Hyppää pääsisältöön

Särötöntä kuorokimmellystä, Latviasta tottakai

Julkaistu . Päivitetty

Syksy on tullut äkkiä, ja sen mukana kuvitelma siitä, että joskus on hetki rauhallista aikaa, ja voi tuijotella sadetta ikkunasta, ajatella sekä melankolisia että syvällisiä asioita, ja kenties avata punaviinipullon. Tällaisten tilanteiden ääniraidaksi Ondine-yhtiö ja Latvian radiokuoro ovat julkaisseet levyllisen mystistä kuorominimalismia, jonka on säveltänyt espanjalainen Ramon Humet.

Ramon Humet: Light
Ramon Humet: Light Uudet levyt

Olen joskus pitänyt Latvian radiokuoroa maailman parhaana, mutta viime vuosina joukkio on Sigvards Klavan johdolla levyttänyt pelkkää hengellistä tai henkistä kuorohuljuttelua, jonka perusteella ei voi tietää mitään kuoron koko osaamisesta. Ramon Humetin seitsenosainen kokonaisuus Llum (Valo) ei poikkea linjasta, vaikka nykymusiikkia onkin. Teoksen diatoniset, laajat sävelpinot kelluvat ajattomuudessa, eikä säröttöminä kimmeltävien sointupintojen seasta löydy melodioita vihellettäviksi tai rytmejä sydämen tahdistamiseen. Kuulijan biorytmeistä riippuu ajelehtiiko tasakoosteinen teos kohti unenhorretta vai valaistumista, ja onko munkin kirjoittamista teksteistä muuhun kuin vokaalipitoiseksi äännepuuroksi.

Spotifyn taidemusiikkilistat vallanneesta easy listening -pimputtelusta Humet toki eroaa edukseen. Hän käyttää kuoroa taiten ja muovailee sointuisia harmonioitaan plastisen linjakkaasti, välillä hieman kirpeästikin. Ainakin minun elämääni mahtuu silloin tällöin tällainen viisikymmentä minuuttia sointiauvoa ilman sen kummempaa sisältöä.

Latvian radiokuoron osaamisessa on hieman enemmän säröjä kuin Humetin sävelkielessä. Ylimmät sävelet eivät aina syty tähtikirkkaasti kohdalleen, matalat harmoniat soivat huonosti ja joskus pitkätkin sointupylväät jäävät hakemaan oikeaa intonaatiota. Täyteläisen kirkas äänenmuodostus onneksi takaa kuuntelunautinnon, etenkin syysillan taustakäytössä, johon tällainen musiikki oivallisesti sopii.

Ramon Humet: Light. - Latvian radiokuoro/Sigvards Kļava. (Ondine, ODE 1389-2)

Kuuntele Uudet levyt 16.9.2021, toimittajana Kare Eskola.

Lisää ohjelmasta

  • Vikingur Olafsson on paras pianisti juuri nyt

    Levyarvostelu

    Islantilainen Vikingur Olafsson on monin tavoin maailman paras pianisti, mistä kertoo sekin kotoinen seikka, että kollegani Aki Yli-Salomäen kanssa joudumme jakamaan vuorot Olafssonin uutuuksien arvioimiseen. Nyt on minun vuoroni, ja se on hyvä, sillä tuoreella DG:n julkaisulla Olafsson soittaa Mozartin ja aikalaisten musiikkia herkullisesti ja herkästi.

  • Sinfoniaorkesteri ei alistu Ismo Alangon bändiksi - ja se on hyvä

    Levyarvostelu

    Vuosikymmen sitten Radion sinfoniaorkesteri kutsui solistikseen maamme karismaattisimman popparin Ismo Alangon ja tilasi hänen hiteistään sovitukset ihan oikeilta säveltäjiltä, niin että sinfoniaorkesteri voisi soittaa omalla äidinkielellään eikä taantuisi crossover-kuorrutteeksi. Kapellimestari Jaakko Kuusisto on jatkanut projektin kehittelyä, ja nyt tarjolla on uutuuslevy, jolla Ismo Alangon bändinä soittaa Oulu Sinfonia. Meno on rajua - kuten kuuluukin.

  • Yksinäinen gambisti mietiskelee

    Levyarvostelu

    Gambisti Markus Kuikkaa olen enimmäkseen kuullut barytonin ja arpeggionen varressa, mutta näiden tukalien soitinten muistot hälvenevät, kun hän uutuuslevyllään soittaa viola da gamballa Telemannin soolofantasioita. Ne ovat juuri sellaista musiikkia, jota gamballa on hyvä soittaa: mietiskelevää mutta mielikuvituksekasta, virtuoottista mutta luonnollista, yksinäistä mutta kutsuvaa.

  • Helsingin kamarikuoro rakentaa Pärt-rituaalinsa väkevästi

    Levyarvostelu

    Vuonna 1982 valmistunut Passio oli yksi niistä teoksista, joilla Arvo Pärt löi läpi. Pelkistetty rituaali johdatti Jeesuksen kärsimysnäytelmään väkevän meditatiivisesti ja jäi käyttöön, sillä diatonisia sointuja minimalistisesti kellutteleva teos kuulosti yhtä aikaa arkaaiselta ja uudelta. Hilliard Ensemblen ECM:lle tekemä ensilevytys päätyi moneen levyhyllyyn määrittelemään sen, miltä Pärtin pitää kuulostaa. Helsingin kamarikuoro on nyt tarttunut Pärtin monumenttiin, ja onnistuu tarjoamaan ensilevytykselle perustellun ja paikoin paremmankin vaihtoehdon.

  • Kanavan nostokuvalogo

    Yle Klassinen

    Yle Klassinen on klassisen musiikin kanava 24/7

    Yle Klassinen on digitaalinen klassisen musiikin kanava, joka soi 24 tuntia vuorokaudessa. Kanavaa voi kuunnella internetistä. Tavallisella analogisella radiovastaanottimella Yle Klassinen ei kuulu.

    Kommentteja 2
  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom

    Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Reettta Ristimäki lierihattupäässään poseeraa pyörän selässä

    Musiikkiteatteritaiteilija Reetta Ristimäki haluaa raikastaa oopperaa kokonaisvaltaisesti

    Musiikkiteatteritaiteilija luo oman työpaikkansa.

    Musiikkiteatteritaiteen monitoiminainen, oopperalaulaja, laulupedagogi Reetta Ristimäki on koko elämänsä ajan luonut omat työpaikkansa. Ooppera Skaala, Musiikkiteatteri Kapsäkki ja nyt parhaillaan Suomalainen kamariooppera ovat työllistäneet häntä. Tulevina vuosina hän haluaa erityisesti keskittyä ohjaajan työhön.

  • Fagerlund / Höstsonaten

    Dramaattiset vibratoaallonpituudet Fagerlund-levytyksen riesana

    Levyarvostelu

    Sebastian Fagerlundin ooppera Höstsonaten nousi viime syksyn oopperatapaukseksi. Säveltäjänä jatkuvasti nouseva tähti, librettona Gunilla Hemmingin vapaa muokkaus Ingmar Bergmanin synkästä perhedraamaelokuvasta, solisteina kansainvälisiä ja kotimaisia tähtiä, kapellimestarina hyvä tunnehöystäjä John Storgårds - pakkohan sen oli toimia. Mutta mikä toimii lavalla ei aina toimi levyllä.

Aiheeseen liittyvää

2020

  • Bruckner: Latin Motets / Latvian radiokuoro

    Latvian radiokuoro laittaa Brucknerin pikkumotetitkin hohtamaan

    Levyarvostelu

    Viime vuosina olen kyllästynyt Latvian radiokuoron poikkeukselliseen kuoro-osaamiseen. Henkilökohtaisena projektinaan kuoronjohtaja Sigvards Klava on levytyttänyt ortodoksista kirkkomusiikkia ja muuta hempeän henkistynyttä niin paljon, että olen alkanut epäillä, osaako kuoro muuta laulaakaan. Uusin levyllinen Anton Brucknerin motetteja palauttaa kunnioitukseni kuoroa kohtaan. Keskieurooppalaiseen kirkkokuoro-ohjelmistoon tulee uskomatonta kiiltoa ja syvyyttä latvialaisten tulkintana.

  • Pjotr Tshaikovski: Vigilia / Latvian radiokuoro

    Tuohuksentuoksuista Tshaikovskia - mutta siinä kaikki

    Levyarvostelu

    Pjotr Tshaikovskin mielestä Venäjän ortodoksinen kirkkomusiikki oli niin piittaamattomasti sävellettyä, että se oli tuottanut maalle vahinkoa satojen vuosien ajan. Niinpä hän tarttui toimeen ja sävelsi muille malliksi liturgian ja vigilian. Samalla tavalla muille malliksi Latvian radiokuoro on nyt viimein levyttänyt ne Ondinelle. Viime vuonna julkaistu liturgia määritteli standardin sille, kuinka ammattikuoro voi tehdä ortodoksisesta kirkkomusiikista taidemusiikillisen tulkinnan ja silti säilyttää tuohuksentuoksun. Nyt julkaistu vigilia on lisää sitä samaa.

  • Oremus / Juris Karlsons

    Karlsons säveltää ryhtiä mystiseen minimalismiin

    Levyarvostelu

    Latvian radiokuoro on melkeinpä maailman paras kuoro, eikä ihme että Ondine julkaisee sen levyjä minkä ehtii. Kuoro on taltioinut perusohjelmistoa ansiokkaasti, mutta viime aikoina sekaan on eksynyt ohuenpuoleista tunnelmamusiikkia Baltiasta. Siksi suhtauduin epäilyksellä uuteen Juris Karlsonsin musiikkia esittelevään levyyn. Mutta tuntematon latvialainen paljastui dynaamiseksi, omaääniseksi säveltäjäksi, joka säveltää jopa mystiseen minimalismiin ryhtiä ja värejä.

2018

  • Paradisus vocis / Andrejs Selickis

    Musiikkia vai rukousta?

    Levyarvostelu

    Olen pitkään pitänyt Latvian radiokuoroa yhtenä maailman parhaista, mutta viime aikoina kuoro on levyttänyt lähinnä mystistä minimalismia ja ortodoksista kirkkomusiikkia, joten perusohjelmisto-osaamista on vaikea arvioida. Kehityksen huippu lienee Ondinen julkaisema uutuus, jolla kuoro esittää Andrejs Selickisin hyvin pelkistynyttä, hyvin uskonnollista musiikkia.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua