesti] olisi pakko tehdä.

Musikaalisuutta ei voi asettaa millekään lineaariselle Pokémonien levelille ykkösestä sataan.― Fedja Kamari

Jos jonkun artistin puhdasta laulua ja laajaa äänialaa kehutaan kovin, Kamari jää monesti kaipaamaan jotakin lisää. Ehkä hyvää biisiä, ehkä voimakasta tulkintaa. Särmää, rosoa, visiota, lavapresenssiä.

Vertauksena hän käyttää kuvataidetta.

– Jos joku osaa piirtää todella fotorealistisesti, niin näyttää kyllä helvetin hienolta, mutta mitä sitten. Se ei välttämättä itseisarvona vielä takaa mitään.

Hyvän laulutaidon määritelmän voi haastaa ja kyseenalaistaa. Mikään ei ole absoluuttista.

– Musikaalisuutta ei voi asettaa millekään lineaariselle Pokémonien levelille ykkösestä sataan.

Musiikin totutut esteettiset normit ulottuvat myös laulun ulkopuolelle.

Kun Pertti Kurikan Nimipäivät valittiin Suomen euroviisuedustajaksi vuonna 2015, iltapäivälehden toimittaja tavoitteli Sibelius-Akatemiaa. Hän ehdotti, että yliopiston muusikot soittaisivat edustuskappaleen Aina mun pitää niin kuin se “oikeasti kuuluisi soittaa”.

Hyväksyttävän laulajan kriteerit ovat laajentuneet populaarimusiikissa 2010- ja 2020-luvuilla.

– Jos räppibiisissä on melodinen kertosäe, joka on vain fiilistelty nauhalle, niin harvemmin kukaan miettii, että onpa laulu normien vastaista.

Laulava räppäri luo uutta normia.