Hyppää pääsisältöön

Ilmastonmuutos on jo Suomessa – Tässä 8 esimerkkiä tapahtuneista mullistuksista

Ilmastonmuutos ei ole tulossa Suomeen vuonna 2050 tai 2100. Ilmastonmuutos on jo täällä. Se on kuollut metsä Utsjoella, pilaantunut vedenottamo Petäjävedellä ja romahtanut takapiha Tampereella.

Ilman ilmastonmuutosta tässä olisi nyt metsä.

Seison Utsjoen tunturiylängöllä. Ympärilläni näkyy silmänkantamattomiin mustia, pystyynkuolleita koivunrankoja ja kuivia, ruskeita mättäitä.

Viimeisen 140 vuoden aikana Suomen keskilämpötila on noussut noin kaksi astetta. Jo se lisää sään ääri-ilmiöitä. Viimeisen muutaman vuoden aikana eri puolilla Suomea on rikottu sekä sade- että kuivuusennätyksiä. Ennätyksiä on rikottu myös lämpötiloissa, lumimäärissä ja tuulennopeudessa.

Lähdin selvittämään mitä tämä muutos on jo ehtinyt aiheuttaa Suomessa. Löysin vaaratilanteita, menetyksiä ja jopa kuolonuhreja.

Tässä on kahdeksan esimerkkiä jo tapahtuneista mullistuksista. Juuri sellaisista, joilta kotimaisissa ilmastoriskimalleissa pyritään suojautumaan. Vaikka ilmastonmuutoksen roolia yksittäisissä tapahtumissa on usein mahdotonta osoittaa aukottomasti, löysin yllättävän paljon varmaa tietoa siitä, miten ilmastomme on jo nyt muuttunut vaarallisemmaksi ja arvaamattomammaksi.

Tarinoihin pääsee syventymään pidemmin Ikioma Ilmastokriisimme -podcastsarjassa.

Ikioma ilmastokriisimme -sarjan kansikuva.
Ikioma ilmastokriisimme -sarjan kansikuva. Kuva: Jukka Lintinen ja Hans Weckman / Yle Yle Areena,ikioma ilmastokriisimme

1. Puhdas raanavesi muuttui luksukseksi ja uimavedestä löytyi kakkaa

Petäjävedellä jouduttiin elämään kanisterivedellä kuukausitolkulla syksyllä 2019.

Keskisuomalaisen kunnan päävedenottamo pilaantui yhdessä yössä lokakuussa 2019. Taustalla oli pitkä kuivuusjakso ja pohjavedet olivat ennätyksellisen matalalla. Sitten yllättävän voimakas rankkasade tuli, eikä kuivunut maa kyennyt vastaanottamaan suurta vesimäärää riittävän nopeasti. Sade huuhtoi luonnosta likaa pohjavesikaivoon.

Vedenotto jouduttiin pysäyttämään ja kaivo suljettiin. Kuntalaisia käskettiin puolittamaan kotien vedenkulutus, ettei hanavesi loppuisi kokonaan. Veden säännöstelyä kesti lopulta melkein puoli vuotta.

Petäjävedellä asuvien Hannes ja Matleena Ylikosken suurperheessä se tarkoitti sitä, että viiden lapsen ja kahden aikuisen juomavedet piti hakea kanisterillinen kerrallaan kunnan tankilta ja pesut hoidettiin pitkälti tuttujen luona.

Lapsille jossain vaiheessa sanottiin, että vessaa saa huuhdella vaan, jos on käynyt isommalla asialla. Ei kaikista pikkuasioista tarvitse huuhdella.― Matleena Ylikoski

Suomessa ilmenee vuosittain tällaisia tapauksia, missä pohjaveteen on päässyt mikrobeja ympäristöstä. Kun sekä kuivuudet että rankkasateet voimistuvat, niitä ilmenee todennäköisesti enemmän.

Pitenevät kuivuusjaksot ja kovemmat rankkasateet uhkaavat myös meidän pintavesiä.

Lisääntyvät sateet huuhtovat enemmän orgaanista ainetta ja ravinteita vesistöihin. Silloin rehevöityminen voimistuu ja sinileväkin viihtyy paremmin lämmenneissä, ravinteikkaissa vesissä.

Meidän järvet myös tummenevat. Tätä muutosta on pitkään ollut vaikeaa huomata, koska monet suomalaiset järvet ovat luonnostaan tummavetisiä, mutta järvivesi on tummentunut jatkuvasti 1980-luvulta lähtien.

Kovenevat rankkasateet ylittävät jo nyt monien kaupunkien jätevesien käsittelyn kapasiteetin ja kovalla sateella jätevesiä joudutaan valuttamaan suoraan vesistöihin. Esimerkiksi Helsingissä on viime kuukausina suositeltu olemaan uimatta monilla kaupungin uimarannoista, koska vedestä on löydetty suolistobakteereita.

2. Maa sortui rivitalon alta Tampereella

Helmikuussa 2020 maa sortui rivitalon alta Tampereella ja asukkaat joutuivat pakenemaan kodeistaan.

Syynä maanvyöryyn oli leuto ja todella sateinen talvi. Yleensä pakkanen pitää Suomessa talvella maan hyvin paikallaan. Nyt sula maa oli niin märkä, että se petti ja koko piha romahti yhdessä yössä.

Eero Haloselle ja muille romahtamisvaarassa olleen talon asukkaille annettiin vartti aikaa poistua kotoa. Yli vuotta myöhemmin Halonen asuu yhä evakossa kaupungin vuokrayksiössä.

Eero Halonen istuu ja katsoo kameraan. Taustalla näkyy nojatuoli ja sijaamaton vuode.
Eero Halonen on asunut pienessä evakkoyksiössään jo yli vuoden. Eero Halonen istuu ja katsoo kameraan. Taustalla näkyy nojatuoli ja sijaamaton vuode. Kuva: Hanna Asikainen / Yle maanvyörymät,ikioma ilmastokriisimme

– Onhan tässä asunnossa toki kaikki tarvikkeet, mutta kyllä on vanhaan taloonsa mieli palata, Halonen pohtii.

Talvet lämpenevät Suomessa paljon kesää enemmän. 2000-luvulla Helsingissä on ollut vuosittain keskimäärin 23 jääpäivää vähemmän kuin vuosina 1960–1980. Jääpäivä tarkoittaa päiviä, jolloin mittari pysyy kokonaan pakkasen puolella.

Samalla sateen määrä talvella on jo lisääntynyt.

Routa ei olekaan enää ainoa tekijä, joka aiheuttaa tuhoa talvisin:

– Meillä tulevaisuudessa talvella vallitsee sellainen säätyyppi, missä ollaan nollan molemmin puolin. Se rasittaa paljon enemmän betonirakenteita tai asfalttia kuin se, että olisi kuivempaa ja pakkasta, meteorologi Kerttu Kotakorpi kertoo.

3. Talomme eivät kestä kosteaa nykyilmastoa

Isoa osaa Suomen rakennuskannasta ei ole suunniteltu täällä nyt vallitseviin ilmasto-olosuhteisiin.

Tavallisesti talot pääsevät kuivumaan kovilla pakkasilla. Vuosikymmeniä vanhat betonielementit eivät kestä jatkuvaa viistosadetta ja kosteita, pakkasettomia talvia. Samalla olosuhteet mikrobien kasvulle rakenteissa, ja sitä kautta sisäilmaongelmille, ovat parantuneet.

– Vanhat rakennukset pääsevät tosi huonosti kuivumaan. Sen näkee julkisivustakin, että ne ovat märkiä. Ongelmia tulee vastaan näissä massabulkkina rakennetuissa kerrostaloissa, missä valtaosa väestöstä asuu, erityisesti kasvukeskuksissa, kuvailee Imatran tila- ja turvallisuuspäällikkö Sami Turunen.

Tulva Tammisaaressa.
Tulvien määrä syksyllä ja talvella kasvaa. Tulva Tammisaaressa. Kuva: Petteri Bülow / Yle Tammisaari,tulvat,ilmastonmuutos

Lisääntyvät talvi- ja syystulvat aiheuttavat myös ongelmia rakennetulle ympäristölle. Erityisesti hyydetulvia on nyt enemmän kuin ennen ja joissa virtaa ylipäätään nykytalvisin entistä enemmän vettä. Se aiheuttaa kalliita ongelmia erityisesti kaupungeissa.

4. Ikirouta ja tunturikoivikot pyyhkiytyvät kartalta

Kaikkein näkyvin merkki ilmastonmuutoksesta löytyy Suomen pohjoisrajalta Utsjoelta, mistä on kadonnut yli 200 neliökilometriä tunturikoivikkoa. Nyt tunturin rinteessä on vain silmänkantamattomiin pystyyn kuolleita runkoja.

Syynä ei ole metsäpalo tai happosade, vaan ilmastonmuutoksen tuomat hallamittarin toukat.

Toukat tekivät tuhoja yhteensä 10 000 neliökilometrin laajuisella alueella Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa 15 vuotta sitten. Alue on suurempi kuin Uudenmaan maakunta.

Toukat erittävät siimaa. Kun kävelet tuhokoivikossa, niitä toukkia tarttuu sinuun. Niitä oli massana maassa, niin paljon, ettei mitkään linnut kykene syömään sellaista määrää.― asemajohtaja Otso Suominen

Hallamittari on uusi laji Lapissa, koska aikaisemmin talvet ovat olleet sen selviytymiselle liian kylmiä. Toukat levisivät Suomeen Norjan rannikkoa pitkin, missä meren takia on talvisin leudompaa. Sitten ne iskivät Utsjoen koivikoihin ja söivät kaiken vihreän.

Koivikko tuskin koskaan toipuu hallamittareiden tekemästä tuhosta.

Pohjoisten leveysasteiden lämpeneminen tarkoittaa myös puurajan nousua yhä pohjoisemmaksi ja korkeammalle tunturiin.

– Nyt juuri julkaistuista vanhoista ilmakuva-aineistoista näkee suoraan sen, kuinka metsäraja on jo siirtynyt, Kevon tutkimuslaitosken asemajohtaja Otso Suominen kertoo.

Paljaslakiset tunturit ovat katoamassa. Tunturien täydelliseen metsittymiseen menee vielä vuosikymmeniä, ehkä satoja, mutta erityisen äkkiä katoavat metsän ympäröimät erillistunturit, kuten vaikkapa Riisitunturi ja Iso-Syöte.

Juuri nyt katoaa kaikki Suomen ikirouta, jota löytyy pohjoisilta palsasoilta.

Palsojen, eli jäätyneiden turvekumpujen, elinkaari on yleensä tuhansia vuosia. Paikallisille ne ovat kuin peruskallio: lähes muuttumattomia maamerkkejä. Nyt ne ovat alkaneet kadota jäljettömiin.

Palsojen kadotessa kaikki ne eliöt, joille palsasuot ovat ainoa sopiva elinympäristö, jäävät kodittomiksi.

Utsjokelainen Esko Aikio kulkee paljon luonnossa. Kesällä 1975 Aikio otti kuvan tutulta hilla-apajalta. Kuvassa koiran takana näkyy paikallisen palsan juuret. Palsan huippu jää reilut neljä metriä kuvan reunan yläpuolelle.

Kuva valokuva-albumissa. Kuvassa koira seisoo suolammen rannalla ja katsoo uivaa vesilintua. Koiran takana näkyy palsakumpare.
Esko Aikion ottama valokuva entiseltä hilla-apajalta. Kuva valokuva-albumissa. Kuvassa koira seisoo suolammen rannalla ja katsoo uivaa vesilintua. Koiran takana näkyy palsakumpare. Kuva: Hanna Asikainen / Yle Palsasuo

Pari vuotta sitten Aikio palasi etsimään tuttua marjapaikkaa, mutta sitä ei enää löytynyt.

– Ei löytynyt enää tuollaista paikkaa. Mistään ei pystynyt päättelemään maastossa, mistä tuo kuva on otettu, Aikio päivittelee.

Ikiroudan syntyminen vaatii sitä, että vuoden keskilämpötila on kylmempi kuin -1. Utsjoen jokilaaksossa tämä raja on jo ylitetty.

– Palsojen tulevaisuus Suomessa näyttää hyvin heikolta, Otso Suominen kertoo.

5. Pelloilla kasvaa uusia kasveja, mutta maanviljelijät pelkäävät leipänsä puolesta

Ilmastonmuutos on mahtava uutinen maanviljelylle, koska kasvukausi on pidentynyt. Viimeiset keväthallat tulevat Etelä-Suomessa nyt pari viikkoa aikaisemmin kuin 60 vuotta sitten ja syksyllä hallat myös alkavat myöhemmin kuin ennen.

Pidempien kesien takia meillä viljellään nyt yhä enemmän esimerkiksi härkäpapua, kuminaa, kevätrapsia ja syysvehnää. Maissikin yleistyy pikkuhiljaa.

Viinirypäleiden ja muiden Suomessa aikaisemmin eksoottisten hedelmien kasvattaminen on kokoajan suositumpaa.

Lohjalla, Kilpiän tilalla hedelmätarhaan on istutettu japaninjalopähkinää ja myös muutama aprikoosin taimi on jo kasvamassa. Täällä ilmastonmuutoksesta osataan iloita.

– Sehän on ihan tosi mahtavaa. Mitä enemmän omavaraisia ollaan, sen parempi. Ehdottomasti kannattaa viljelijöitä kannustaa kokeilemaan. Silloin huomaa, että omilla pelloilla selviää ihan yllättävät lajit, maanviljelijä Iiris Mattila hehkuttaa.

Ilmastonmuutos ei ole yksinomaan hyvä uutinen maanviljelyllekään. Pidemmät kuivuusjaksot, voimistuneet rankkasateet sekä erilaisten tuholaisten ja kasvitautien yleistyminen piinavat peltoja. Maanviljelyssä on totuttu erilaisiin vuosiin, mutta viime aikoina viljelyoloista on tullut entistäkin hankalampia ennustaa.

Isäni viljelijäuran aikana korostui se, että joskus tulee ihan karseita vuosia. Mutta jos mietin itse tätä viimeistä kolmea vuotta, niin ne ovat olleet yhtä isoa poikkeusvuotta.― maanviljelijä Tuomas Mattila

Kilpiän tilalla kesän 2020 kaura- ja hernesato meni pilalle oudon sään takia. Ensin alkukesä oli poikkeuksellisen kuuma ja kuiva ja sitä seurasi heinäkuussa kolea ja sateinen jakso.

Lopputuloksena oli ennätyksellisen surkea sato. Perheen vuosituloista jäi neljännes saamatta.

Kuivuudesta halkeillut maa viljapellon alla
Alkukesän kuivuus on kaurankasvulle vakava paikka. Kuivuudesta halkeillut maa viljapellon alla Kuva: Jarkko Riikonen / Yle kaura,vilja,viljakasvit,maanviljely,maaseutu,kuivuus,sato

– Ei tässä päästy edes huonoihin tuloksiin. Pikkusen enemmän tuli satoa kuin mitä sinne kylvin. Rupesin miettimään, että oliko tässä mitään järkeä, maanviljelijä ja Luken erikoistutkija Tuomas Mattila päivittelee.

6. Ilmastonmuutos on jo tappanut suomalaisia

Jokaisen pitkän helleaallon aikana satoja suomalaisia kuolee kuumuuteen. Kovinta on kaupungeissa: Helsingissä suhteellinen kuolleisuus on helteellä jopa 2,5 kertainen ympäröivään alueeseen verrattuna.

Suomen pisimmät helleputket on kaikki mitattu vasta viime vuosina. Tuorein ennätys on viime kesältä, kun Kouvolassa mitattiin hellelukemia 31 perättäisenä päivänä.

Hellejaksot ovat myös entistä kuumempia. Esimerkiksi Jyväskylässä yli 30 asteen päiviä on ollut tällä vuosituhannella yli neljä kertaa enemmän kuin vuosina 1960–1980.

Helle on erityisen vaarallista pienille lapsille, vanhuksilla sekä niille, joilla on jokin vakava, krooninen sairaus tai tietynlainen lääkitys.

Tuntui, että ne iloiset rantapäivät ovat historiaa. Että olen niin sairas, ettei tässä oikein uskalla tehdä mitään.― sydänsairas Marja-Liisa Mustonen

Monet muutkin terveysriskit ovat jo kasvaneet. Etelä-Suomessa esimerkiksi kaamosoireilu yleistyy, koska talvet ovat vähälumisempia ja pilvipeite paksumpi.

– On selvää näyttöä siitä, että sairauslomia on talvikaudella enemmän silloin, kun on vähemmän valoa. Eli silloin, kun on lumeton maa, Ilmatieteen laitoksen asiantuntija Reija Ruuhela kertoo.

Valon määrä talvisin siis vähenee.

Tulevat talvet ovat kuin pitkä marraskuu, mutta pahempia, koska marraskuusta päivä vielä lyhenee.― Reija Ruuhela.

Myös punkkien leviäminen yhä pohjoisemmille alueille ja sitä kautta borrelioosin ja puutiaisaivokuumeen leviäminen liittyy talvien lauhtumiseen.

7. Linnut muuttaneet jo melkein 40 km pohjoisemmaksi ja norppa pesii pöntössä

Suomessa on käynnissä valtava muuttoliike, josta löytyy selkeät häviäjät ja voittajat.

Suomen lintulajit ovat vuosien1970–2010 välillä siirtyneet keskimäärin 37 kilometriä pohjoisemmille alueille. Meille saapuu etelästä uusia lajeja pesimään samalla, kun erityisesti kaikkein pohjoisimmat lajit muuttuvat uhanalaisiksi. Pohjoisemmaksi on paha pyrkiä, kun Jäämeri tulee vastaan.

Valkoisen suojavärin talveksi vaihtavat eläimet, kuten metsäjänis tai kärppä, ovat pulassa, kun syksyt pitenevät eikä lunta tule. Sen sijaan rusakkojen määrä on melkein kolminkertaistunut Suomessa kymmenessä vuodessa. Myös esimerkiksi valkohäntäkauris ja hirvi hyötyvät lämpenemisestä ja levittäytyvät yhä kauemmas pohjoiseen.

Tenojoen kuuluisa ja ainutlaatuinen lohikanta on laskenut viime vuosina niin rajusti, että tänä vuonna lohen kalastaminen kiellettiin Tenolla kokonaan. Syinä lohien katoamiseen on ainakin vesien lämpeneminen ja lohen saaliskalojen karkaaminen merellä yhä kauemmas pohjoiseen.

Tänä kesänä lämmenneissä vesissä pärjäävän vieraslaji kyttyrälohen kanta on räjähtänyt käsiin Tenolla. Joen rannat ovat täyttyneet Tyyneltämereltä alkuaan olevan vieraslajin mätänevillä raadoilla.

Mätänevä, violetinvärinen kyttyrälohi Tenojoen rantapenkan heinikossa.
Kyttyrälohen raato Tenon rannalla kesällä 2021. Mätänevä, violetinvärinen kyttyrälohi Tenojoen rantapenkan heinikossa. Kuva: Tapani Leisti / Yle kyttyrälohi,lohikalat,Tenojoki,Lappi,Utsjoki

Saimaannorppa on äärimmäinen esimerkki lajista, joka kärsii ilmastonmuutoksesta Suomessa. Norppa tarvitsee jää- ja lumipeitettä suojaamaan avuttomia kuutteja niiden ensimmäisten elinviikkojen aikana. Jäästä ja lumesta on kuitenkin pulaa yhä useampana talvena erityisesti Etelä-Saimaalla.

Saimaan rannalla asuvan Ismo Marttisen isä ryhtyi kirjaamaan lähirannan jäätymis- ja sulamispäivämäärät kalastuspäiväkirjaan jo 1940-luvulla.

– Näitä kahta päivämäärää ollaan sitten yhtenäisesti pidetty yllä, samalla tavalla. Minä olen luvannut jatkaa tätä projektia sen aikaa, kun jalka nousee, Marttinen kertoo.

Jäinen aika on huvennut jo monta viikkoa.

Ollaan tehty omaehtoista kansalaistutkimusta, että onko se ilmaston lämpeneminen totta meidän näkökulmasta. Kyllä se vaan on, kokoajan jääpeitteinen aika lyhenee ja lyhenee.― Ismo Marttinen

Etelä-Saimaa jäätyy aineiston mukaan nyt kaksi viikkoa myöhemmin kuin 70 vuotta sitten. Jäät sulavat myös aikaisemmin pois.

Talvi 2020 oli ensimmäinen, kun jäätä ei oikeastaan tullut lainkaan. Pilkkikelejä oli viikon verran.

Saimaannorppia on olemassa vain noin 420 yksilöä. Ilman kunnon jäitä ja lumipesiä kuutteja jää jatkuvasti enemmän petojen saaliiksi. Kehnosta talvesta selvinneetkin kuutit ovat kesän tullen pienempiä ja kuolevat siksi helpommin kalaverkkoihin.

Saimaannorppa, kuutti jäällä
Kuutti tarvitsee ensimmäisten elinviikkojensa suojaksi lumipesän. Saimaannorppa, kuutti jäällä Kuva: EPA saimaannorppa

Saimaannorppatutkijat selvittävät nyt, voisiko norppa kelpuuttaa hätätilanteessa keinopesän. Tähän mennessä kaksi kuuttia on syntynyt norpanpönttöön.

– Toivotaan, ettei meidän oikeasti tarvitse koskaan käyttää niitä, mutta kyllähän tämä huonolta näyttää. Pakko niitä on ruveta tarjoamaan, kertoo saimaannorppatutkimusryhmän johtaja Mervi Kunnasranta Itä-Suomen yliopistosta.

8. Ennätyslumet tappoivat 15 000 poroa

Talvella 2020 Suomen poronhoitajat joutuivat ennenkokemattoman koetuksen eteen, kun ennätyslumet estivät porojen talvilaidunnuksen melkein kokonaan.

Ilmastonmuutos on jo arkipäivää niille, jotka saavat elantonsa suoraan luonnosta. Poronhoitajat ovat huomanneet merkkejä muutoksesta jo monta kymmentä vuotta.

Aikaisemmin, kun pakkaset tulivat syksyllä, ne kestivät yleensä yhtäjaksoisina kevääseen saakka. Nykyisin yhä useammin mittari käy plussan puolella kesken talven. Silloin tunturiin syntyy jääkansi, jonka läpi poro ei pääse käsiksi alla olevaan jäkälään.

Samalla lumimäärä kasvaa, koska lisääntynyt sade tulee pohjoisessa vielä pitkään lumena.

Talvi 2019–2020 oli Lapissa ennätysluminen. Sodankylässä mitattiin ennätykselliset 125 senttiä lunta. Porot eivät enää yltäneet kaivamaan ruokaa hangen alta. Se aiheutti poronomistajille valtavan määrän lisätyötä. Vapaina tunturissa kulkevat porotokat piti pitää koossa, että niitä pystyttiin ruokkimaan.

Poronhoitaja Niila Laitin työpäivät Kaldoaivin paliskunnassa alkoivat aamulla ennen seitsemää ja kotiin pääsi vasta kymmenen jälkeen illalla.

Aika vähille jäivät yöunet siinä kevään aikana. Alkoi tuntumaan, että eikö tämä saakeli ikinä lopu tämä talvi. Mutta ei, lunta tuli lisää vaan, toukokuulle asti.― poronhoitaja Niila Laiti

Paliskuntain liitto arvioi, että poikkeusluminen talvi aiheutti 23 miljoonan euron tappiot. 15 000 poroa kuoli. Tuhot olivat niin mittavia, että valtio maksoi ensimmäistä kertaa koskaan korvauksia poronhoitajille.

Niila Laiti nojaa aivoimen mökin ovenkarmiin. Oven ympärillä mökin puu on tummunut harmaaksi ja taustalla aukeaa tunturimaisema ja poroaitaukset.
Niila Laitia huolettaa, ettei poroala enää vedä uusia ammattilaisia puoleensa, kun olot huononevat ja työmäärä lisääntyy. Niila Laiti nojaa aivoimen mökin ovenkarmiin. Oven ympärillä mökin puu on tummunut harmaaksi ja taustalla aukeaa tunturimaisema ja poroaitaukset. Kuva: Hanna Asikainen / Yle Utsjoki,ikioma ilmastokriisimme

– Ei siitä ole kuin joitain kymmeniä vuosia, kun ajatus oli, että onpa mukavaa, kun lämpenee tämä ilmasto. On talvella lauhempaa ja meillä on helpompi elää. Nyt olen kuitenkin nähnyt, että ei se mennytkään ihan niin, Laiti pohtii.

Muutokset kiihtyvät, ellei niitä estetä

Maapallo lämpenee nyt nopeammin kuin on ennustettu eivätkä nykyiset toimet riitä hillitsemään sitä.

Sitä muutosta, joka nyt jo tapahtuu, on mahdotonta pysäyttää. Kun nykyiset alakoululaiset ovat eläkeiässä, on Suomi joka tapauksessa jo muuttunut niin paljon, että sitä voi olla vaikeaa tunnistaa.

Mutta suurimmilta katastrofeilta voidaan vielä välttyä ja tulevia mullistuksia on vielä mahdollista hillitä. Se vaatii valtavia, määrätietoisia ilmastotoimia.

Artikkelia varten haastateltiin myös: apulaisprofessori Antti Haapala (Itä-Suomen yliopisto), ylilääkäri Anna-Mari Hekkala (Sydänliitto), erikoistutkija Marja Jalli (Luonnonvarakeskus), johtava asiantuntija Jukka Lahdensivu (Ramboll), johtava tutkija Timo Lanki (THL), erikoistutkija Sirpa Lehtinen (SYKE), ilmastonmuutostutkija Päivi Meriläinen (THL), johtava tutkija Ilkka Miettinen (THL), tutkimusprofessori Pirjo Peltonen-Sainio (Luonnonvarakeskus), erikoistutkija Tarja Pitkänen (THL), tutkija Jaana Sorvali (Luonnonvarakeskus)

Kuvat ja videot: Jane Uhd Jepsen, Hanna Asikainen, Antti Eintola / Yle, Nigel Cattlin / All Over Press, Tero Kyllönen / Yle, Emilia Åberg / Yle, Anneli Lappalainen / Yle ja Aleksey Suvorov / All Over Press.

Kommentointi on päättynyt.