Hyppää pääsisältöön

Jousikvartettoja Itämerelle

Toinen Suomen parhaista jousikvarteteista, Kamus-kvartetti, on omistanut kesällä julkaistun uutuuslevynsä Itämerelle. Levyn tuotoista osa menee Baltic Sea Action Groupille, vaikka nykyisessä musiikkitodellisuudessa näkyvyys kenties tukee hyvää asiaa merkittävämmin kuin raha. Kamusin valitsema ohjelmisto ei suoraan kimmellä saaristomerenä tai löyhkää levälauttana, mutta skandinaavisen kansallisromantiikan ja pehmeän jousimodernismin yhdistelmä keinuttaa kauniisti.

Itämerelle / Kamus-kvartetti
Itämerelle / Kamus-kvartetti Uudet levyt

Carl Nielsenin ensimmäinen jousikvartetto on päässyt mukaan perusohjelmiston rajoilta, mutta Wilhelm Stenhammarin kuudes jousikvartetto on jo varsinainen löytö, ainakin meillä Suomessa. Molempien kansallisromantiikassa on valoisaa, avaraa sävyä, joka sopii kauniisti paitsi meriteemaan myös Kamus-kvartetin tuttuihin sointihyveisiin. Rentous ja pakottomuus tuottavat yhteissointiin kiinteää muhkeutta, joten forte-kohdissa ilmaisu pysyy tiiviin tarkkana, ja hiljaisuuteenkin riittää sointisävyjä.

Kvartettoparin jälkeen levyn romanttinen merimaisema saa rikkautta uudemmasta musiikista. Lotta Wennäkosken moderni Suomi-klassikko Culla d'aria keinuttaa hennoilla huiluäänillä välillä uhkaavastikin, mutta Kamus on hionut tulkinnan äärimmäisen herkäksi. Andrea Tarrodin valituslaulu Sorg och glädje tarjoaa levylle mietteliään, ajatuksia herättävän lopetuksen, ja Kamus-kvartetin musikaalisuus ja taito kuuluvat siinä, että pitkälinjainen, äärimmäisen pelkistetty sävelkieli kulkee eteenpäin ja jännittyy.

Itämeren pelastuminen ei siis ainakaan jää kiinni Kamus-kvartetin ohjelmistovalinnoista, draaman tajusta ja soitosta.

"Itämerelle". Carl Nielsen: Jousikvartetto nro 1 g-molli. Wilhelm Stenhammar: Jousikvartetto nro 6 d-molli. Lotta Wennäkoski: Culla d'aria. Andrea Tarrodi: Sorg och glädje. - Kamus-kvartetti. (Alba, ABCD-462)

Kuuntele Uudet levyt 16.9.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • Vikingur Olafsson on paras pianisti juuri nyt

    Levyarvostelu

    Islantilainen Vikingur Olafsson on monin tavoin maailman paras pianisti, mistä kertoo sekin kotoinen seikka, että kollegani Aki Yli-Salomäen kanssa joudumme jakamaan vuorot Olafssonin uutuuksien arvioimiseen. Nyt on minun vuoroni, ja se on hyvä, sillä tuoreella DG:n julkaisulla Olafsson soittaa Mozartin ja aikalaisten musiikkia herkullisesti ja herkästi.

  • Sinfoniaorkesteri ei alistu Ismo Alangon bändiksi - ja se on hyvä

    Levyarvostelu

    Vuosikymmen sitten Radion sinfoniaorkesteri kutsui solistikseen maamme karismaattisimman popparin Ismo Alangon ja tilasi hänen hiteistään sovitukset ihan oikeilta säveltäjiltä, niin että sinfoniaorkesteri voisi soittaa omalla äidinkielellään eikä taantuisi crossover-kuorrutteeksi. Kapellimestari Jaakko Kuusisto on jatkanut projektin kehittelyä, ja nyt tarjolla on uutuuslevy, jolla Ismo Alangon bändinä soittaa Oulu Sinfonia. Meno on rajua - kuten kuuluukin.

  • Yksinäinen gambisti mietiskelee

    Levyarvostelu

    Gambisti Markus Kuikkaa olen enimmäkseen kuullut barytonin ja arpeggionen varressa, mutta näiden tukalien soitinten muistot hälvenevät, kun hän uutuuslevyllään soittaa viola da gamballa Telemannin soolofantasioita. Ne ovat juuri sellaista musiikkia, jota gamballa on hyvä soittaa: mietiskelevää mutta mielikuvituksekasta, virtuoottista mutta luonnollista, yksinäistä mutta kutsuvaa.

  • Helsingin kamarikuoro rakentaa Pärt-rituaalinsa väkevästi

    Levyarvostelu

    Vuonna 1982 valmistunut Passio oli yksi niistä teoksista, joilla Arvo Pärt löi läpi. Pelkistetty rituaali johdatti Jeesuksen kärsimysnäytelmään väkevän meditatiivisesti ja jäi käyttöön, sillä diatonisia sointuja minimalistisesti kellutteleva teos kuulosti yhtä aikaa arkaaiselta ja uudelta. Hilliard Ensemblen ECM:lle tekemä ensilevytys päätyi moneen levyhyllyyn määrittelemään sen, miltä Pärtin pitää kuulostaa. Helsingin kamarikuoro on nyt tarttunut Pärtin monumenttiin, ja onnistuu tarjoamaan ensilevytykselle perustellun ja paikoin paremmankin vaihtoehdon.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua