“Tarjouksia sateli joka puolelta”, sarjakuvapiirtäjä Juba Tuomola muistelee 2000-luvun alkua. Tuomolalle sarjakuvien piirtäminen on leikkiä, jota hän on rakastanut pikkupojasta saakka.
Kuusi kuvaa sarjakuvantekijä Juba Tuomolan elämästä
Kuvissa oli ristejä ja Golgatan kukkula. Vaikka puhekuplia ei ollut, kuvat muodostivat yhtenäisen tarinan.
Kuvakertomuksen piirsi 5-vuotias Juba Tuomola, ja se saattaa olla hänen ensimmäinen sarjakuvamainen piirrostyönsä. Lapsi oli vaikuttunut pääsiäiskirkosta, jossa oli ollut perheensä kanssa.
Sitten Tuomola alkoi piirtää muutakin: oli salapoliisi Pekka Peruna, jonka tarinoita Tuomola väritti vahaliiduilla.
Ajatus urasta sarjakuvapiirtäjänä kirkastui viimeistään lukioaikana, kun Tuomola oli vaihdossa Kaliforniassa. Siellä hän tutustui ystäväporukkaan, jonka jäsenet piirsivät kunnianhimoisesti omia sarjakuvia. Kokemus oli niin vaikuttava, että Suomeen palattuaan Tuomola ajatteli hetken aikaa jättävänsä lukion kesken, jotta voisi keskittyä kokonaan piirtämiseen.
Tuomola alkoi piirtää pilakuvia Turun Sanomiin ja tehdä monenlaisia piirrostöitä. Tunnetuin työ sai alkunsa kuitenkin Pariisissa.
Hengailua Pariisissa
Näkymä oli kuin sarjakuvasta: lattianraossa oli hiirien käyttämä reikä.
Juba Tuomola jätti asunnon lattialle ranskanpullaa, jotta hiiret eivät olisi syöneet hänen vaatteitaan. Oli vuosi 1996, ja Tuomola asui vuoden Pariisissa. Hän nautti Pariisin keväästä ja hengaili sarjakuvapiirtäjä Gilbert Sheltonin studiolla. Friikkilän pojat -sarjakuvastaan tunnettuun Sheltoniin hän oli tutustunut jo 1980-luvun lopussa.
– Joskus kun ajattelen elettyä elämää, se on ollut sellaista hengailua. Välillä aina ihmettelen, että missä välissä olen tehnyt kaikki työt, Juba Tuomola sanoo.
Pariisissa Tuomola kuuli, että Helsingin Sanomat etsii uutta kotimaista sarjakuvastrippiä.
Aikaisemmin Tuomola oli piirtänyt Postipankin Kultapossu-lehteen lastensarjaa Viivi-lapsesta ja siasta. Sarjakuvassa Viivillä oli vielä letit eikä kiltillä Wagner-sialla ollut housuja.
Tuomola päätti päivittää hahmot aikuisiksi. Viiville hän piirsi samanlaiset ruutuhousut, joita hänen silloinen pariisilainen naisystävänsä käytti. Mikki Hiireltä hän varasti Wagnerille mustat housut. Samalla sika muuttui sarkastisemmaksi. Tuomola lähetti muutamia näytteitä postitse Helsinkiin. Odotukset eivät olleet suuria.
Kiivasta kasvun aikaa
Sarjakuva oli heti menestys.
Ensimmäinen Viivi ja Wagner -sarjakuva ilmestyi Helsingin Sanomissa lokakuussa 1997. Alun perin väliaikaiseksi tarkoitettua sarjakuvaa on julkaistu sanomalehdissä yhtäjaksoisesti 24 vuotta. Melko nopeasti strippejä alettiin koota kirjoiksi. Sitten tuli Viivi ja Wagner -lehti, näyttely, teatteriesityksiä ja oheistuotteita. Tuomolaa pyydettiin haastatteluihin televisioon, radioon ja lehtiin.
– En ollut varautunut sellaiseen julkisuuteen, ja minun piti totutella sekä julkisuuden että koko kasvavan imperiumin hallintaan. Tarjouksia sateli joka puolelta. 2000-luvun alku oli sellaista kiivasta kasvun aikaa, Tuomola muistelee.
Viivistä ja Wagnerista tuli pariskunta sattumalta, kun lukijat alkoivat lukea kahdesta ystävästä kertovia strippejä juuri parisuhdesarjakuvana. Vuosien aikana Tuomolaa on pyydetty puhumaan julkisuudessa juuri parisuhteista. Hänet on jopa palkittu Vuoden parisuhdeteko -kunniamaininnalla “parisuhdetta herättelevistä teemoista”.
– Ehkä se on vähän kohtalon ivaa, että olen kaikki nämä vuodet piirtänyt parisuhdesarjakuvaa, kun olen itse kipuillut tämän asian kanssa. En ole saanut siinä asiassa elämääni sellaiseen asentoon kuin olisin halunnut.
Tuomola on asunut aina yksin ja viettää paljon aikaa itsekseen. Työ on itsenäistä, eikä edellytä kollegojen tapaamista. Ammatinvalintakysymys, Tuomola sanoo.
Haaveissa ura ulkomailla
Vaikka Juba Tuomola menee joka päivä työhuoneelleen Turussa, hän suhtautuu piirtämiseen rentoudella. Välillä on tärkeää olla jouten. Työhuonettaan hän kutsuu leikkipaikaksi. Siellä hän saattaa piirrellä luonnoskirjaan, soittaa bassoa tai kitaraa ja kuunnella levyjä. Talvet hän viettää yleensä ulkomailla, viime vuosina Espanjassa tai Italiassa.
Uraansa hän ei ole suunnitellut koskaan kovin pitkälle. Suomessa Tuomolan moni ammatillinen haave on jo toteutunut ja tuotanto on laaja: päivälehtistrippien lisäksi on seikkailusarja Minerva, etsivästä kertova sarjakuva Rocco LaMotta ja villin lännen sarjakuva Hurja-Hilda. Vuonna 2020 Tuomola julkaisi ensimmäisen lasten kuvakirjansa. Haaveissa on vielä ulkomaiden valloitus.
Pohjimmiltaan työ on pysynyt kaikki vuosikymmenet samanlaisena.
– Työni on sellaista, että ensin keksin jotain piirrettävää ja sitten piirrän itselleni jotain väritettävää. Olen kuin tällainen pikkupoika, joka leikkii koko ajan.
