Hyppää pääsisältöön

Jaakko Löytty menetti kesätyön rakkauden tähden – läheiset ihmiset ovat suositun gospellaulajan elämän tukipilarit

Jaakko Löytty puolisonsa Kaija Pispan kanssa kohottavat kuohuviinimaljat selfiessä merimaisemassa.
Jaakko Löytty puolisonsa Kaija Pispan kanssa kohottavat kuohuviinimaljat selfiessä merimaisemassa. Kuva: Jaakko Löytty Kuusi kuvaa,Jaakko Löytty

Jaakko Löytyn musiikki on rytmittänyt suomalaisten elämää pian viidenkymmenen vuoden ajan. Hänen kappaleissaan kaikuvat niin yhteisöllisyys kuin yhteiskunnallisuus. Löytyn sielunmaisemaa ovat Ambomaalla kasvavat palmut, etelämpänä Namibiassa kohoavat vuoret ja Namibin hiekkaerämaa. Elämän ääniraidalla soivat yhtä lailla Siionin virret kuin namibialaisten moniääninen veisuu.

Gospelmuusikko Jaakko Löytty vietti lapsuutensa Namibiassa, Ambomaalla. Koti oli Elimin kylässä sijainnut lähetysasema, jossa hänen vanhempansa työskentelivät lähetystyöntekijöinä.

– Muutimme Afrikkaan pian syntymäni jälkeen 1950-luvun puolivälissä. Isäni johti pappisseminaaria. Työhön kuului opetusta ja monenlaista kirkollista meininkiä, esimerkiksi aamu- ja iltahartauksia. Kuulin paljon veisuuta: ambolaiset laulavat virsiä kauniisti ja moniäänisesti. Joskus öisin metsän takaa kuului myös ”pakanoiden rummutuksia”. Se ei kuulostanut pelottavalta, Löytty muistelee.

Kaverit olivat luonnollisesti paikallisia lapsia.

50-60-luvun kuvassa Jaakko Löytty pikkupoikana hattu päässä, lappuhaalareissa ja saappaissa, kävelee käsi kädessä kahden mekkoihin puetun namibialaistytön kanssa paahteisessa maisemassa.
50-60-luvun kuvassa Jaakko Löytty pikkupoikana hattu päässä, lappuhaalareissa ja saappaissa, kävelee käsi kädessä kahden mekkoihin puetun namibialaistytön kanssa paahteisessa maisemassa. Kuva: Jaakko Löytyn kotialbumi Kuusi kuvaa,Jaakko Löytty

– Naapurissa asuivat sisarukset Ruusa ja Ottilia, joiden kanssa yhteinen kieleni oli kwanyaman kieli.

Koti-ikävän värittämät kouluvuodet

Jaakko Löytyn varhaisia kouluvuosia väritti ikävä. Hän kävi koulua suomalaisessa sisäoppilaitoksessa, joka sijaitsi satojen kilometrien päässä kotoa Namibin hiekkaerämaan toisella laidalla, Swakopmundin kaupungissa Atlantin rannalla. Kotiin pääsi lomilla, joita oli neljä vuodessa.

– Ikävä oli kova varsinkin, kun oli juuri hyvästellyt vanhemmat ja pikkuveljet. Myöhemmin ikävää helpotti, että pikkuveljeni olivat samassa koulussa. Toki kohtalotovereita oli muitakin, meitä oli parhaimmillaan kolmattakymmentä suomalaislasta kyseisessä koulussa, Löytty toteaa.

Puhelinta ei ollut käytettävissä, joten kotiin oltiin yhteydessä kirjeitse.

– Tuntuuhan se erikoiselta nykyisten whatssappien sun muiden aikana, Löytty sanoo.

– Joskus harvoin isä ja äiti saattoivat tulla käymään koululla omien asioidensa mukana, mutta aina vanhemmilla ei ollut edes autoa käytössä. Lomille mentiin junalla, isä haki 50 kilometrin päästä kotoa autolla. Kirjeitse sovittiin näistäkin noutoreissuista.

Löytyn koti oli Namibiassa aina 12-vuotiaaksi saakka parin vuoden Suomen-vierailua lukuun ottamatta.

– Sielunmaisemani ovat siellä. Siitä juontuu myös tietty muukalaisuuden tunne – en ole aivan kotonani Afrikassa enkä Suomessa, aina on jollain tavoin ikävä toisaalle.

Afrikkalaisvaikutteet musiikissa

Afrikkalainen tausta soi Löytyn musiikissa.

– Samat vaikutteet, jotka soivat varhaisten amerikkalaisten bluesmuusikoiden musiikissa, tulevat minulle suoraan afrikkalaisilta alkulähteiltä. Kitara on Afrikasta kotoisin, samoin esimerkiksi nykyisen länsimaisen banjon esikuva, Löytty toteaa.

Senegalissa lähetystyössä toimiessaan Löytty tutustui desert bluesiin, jota soitetaan aavikkomaisissa Afrikan maissa. Musiikinlaji on lähellä pohjoisamerikkalaista bluesia.

– Se peilaa hyvin lapsuuteni maisemaa, jossa näkyi erämaa. Sitä katsottiin ja toivottiin, että nähtäisiin veljiä ja vanhempia. Siinäpä todellista bluesia! Löytty sanoo.

Toivo-nimisen miehen pojanpoika

Eräs vaikuttava hahmo oli Löytyn Toivo-ukki, joka oli ammatiltaan konduktööri. Urjalan aseman asemamiehen apupoikana aloittanut Toivo teki pitkän uran Valtion Rautateillä ja jäi eläkkeelle ylikonduktöörinä.

Pieni poika 50-luvun kuvassa istuu onnellisesti hymyillen nojatuolissa istuvan keski-ikäisen miehen sylissä ja nojaa tämän rintaan.
Pieni poika 50-luvun kuvassa istuu onnellisesti hymyillen nojatuolissa istuvan keski-ikäisen miehen sylissä ja nojaa tämän rintaan. Kuva: Jaakko Löytyn kotialbumi Kuusi kuvaa,Jaakko Löytty

– Toivo-ukki oli hyvä tarinankertoja. Hän oli jämpti, suoraselkäinen mies, jolle koti, uskonto ja isänmaa olivat elämän lähtökohdat. Hän oli työlleen omistautunut mies. Kun häneltä kysyi kellonaikaa, hän kertoi sen sekunnilleen. Tämä kuvaa häntä myös ihmisenä, Löytty pohtii.

Ukilta periytyvät uskollisuus niin työhön kuin rakkauteen.

– Toisaalta olen joutunut pyristelemään Toivon vahvaa oikeistolaisuutta vastaan. Hän oli ehdoton valkoisten oikeutuksesta sisällissodassa. Itse pohdin jo lapsena, että punaistenkin puolella oli ihmisiä, joilla oli unelmansa ja vakaumuksensa. Yhä käyn keskustelua Toivo-ukin kanssa. Joistakin asioista kiitän, joistakin olen hieman kiukkuinen ukille. Häntä se ei enää auta, mutta minua yhä hieman, Löytty toteaa.

”Veljien kanssa tätä maailmaa on katseltu”

Jaakko Löytyllä on neljä nuorempaa veljeä. Merkittävä yhteys veljiin on säilynyt myös aikuisuudessa.

Kaikki Löytyn veljeksistä ovat joko ammattimuusikoita tai musiikin harrastajia.

Viisi rennosti pukeutunutta miestä seisoo metsikön edessä rivissä ja katsoo kameraan.
Viisi rennosti pukeutunutta miestä seisoo metsikön edessä rivissä ja katsoo kameraan. Kuva: Jaakko Löytyn kotialbumi Kuusi kuvaa,Jaakko Löytty

Heikki on kansanmusiikin harrastaja, Ahjolan pelimannien kokoava voima. Sakari-veljeni, lyömäsoittaja ja musiikin tohtori, on lähdössä jälleen Namibiaan, hän on ollut koronaa paossa Suomessa. Sakari on tutkinut namibialaista musiikkia ja erityisesti, miten sitä voisi käyttää liturgisessa musiikissa. Mikko, basisti, tekee jälleen uutta levyä, nyt työn alla on englanninkielisiä standardeja. Nuorin veljeni Olli on kulttuurintutkija, joka on pohtinut erityisesti suomen kieleen ja identiteettiin liittyviä asioita. Hän on musiikin harrastaja – soittaa kitaraa ja tekee lauluja. Kun minä, Mikko ja Sakari julkaisimme soololevyt samana vuonna, Ollikin julkaisi omakustannelevyn, jonka kaikissa lyriikoissa sanottiin I love you, Löytty kertoo.

– Aina olemme Mikon ja Sakarin kanssa löytäneet toisemme myös ammattimuusikoina. On suuri etuoikeus, että saa työskennellä loistavien, inspiroivien soittajien kanssa, Löytty toteaa.

Elämän tärkein ihminen

Jaakko Löytylle tärkein ihminen on hänen vaimonsa Kaija Pispa. Viime vuonna he juhlivat 45-vuotishääpäiväänsä.

Kuusikymppiset mies ja nainen poseeraavat kameralle ranta-asuissa kuohuviinilaseja kohottaen. Taustalla näkyy meri.
Kuusikymppiset mies ja nainen poseeraavat kameralle ranta-asuissa kuohuviinilaseja kohottaen. Taustalla näkyy meri. Kuva: Jaakko Löytyn kotialbumi Kuusi kuvaa,Jaakko Löytty

– Rakkaustarinamme alkoi Ylöjärvellä. Opetin Kaijan siskoille kitaransoittoa, mutta kun tutustuimme, soittotunnit vähitellen jäivät ja ryhdyimme seurustelemaan kokopäiväisesti. Itse asiassa unohdin siinä vaiheessa jopa kesätyöni Ylöjärven hautausmaalla, en kerta kaikkiaan muistanut mennä hommiin, joten se loppui siihen, Löytty nauraa.

Vaimo Kaija on sekä kumppani että työtoveri.

– Hän on kielikorva, minä sävelkorva. Olemme myös toinen toistemme tärkeät kriitikot, Löytty kuvailee.

Aina yhteistyö ei ole sujunut täysin kivuttomasti. Ehkä yllättävä esimerkki on heidän suosittu kappaleensa Kahden maan kansalainen.

– Kyseisen biisin työstöprosessi oli nihkeä. Kaija kirjoitti mielestäni säkeistöihin liian pitkiä rivejä. Teimme molemmat kompromisseja – Kaija lyhensi rivejä ja minä tihensin rytmiikkaa. Kun kappale tuli valmiiksi, emme olleet oikein kumpikaan lopputulokseen tyytyväisiä. Yllätykseksemme ihmiset ottivat kappaleen kuitenkin omakseen. Myöhemmin olemme toki itsekin tulleet sen kanssa sinuiksi.

Laulun mielenkiintoinen teksti liittyy 1845 syntyneen Martti Rautasen elämäntyöhön. Hän oli ensimmäisiä lähetystyöntekijöitä Ambomaalla.

– Kahden maan kansalaisuus liittyy paitsi hengellisen ja maallisen kodin tematiikkaan myös aivan maalliseen useassa kulttuurissa elämiseen. Rautanen oli taustaltaan inkeriläinen. Lähtiessään 1800-luvulla Namibiaan hän oli Venäjän kansalainen ja saksalaisen kanssa naimisissa. Rakkaudentunnustukset hän kirjoitti päiväkirjaansa venäjäksi, Löytty kertoo.

Kahden maan kansalaisen viimeinen sävel on johtosävel. Näin ollen kappale ei oikein lopu koskaan.

– Kappaleessa on päättymättömän laulun ajatus: sukupolvet hyppäävät mukaan lauluun, väistyvät jäävät pois, Löytty kuvailee.

– Minä ja Kaija olimme lähetystyössä Martti Rautasen työn jatkajina. Nyt samaa työtä jatkaa veljeni Sakari, hän sanoo.

Elämän taitoskohdassa

Jaakko Löytyn isä kuoli maaliskuussa 2020. Hautajaisia vietettiin huhtikuussa.

–Tapahtumaketjua väritti korona-ajan alkaminen. Kun isä joutui sairaalaan, emme saaneet juuri voimaan tulleiden rajoitusten vuoksi käydä häntä tapaamassa. Niinpä hän vietti viimeiset päivänsä sairaalassa yksin, Löytty kertoo.

– Pienissä hautajaisissa olivat paikalla me viisi veljestä, puolisomme ja äitini, Löytty kertoo.

– Nyt on opeteltu elämään äidin kanssa uutta arkea. Äitini on mielestäni selvinnyt leskeksi jäämisestään hyvin. Hän on virkeä 92-vuotias, joka asuu yksin ja seuraa aikaansa. Tällä hetkellä hän valmistelee omaelämäkerrallista kirjaa, Löytty kertoo.

Toinen taitekohta oli eläkkeelle jääminen.

– On se hurja muutos. Olin viimeiset parikymmentä vuotta töissä Herättäjä-yhdistyksen aluesihteerinä, kuljin työkseni siioninvirsiseuroissa veisaamassa ja puhumassa. Kun se loppui, muutos oli suuri. Toisaalta minulla oli tuossa kohtaa paljon keikkoja, mutta korona hiljensi nekin, joten elämä hiljeni kerralla dramaattisesti, Löytty toteaa.

Kotona möllöttelyä

Nyt Löytyn pariskunta on ”möllöttänyt” kotona, kuten he kuvailevat olemistaan.

– Minulle se tarkoittaa laulujen kirjoittamista ja muun muassa ruuanlaittoa päivittäin, se on oma tehtäväni huushollissamme, Jaakko Löytty kertoo.

Löytyn toiveena on saada kesän 2021 aikana potretti omasta perheestään. Kuvassa olisivat hänen tyttärensä Karoliina ja Ruusa, heidän afrikkalaiset puolisonsa sekä yhteensä viisi lastaan.

– Ehkäpä Kaijan ja minun vanhat äiditkin pääsevät kuvaan mukaan, Löytty toivoo.

Teksti: Jaakko Laakso