Hyppää pääsisältöön

Heinz-Juhani Hofmannia suoneen pistettynä

Kokemukseni perusteella voin annan sisältövaroituksen säveltäjä Heinz-Juhani Hofmannin ja sopraano-sellisti Piia Komsin uutuuslevystä: Sitä ei kannata kuunnella ennen nukkumaan käymistä. Sellon urahtelu ja sopraanon järkyttävät linjat kaiuttavat hyytävän suoria runotekstejä niin, että levy jää kalvamaan mieltä ja vie unen. Tämä ei tarkoita, että levy "Soita. Kirjoita joskus." olisi huono - päinvastoin. Piia Komsin tehokas, tarkka ilmaisu vankistaa Hofmannin mainetta modernistina, jonka äärimmäisyys tavoittaa kenet tahansa, joka uskaltaa kuunnella.

Heinz-Juhani Hofmann / Piia Komsi
Heinz-Juhani Hofmann / Piia Komsi Uudet levyt

Hofmann on säveltänyt levyn laulut selloa soittavalle koloratuurisopraanolle eli käytännössä Piia Komsille. Teksteinä on Tarkovskyn, Salaman, Haavikon ja Anhavan tummasävyisiä, aforistisia runoja sekä Hofmannin oma Kaksi muistijälkeä, jossa hän jatkaa isäsuhteensa työstämistä. Useimmista lauluista kuullaan versiot sekä suomeksi että saksaksi.

Hofmannin musiikki noudattaa eurooppalaisen modernismin parasta perinnettä siinä, että sitä voi kuvailla vain eurooppalaiseksi modernismiksi. Atonaalinen, laajennettuja tekniikoita alati käyttävä musiikki haluaa antaa merkityksen itsessään, ei suhteessa mihinkään muuhun, mutta se merkitys annostellaan suoraan suoneen niin että tuntuu. Paatunutkin kuulija hätkähtää, kun ilmaisu heilahtaa lakonisesta puheesta musiikkiviiltelyyn ja takaisin.

Konsertinomaisesti äänitetty levy osoittaa, että Piia Komsi lienee Hofmannin ilmaisulle ihanteellinen tulkki. Sellon ja laulun yhdistelmässä on rajua kehollisuutta, olkoonkin että Komsi hallitsee molemmat suvereenisti. Saksaa Komsi ääntää suomalaisittain, varmasti säveltäjän toiveiden mukaan, mikä ammentaa kieleen lisää hyytäviä, tukalia merkityksiä.

Hofmannin musiikkiin tutustumista ei varmastikaan kannata aloittaa hänen isoista oopperateoksistaan, vaan nimenomaan tästä levystä, raita kerrallaan, Piia Komsin hallittuina mutta rajuina vetoina. Mutta kuten sanoin, ei ennen nukkumaan käymistä.

Heinz-Juhani Hofmann: Soita. Kirjoita joskus - Ruf an. Schreib doch mal. - Piia Komsi, sopraano ja sello. (FUGA-9473)

Kuuntele Uudet levyt 16.9.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • Vikingur Olafsson on paras pianisti juuri nyt

    Levyarvostelu

    Islantilainen Vikingur Olafsson on monin tavoin maailman paras pianisti, mistä kertoo sekin kotoinen seikka, että kollegani Aki Yli-Salomäen kanssa joudumme jakamaan vuorot Olafssonin uutuuksien arvioimiseen. Nyt on minun vuoroni, ja se on hyvä, sillä tuoreella DG:n julkaisulla Olafsson soittaa Mozartin ja aikalaisten musiikkia herkullisesti ja herkästi.

  • Sinfoniaorkesteri ei alistu Ismo Alangon bändiksi - ja se on hyvä

    Levyarvostelu

    Vuosikymmen sitten Radion sinfoniaorkesteri kutsui solistikseen maamme karismaattisimman popparin Ismo Alangon ja tilasi hänen hiteistään sovitukset ihan oikeilta säveltäjiltä, niin että sinfoniaorkesteri voisi soittaa omalla äidinkielellään eikä taantuisi crossover-kuorrutteeksi. Kapellimestari Jaakko Kuusisto on jatkanut projektin kehittelyä, ja nyt tarjolla on uutuuslevy, jolla Ismo Alangon bändinä soittaa Oulu Sinfonia. Meno on rajua - kuten kuuluukin.

  • Yksinäinen gambisti mietiskelee

    Levyarvostelu

    Gambisti Markus Kuikkaa olen enimmäkseen kuullut barytonin ja arpeggionen varressa, mutta näiden tukalien soitinten muistot hälvenevät, kun hän uutuuslevyllään soittaa viola da gamballa Telemannin soolofantasioita. Ne ovat juuri sellaista musiikkia, jota gamballa on hyvä soittaa: mietiskelevää mutta mielikuvituksekasta, virtuoottista mutta luonnollista, yksinäistä mutta kutsuvaa.

  • Helsingin kamarikuoro rakentaa Pärt-rituaalinsa väkevästi

    Levyarvostelu

    Vuonna 1982 valmistunut Passio oli yksi niistä teoksista, joilla Arvo Pärt löi läpi. Pelkistetty rituaali johdatti Jeesuksen kärsimysnäytelmään väkevän meditatiivisesti ja jäi käyttöön, sillä diatonisia sointuja minimalistisesti kellutteleva teos kuulosti yhtä aikaa arkaaiselta ja uudelta. Hilliard Ensemblen ECM:lle tekemä ensilevytys päätyi moneen levyhyllyyn määrittelemään sen, miltä Pärtin pitää kuulostaa. Helsingin kamarikuoro on nyt tarttunut Pärtin monumenttiin, ja onnistuu tarjoamaan ensilevytykselle perustellun ja paikoin paremmankin vaihtoehdon.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua