Hyppää pääsisältöön

Särötöntä kuorokimmellystä, Latviasta tottakai

Syksy on tullut äkkiä, ja sen mukana kuvitelma siitä, että joskus on hetki rauhallista aikaa, ja voi tuijotella sadetta ikkunasta, ajatella sekä melankolisia että syvällisiä asioita, ja kenties avata punaviinipullon. Tällaisten tilanteiden ääniraidaksi Ondine-yhtiö ja Latvian radiokuoro ovat julkaisseet levyllisen mystistä kuorominimalismia, jonka on säveltänyt espanjalainen Ramon Humet.

Ramon Humet: Light
Ramon Humet: Light Uudet levyt

Olen joskus pitänyt Latvian radiokuoroa maailman parhaana, mutta viime vuosina joukkio on Sigvards Klavan johdolla levyttänyt pelkkää hengellistä tai henkistä kuorohuljuttelua, jonka perusteella ei voi tietää mitään kuoron koko osaamisesta. Ramon Humetin seitsenosainen kokonaisuus Llum (Valo) ei poikkea linjasta, vaikka nykymusiikkia onkin. Teoksen diatoniset, laajat sävelpinot kelluvat ajattomuudessa, eikä säröttöminä kimmeltävien sointupintojen seasta löydy melodioita vihellettäviksi tai rytmejä sydämen tahdistamiseen. Kuulijan biorytmeistä riippuu ajelehtiiko tasakoosteinen teos kohti unenhorretta vai valaistumista, ja onko munkin kirjoittamista teksteistä muuhun kuin vokaalipitoiseksi äännepuuroksi.

Spotifyn taidemusiikkilistat vallanneesta easy listening -pimputtelusta Humet toki eroaa edukseen. Hän käyttää kuoroa taiten ja muovailee sointuisia harmonioitaan plastisen linjakkaasti, välillä hieman kirpeästikin. Ainakin minun elämääni mahtuu silloin tällöin tällainen viisikymmentä minuuttia sointiauvoa ilman sen kummempaa sisältöä.

Latvian radiokuoron osaamisessa on hieman enemmän säröjä kuin Humetin sävelkielessä. Ylimmät sävelet eivät aina syty tähtikirkkaasti kohdalleen, matalat harmoniat soivat huonosti ja joskus pitkätkin sointupylväät jäävät hakemaan oikeaa intonaatiota. Täyteläisen kirkas äänenmuodostus onneksi takaa kuuntelunautinnon, etenkin syysillan taustakäytössä, johon tällainen musiikki oivallisesti sopii.

Ramon Humet: Light. - Latvian radiokuoro/Sigvards Kļava. (Ondine, ODE 1389-2)

Kuuntele Uudet levyt 16.9.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • Maa oli Pietari Brahen luutunsoittoon sangen tyytyväinen

    Levyarvostelu

    1600-luvulla elänyt Pietari Brahe tunnetaan Suomen kuvernöörinä, joka laittoi hallintoa, kulttuuria ja arkielämää kuntoon sivistyneellä otteella ja siksi päätyi kansallisuusaatteen monumentiksi. Nykyajan musiikki-ihmisenä haluan ajatella, että Pietari Brahen suosio poliitikkona johtui siitä, että hän harrasti musiikkia. Brahen taidoista luutunsoittajana on jäänyt todisteeksi nuottikirja, johon hän kopioi suosikkikappaleensa opiskeluaikanaan Saksassa, ja Mikko Ikäheimon uutuuslevyn myötä pääsemme eläytymään nuoren Brahen musiikkimakuun.

  • Valoisa perusvigilia Latvian-tehtaalta

    Levyarvostelu

    Kaikki tietävät että Latvian radiokuoro on taitava, ja kaikki tietävät, että silloin tällöin se levyttää ortodoksista kirkkomusiikkia, jota Ondine innolla julkaisee. Siksi uusien levyjen tulvasta voisi perustellusti poimia jotain aivan muuta. Mutta toisaalta Latvian kuorotehtaan uusin valmiste, Aleksandr Gretshaninovin vigilia, on valonhohtoista, täyteläistä ja yksinkertaista kuoroherkkua, joka mainiosti sopii marraskuun lohtumusiikiksi.

  • Sibeliuksen pientä pianomusiikkia niin hyvin kuin se antaa myöten

    Levyarvostelu

    Suomalaisen kansallisromantiikan pienistä pianokappaleista on joskus vaikea ammentaa musiikkia, mutta pianisti Janne Mertanen on siinä onnistunut. Esimerkiksi Mertasen hiljattainen suursaavutus, viiden levyn Sibelius-boksi, on tyylikkäin, tasapainoisin ja musikaalisin katsaus Sibeliuksen opusnumeroituun eli varsinaiseen pianomusiikkiin. Nyt Mertanen on jatkanut projektia kaapimalla laarinpohjalta mukaan myös Sibeliuksen opusnumeroimattomia pianokappaleita. Mokomaa silppua ei Mertasen taikakosketuskaan muuta kullaksi, mutta musiikkia hän kaivaa esiin niin paljon kuin se on mahdollista.

  • Pehmeän luutun syleilyyn

    Levyarvostelu

    Ruotsalaissyntyinen luuttuguru Jakob Lindberg on saanut käsiinsä harvinaisen, ikivanhan luutun, jonka pehmeää, henkevää sointia olen aiemminkin ylistänyt Uudet levyt -ohjelmassa. Nyt Lindberg luuttuineen on tarttunut Bachin musiikkiin, mikä vaatii näkemyksellistä sovitustyötä. Lindbergin kokemus ja hänen luuttunsa erityinen sointi kuuluvat BISin julkaisemalla levyllä, mutta omassa levyhyllyssäni kilpailu on kovaa tälläkin erikoisalalla.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua