Hyppää pääsisältöön

Kitaristi Osmo Palmu löytää henkilökohtaisen yhteyden Karjalasta Espanjaan

Suomessa riittää klassisen kitaran osaajia ja heillä levyideoita, mutta kitaristiemme keskipolvea edustavan Osmo Palmun uutuuslevyn idea on mitä oudoin: Palmu yhdistää kitaran espanjalaisen ydinperinteen suomalaisen ja karjalaisen kansanmusiikin ikivihreisiin. Ennakkoluuloisesti ajattelin, että näin etäisten musiikkien pienin yhteinen nimittäjä ei voi kantaa, mutta olin väärässä. Espanja ja Karjala yhdistyvät Palmun persoonallisessa musiikkikokemuksessa sekä hän sovituksissaan, jotka tekevät kunniaa kitaran moninaiselle historialle.

Northern Variations / Osmo Palmu
Northern Variations / Osmo Palmu Uudet levyt

Osmo Palmun levyllä musiikki on tuttua - Albénizin, Granadosin ja Tárregan henkevimpien kitarahittien lomassa soivat Peltoniemen Hintriikin surumarssi, Karjalan kunnailla, Ol' kaunis kesäilta ja P.J. Hannikaisen Maan korvessa kulkevi. Kaikessa kuuluu silti Palmun persoona. Espanjalaisissa klassikoissa hän on palannut alkuperäisten pianonuottien äärelle ja tehnyt omat, uudet sovitukset. Kansanlaulut Palmu puolestaan on muokannut muunnelmiksi, sarjoiksi ja fantasioiksi kitarasäveltäjien perinteiseen, vapaaseen tyyliin: luuttuperinne, 1800-luvun espanjalainen kansallisromantiikka ja modernit sointivärisävyt ovat vaihtelevasti läsnä, mutta ote pysyy sointuisan tonaalisena.

Peltoniemen Hintriikin jähmeää soinnutusta olisi voinut säätää aidommaksi luuttu-pavanaksi, ja Ol' kaunis kesäilta ei aivan saa kirkasotsaista kansakoulutunnelmaa konserttietydin muotoon. Mutta Konevitsan kirkonkelloissa Palmu operoi herkän kellomaisilla soinneilla aistikkaasti, ja preludissa Pielisjärven kirkonkellot mukaan tulee samaa karun toimivaa kansantyyliä kuin Bartokin Mikrokosmoksessa. Rikkainta ja persoonallisinta Palmua ovat muunnelmat P.J. Hannikaisen Suojelusenkelistä: läpieletty suru kuuluu särmikkäissä tango nuevo -harmonioissa ja tarkkojen sävelpiirtojen herkissä sointivärityksissä. Tyylikäs, koskettava kappale ansaitsee paikan muidenkin suomalaiskitaristien ohjelmistossa.

Tasoltaan ja tyyliltään Palmun kansanmusiikkisovitukset punoutuvat kitaraperinteeseen niin hyvin, että levystä tulee eheä. Lisäksi sovitukset paljastavat Palmun muusikkopersoonallisuuden, jota määrittävät sointiherkkyys ja ihastuttavan luonnollinen rubato. Koko levyn ajan on helppo arvostaa sitä rohkeutta, jolla Palmu asettaa itsensä osaksi omaäänisten kitarasäveltäjien yhteistä perinnettä. Musiikin henkilökohtaisuus osoittautuu taas kerran väkeväksi voimaksi, joka peittää kokemuksesta esimerkiksi espanjalaiskappaleiden pienet intonaatio-ongelmat.

Mitä espanjalaisten kitarahittien sovituksiin tulee, kitaristit saavat tunnustella niiden toimivuutta itse, mutta musiikin kerrostumia saisi mielestäni eriyttää vielä selvemmin - joko soinnilla tai tekstuurilla.

"Northern Variations", säv. Albéniz, Granados, Palmu, Malats, Tárrega, trad., sov. Osmo Palmu. - Osmo Palmu, kitara. (Palmu Records, PR-1)

Kuuntele Uudet levyt 16.9.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • Valonhohtoista marraskuumusiikkia ukrainalaisin juurin

    Levyarvio

    Taidemusiikkiyleisö janoaa tällä hetkellä syystäkin lohdullisuutta. Levy-yhtiö Ondine on viime vuodet vastannut kysyntään Latvian radiokuoron varmatyylisillä levyillä, joista uusin sisältää Alfred Momotenkon arkaaista, kirkollista ja mystistä diatoniikkaa. Levy erottuu edukseen suitsukkeentuoksun ja valonhohteen tavallista luontevammalla yhdistelmällä, eivätkä Momotenkon ukrainalaiset juuret liene kokonaiselämykselle haitaksi.

  • Walter Sallisen musiikki kasaa soivia merkityksiä niin kuin postmodernin monitaiteen pitää

    Levyarvio

    Modest Musorgskin Näyttelykuvia Viktor Hartmannin näyttelyn pohjalta on kuuluisin esimerkki kuvataiteen innoittamasta taidemusiikista, vaikka usein unohtuu ettei Musorgski muuttanut musiikiksi tauluja vaan kuvitteellisen katselijan mielikuvia. Säveltäjä Walter Sallinen ja kuvataiteilija Markus Jäntti-Tuominen ovat nyt uuden sukupolven innolla tarttuneet Näyttelykuvien materiaaliin ja luoneet siitä postmodernin monitaideteoksen, jonka keskiössä ei ole vain visuaalisuuden ja musiikin vuorovaikutus, vaan myös se, miten vaikutteet, luennat, tekstit peilautuvat, muokkautuvat ja välittyvät taiteiden, aikojen ja ihmisten välillä. Kuulostaa sekavalta mutta tulos on rikkaudessaan luonteva.

  • Vaihteleva yksinlaululevy korostaa Aarre Merikannon melodisuutta

    Levyarvio

    Säveltäjä Aarre Merikannon narratiivi Suomen musiikinhistoriassa on yleensä traaginen. Modernistina hän oli niin paljon aikaansa ja paikkaansa edellä, ettei saanut teoksilleen esityksiä ja sortui oopiumiin. Alban tuore julkaisu säveltäjän kaikista yksinlauluista antaa osaltaan uusia sävyjä kömpelölle narratiiville. Nykykuulijalle Merikanto hahmottuu synnynnäisenä melodikkona, jonka liedeissä on niukalti modernismia mutta viljalti omaleimaista, tiivistä yötunnelmaa.

  • Barokkiviulisti Rachel Podger yksin keskellä hauskaa moninaisuutta

    Levyarvio

    Otsikko kertoo, että maailman parhaisiin barokkiviulisteihin lukeutuva Rachel Podger soittaa uutuuslevyllään "Tutta sola", ihan yksin. Barokin sooloviuluaarteistosta Podger löytää kuitenkin rikkautta, jota ei uskoisi, kun levy käynnistyy sovituksella Bachin urkumonoliitista Toccata ja fuuga d-molli.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua