Hyppää pääsisältöön

Nikolai Kapustin - pianojatsin Chopin

Viime vuonna kuollut Nikolai Kapustin oli harvojen tuntema erikoissäveltäjä, joka soitti 50-luvun neuvostojazz-bändeissä ja sittemmin keskittyi tekemään läpisävellettyä mutta huomattavan jatsillista musiikkia. Kapustinin teosten pianistisuus, henkevyys ja tekniset vaatimukset ovat houkutelleet hänen musiikkinsa pariin muutamia pianotähtiä, mutta ainakin minun mielestäni hänen hurmaavalle musiikilleen olisi tilaa melkeinpä jokaisessa pianoresitaalissa - ainakin jos taso on yhtä kova kuin eteläkorealaisen Yeol Eum Sonin uutuuslevyllä.

Yeol Eum Son / Nikolai Kapustin
Yeol Eum Son / Nikolai Kapustin Uudet levyt

Kapustinin musiikissa ei ole improvisaatiolle tilaa, mutta käänteet, harmoniat ja svengi ovat suoraa lainaa pianojazzin historiasta. Mutta ei Kapustin jazzia säveltänyt, sen kuulee heti. Jazzin piirteet ovat läsnä samaan tapaan kuin puolalainen perinne Chopinin musiikissa. Kapustin on sekä jazzia että klassista tai ei kumpaakaan, mutta mitä siitä, näin hauskaa pianomusiikkia en ole kuullut ikiaikoihin.

Etenkin levyn avaavat kahdeksan konserttietydiä ovat näyttävää, rikasta ja tyylikästä musiikkia, joka riemastuttaisi minkä tahansa konserttisalin mitä tahansa yleisöä. Yhtä hykerryttävä on Variations, jossa Stravinskyn Kevätuhri pääsee kuin ylivertaisen jazzpianistin täydellisen onnistuneeseen käsittelyyn: Sävellysprosessin harkinta ja tarkkuus antavat Kapustinin poimia jazzista paljon taidemusiikkia, ja parhaimmillaan menetykset jäävät pieniksi. Kapustinin Sonatiini ja Moon Rainbow tuntuvat kuivakkaammilta taidemusiikkisuhteessaan, mutta levyn päättävä toinen pianosonaatti on taas täyteläisen svengaavaa, mehevän omaäänistä pianotykittelyä genrejen välissä.

Pianisti Yeol Eum Son ystävystyi Nikolai Kapustinin kanssa tämän elämän loppupuolella, eikä ihme. Sonin soitossa Chopin-henkinen pianoherkkyys ja Gershwinin lanseeraama taidesvengi yhdistyvät suvereeniin tekniikkaan, joka paljastaa teosten herkulliset yksityiskohdat kovimmissakin rymistelyissä. Soitto välittää myös sen, että Kapustinin musiikin viihteellisen, kiiltävän pinnan alla myllertää vahvaa energiaa ja syvää tunneilmaisua. Minun kirjoissani kyseessä on vuoden merkittävin pianolevy.

Nikolai Kapustin: Kahdeksan konserttietydiä; Variations; Moon Rainbow; Sonatina; Pianosonaatti nro 2 E-duuri. - Yeol Eum Son. (ONYX 4222)

Kuuntele Uudet levyt 16.9.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • Vikingur Olafsson on paras pianisti juuri nyt

    Levyarvostelu

    Islantilainen Vikingur Olafsson on monin tavoin maailman paras pianisti, mistä kertoo sekin kotoinen seikka, että kollegani Aki Yli-Salomäen kanssa joudumme jakamaan vuorot Olafssonin uutuuksien arvioimiseen. Nyt on minun vuoroni, ja se on hyvä, sillä tuoreella DG:n julkaisulla Olafsson soittaa Mozartin ja aikalaisten musiikkia herkullisesti ja herkästi.

  • Sinfoniaorkesteri ei alistu Ismo Alangon bändiksi - ja se on hyvä

    Levyarvostelu

    Vuosikymmen sitten Radion sinfoniaorkesteri kutsui solistikseen maamme karismaattisimman popparin Ismo Alangon ja tilasi hänen hiteistään sovitukset ihan oikeilta säveltäjiltä, niin että sinfoniaorkesteri voisi soittaa omalla äidinkielellään eikä taantuisi crossover-kuorrutteeksi. Kapellimestari Jaakko Kuusisto on jatkanut projektin kehittelyä, ja nyt tarjolla on uutuuslevy, jolla Ismo Alangon bändinä soittaa Oulu Sinfonia. Meno on rajua - kuten kuuluukin.

  • Yksinäinen gambisti mietiskelee

    Levyarvostelu

    Gambisti Markus Kuikkaa olen enimmäkseen kuullut barytonin ja arpeggionen varressa, mutta näiden tukalien soitinten muistot hälvenevät, kun hän uutuuslevyllään soittaa viola da gamballa Telemannin soolofantasioita. Ne ovat juuri sellaista musiikkia, jota gamballa on hyvä soittaa: mietiskelevää mutta mielikuvituksekasta, virtuoottista mutta luonnollista, yksinäistä mutta kutsuvaa.

  • Helsingin kamarikuoro rakentaa Pärt-rituaalinsa väkevästi

    Levyarvostelu

    Vuonna 1982 valmistunut Passio oli yksi niistä teoksista, joilla Arvo Pärt löi läpi. Pelkistetty rituaali johdatti Jeesuksen kärsimysnäytelmään väkevän meditatiivisesti ja jäi käyttöön, sillä diatonisia sointuja minimalistisesti kellutteleva teos kuulosti yhtä aikaa arkaaiselta ja uudelta. Hilliard Ensemblen ECM:lle tekemä ensilevytys päätyi moneen levyhyllyyn määrittelemään sen, miltä Pärtin pitää kuulostaa. Helsingin kamarikuoro on nyt tarttunut Pärtin monumenttiin, ja onnistuu tarjoamaan ensilevytykselle perustellun ja paikoin paremmankin vaihtoehdon.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua