Hyppää pääsisältöön

Kitaristi Osmo Palmu löytää henkilökohtaisen yhteyden Karjalasta Espanjaan

Suomessa riittää klassisen kitaran osaajia ja heillä levyideoita, mutta kitaristiemme keskipolvea edustavan Osmo Palmun uutuuslevyn idea on mitä oudoin: Palmu yhdistää kitaran espanjalaisen ydinperinteen suomalaisen ja karjalaisen kansanmusiikin ikivihreisiin. Ennakkoluuloisesti ajattelin, että näin etäisten musiikkien pienin yhteinen nimittäjä ei voi kantaa, mutta olin väärässä. Espanja ja Karjala yhdistyvät Palmun persoonallisessa musiikkikokemuksessa sekä hän sovituksissaan, jotka tekevät kunniaa kitaran moninaiselle historialle.

Northern Variations / Osmo Palmu
Northern Variations / Osmo Palmu Uudet levyt

Osmo Palmun levyllä musiikki on tuttua - Albénizin, Granadosin ja Tárregan henkevimpien kitarahittien lomassa soivat Peltoniemen Hintriikin surumarssi, Karjalan kunnailla, Ol' kaunis kesäilta ja P.J. Hannikaisen Maan korvessa kulkevi. Kaikessa kuuluu silti Palmun persoona. Espanjalaisissa klassikoissa hän on palannut alkuperäisten pianonuottien äärelle ja tehnyt omat, uudet sovitukset. Kansanlaulut Palmu puolestaan on muokannut muunnelmiksi, sarjoiksi ja fantasioiksi kitarasäveltäjien perinteiseen, vapaaseen tyyliin: luuttuperinne, 1800-luvun espanjalainen kansallisromantiikka ja modernit sointivärisävyt ovat vaihtelevasti läsnä, mutta ote pysyy sointuisan tonaalisena.

Peltoniemen Hintriikin jähmeää soinnutusta olisi voinut säätää aidommaksi luuttu-pavanaksi, ja Ol' kaunis kesäilta ei aivan saa kirkasotsaista kansakoulutunnelmaa konserttietydin muotoon. Mutta Konevitsan kirkonkelloissa Palmu operoi herkän kellomaisilla soinneilla aistikkaasti, ja preludissa Pielisjärven kirkonkellot mukaan tulee samaa karun toimivaa kansantyyliä kuin Bartokin Mikrokosmoksessa. Rikkainta ja persoonallisinta Palmua ovat muunnelmat P.J. Hannikaisen Suojelusenkelistä: läpieletty suru kuuluu särmikkäissä tango nuevo -harmonioissa ja tarkkojen sävelpiirtojen herkissä sointivärityksissä. Tyylikäs, koskettava kappale ansaitsee paikan muidenkin suomalaiskitaristien ohjelmistossa.

Tasoltaan ja tyyliltään Palmun kansanmusiikkisovitukset punoutuvat kitaraperinteeseen niin hyvin, että levystä tulee eheä. Lisäksi sovitukset paljastavat Palmun muusikkopersoonallisuuden, jota määrittävät sointiherkkyys ja ihastuttavan luonnollinen rubato. Koko levyn ajan on helppo arvostaa sitä rohkeutta, jolla Palmu asettaa itsensä osaksi omaäänisten kitarasäveltäjien yhteistä perinnettä. Musiikin henkilökohtaisuus osoittautuu taas kerran väkeväksi voimaksi, joka peittää kokemuksesta esimerkiksi espanjalaiskappaleiden pienet intonaatio-ongelmat.

Mitä espanjalaisten kitarahittien sovituksiin tulee, kitaristit saavat tunnustella niiden toimivuutta itse, mutta musiikin kerrostumia saisi mielestäni eriyttää vielä selvemmin - joko soinnilla tai tekstuurilla.

"Northern Variations", säv. Albéniz, Granados, Palmu, Malats, Tárrega, trad., sov. Osmo Palmu. - Osmo Palmu, kitara. (Palmu Records, PR-1)

Kuuntele Uudet levyt 16.9.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • Vikingur Olafsson on paras pianisti juuri nyt

    Levyarvostelu

    Islantilainen Vikingur Olafsson on monin tavoin maailman paras pianisti, mistä kertoo sekin kotoinen seikka, että kollegani Aki Yli-Salomäen kanssa joudumme jakamaan vuorot Olafssonin uutuuksien arvioimiseen. Nyt on minun vuoroni, ja se on hyvä, sillä tuoreella DG:n julkaisulla Olafsson soittaa Mozartin ja aikalaisten musiikkia herkullisesti ja herkästi.

  • Sinfoniaorkesteri ei alistu Ismo Alangon bändiksi - ja se on hyvä

    Levyarvostelu

    Vuosikymmen sitten Radion sinfoniaorkesteri kutsui solistikseen maamme karismaattisimman popparin Ismo Alangon ja tilasi hänen hiteistään sovitukset ihan oikeilta säveltäjiltä, niin että sinfoniaorkesteri voisi soittaa omalla äidinkielellään eikä taantuisi crossover-kuorrutteeksi. Kapellimestari Jaakko Kuusisto on jatkanut projektin kehittelyä, ja nyt tarjolla on uutuuslevy, jolla Ismo Alangon bändinä soittaa Oulu Sinfonia. Meno on rajua - kuten kuuluukin.

  • Yksinäinen gambisti mietiskelee

    Levyarvostelu

    Gambisti Markus Kuikkaa olen enimmäkseen kuullut barytonin ja arpeggionen varressa, mutta näiden tukalien soitinten muistot hälvenevät, kun hän uutuuslevyllään soittaa viola da gamballa Telemannin soolofantasioita. Ne ovat juuri sellaista musiikkia, jota gamballa on hyvä soittaa: mietiskelevää mutta mielikuvituksekasta, virtuoottista mutta luonnollista, yksinäistä mutta kutsuvaa.

  • Helsingin kamarikuoro rakentaa Pärt-rituaalinsa väkevästi

    Levyarvostelu

    Vuonna 1982 valmistunut Passio oli yksi niistä teoksista, joilla Arvo Pärt löi läpi. Pelkistetty rituaali johdatti Jeesuksen kärsimysnäytelmään väkevän meditatiivisesti ja jäi käyttöön, sillä diatonisia sointuja minimalistisesti kellutteleva teos kuulosti yhtä aikaa arkaaiselta ja uudelta. Hilliard Ensemblen ECM:lle tekemä ensilevytys päätyi moneen levyhyllyyn määrittelemään sen, miltä Pärtin pitää kuulostaa. Helsingin kamarikuoro on nyt tarttunut Pärtin monumenttiin, ja onnistuu tarjoamaan ensilevytykselle perustellun ja paikoin paremmankin vaihtoehdon.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua