Hyppää pääsisältöön

Jos turku- ja tamperelaiset joutuisivat viikonkin elämään

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Kajon naamapuolta. (Kuva on pienempi kuin luonn.) Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Jos turkulaiset ja tamperelaiset joutuisivat elämään viikonkin toistensa housuissa, niin saattaisi muuttua ääni kellossa, kuin tanssi kuumille kiville!

Alkaisi kaupunkien housujenvaihtoviikko sovitusti maanantaista.

Ja alkaisi se tamperelaisten kannalta perin huonosti.

Tamperelaisia on 44 216 kpl enemmän kuin on turkulaisia, niinpä 44 216 tamperelaista jää ilman housuja, kun on aika pukeutua toiskaupunkilaishousuihin.

Housujen vaihto toteutettaisiin kertarytinällä:

Turkulaiset riisuisivat housunsa tavarajunaan, joka toisi housut Tampereelle.

Ja sillä välin tamperelaiset olisivat riisuneet housunsa toiseen junaan, joka veisi housulastin Turkuun.

Kummassakin kaupungissa poliisit ensin ottaisivat itselleen ensimmäiset käteen sattuvat housut, ja sitten jakaisivat kanssakaupunkilaisilleen housuja, ojentaen kullekin jonottajalle ensimmäiset housut, jotka käteen sattuvat.

Turun asemalla Tamperelta tulleisiin vaunuihin lopuksi jäisi hövelisti 44 216 ylimääräistä housuparia - yli kaksi kertaa Iisalmen väkiluvun verran - joten liki viideosa osa Turun väestä voisi samoin tein vaihtaa kinnaavat tai liian väljät lainapukineensa ainakin hiukan paremmin istuviin.

Vaan Tampereella tulisi jonon loppupäässä rämäkkä ja kimakka tappelu, kun housujen jo etukäteen tiedettäisiin loppuvan pahasti kesken.

Tasereilla tusautellen ja pampuilla kapinallisia kaupunkilaisia hartioille hutkien Tampereen uutterat poliisit ja poliisittaret kuitenkin saisivat pidetyksi housukurin, ja niinpä osa tamperelaisista joutuisikin hiippailemaan viikon aluskaatioisillaan - elleivät sitten illankähmässä tai aamuhämärässä riistäisi housuja jonkun vähävoimaisemman kaupunkilaistoverinsa yltä omiin jalkiinsa.

Mutta ei housunvaihtoviikko Turussakaan juhlaa olisi.

Tuhannet vantterat turkulaiset saisivat niin laihan ja lyhyen tamperelaisen housut, että housut pitäisi lioittaa saippuavedessä liukkaiksi, ja vetää linjapihtejä apuna käyttäen märkinä jalkaan. Eikä puhettakaan, että sinne mahtuisi alushousuja alle.

Ja silti housut olisivat niin tiukat, että turkulaisten istuutuessa bussipysäkin tai auton tahi kahvilan taikka parakin penkille, housut halkeaisivat takaa kahtia, haarovälistä pyrstömarjaan asti.

Kun vain liikkuisi Turussa, niin koko ajan kuuluisi kurahtelua, kun milloin keltäkin halkeaisi housut!

Tampereella vallitsisi sama ahdistus, tuhansilla tamperelaisilla vallitsisi se!

Ja tuhansilla toisilla taas olisi päinvastainen ongelma: housut olisivat niin väljät, että niiden käyttäjä joutuisi kokoamaan housunkaulusta ja vyötäröä nyrkkiinsä melkein metritolkulla, muuten housut olisivat koko ajan kintussa.

Monet ottaisivat golfpallon, pesäpallon tai oinaan pään kokoisen kiven, ja ujuttaisivat ylimääräistä housujen vyötärökangasta pallon tai kiven yli, ja hirttäisivat sitten pallon t. kiven yli vedetyn kankaan juuresta kiinni nyörillä, housunvyötärölleen.

Näin ei housuja tarvitsisi kannatella käsin, mutta housunvyörätölle hirtetty, kangasverhottu kivi tai pallo hankaloittaisi kulkemista, auton turvavöihin mahtumista, jne, hermoja rinnaavalla tavalla. Kiroaisi sitä pallo- tai kiviratkaisua jokainen, yhtä paljon kuin kiittelisi sitä, ettei sentään tarvitse käsin housuja kannatella.

Eniten kirvelisi kummassakin housunvaihtokaupungissa tieto siitä, että toisen kaupungin - vieläpä juuri sen pahimman, kilpailevan kaupungin! - väki käyttää itsen kaupunkilaisten housuja. Omat housut ventovieraan ahteri-verhana!

Illalla sängyssä maatessaan, ennen unen tuloa, niin Turussa kuin Tamperaella jokainen miettisi, että varmaan kohtelee toisen kaupungin väki omia housuja eri huonosti. Ja tahallaan vielä!

Siitä paikasta jokainen päättäisi, että seuraavana päivänä kyllä antaa itse kaksinkertaisella mitalla takaisin.

Ja toden totta: seuraavana päivänä kummassakin kaupungissa nähtäisiin, miten asukaat istuvat lainahousuillaan kuraiselle puiston penkille, laskevat illalla persmäkeä lastenpuiston hiekkaisesta peltiliukumäestä, ja aivan änskällä hierovat housuverhottua ahteriaan betoniharkkoihin, niin että jopa hienoimpien, juhlpukuun kuuluvien raakasilkkihousujen takamuksen annetaan uhalla kulua pelkiksi loimilangoiksi.

Niin perin kurjasti kohtelisivat kummankin kaupungin asukkaat lainahöyheniään, että poliisien pitäisi lopulta puuttua asiaan. Joskin lähinnä näön vuoksi. (On sentään kyse oman kaupungin kunnian puolustajien pikku pilarötöksestä.)

Viimein viikko olisi kulunut loppuun.

Ja surkeat olisivat ne palautushousujunien saaliit, jotka saapuisivat sunnuntai-iltana Turun ja Tampereen asemalle.

Likaisia repaleriepuja joka vaunu täynnä!

Paitsi Tampereella tiedettäisiin, että junasta todennäköisesti löytyy 44 216 paria housuja, joita turkulaiset eivät ole käyttäneet ollenkaan.

Eikun ryntäämään junaan, tappelemaan niistä! Kynsin hampain kiinni eikun!

Mutta voi!

Turkulaiset hipit olisivat ottaneet ne 44 216 paria tamperelaishousuja aivan erityisen halveksuntansa kohteeksi, ja jokaikinen pari niistä olisi kunnossa, jota ei voi kuvailla sivistynyttä kieltä käyttäen. Kavahtaisivat tampereliset inhoten taaksepäin, ne nähtyään! Kavaht! Inh!!

Loppuraportissaan Turun ja Tampereen kaupungin edustajat toteaisivat, että kilpailevien kaupunkien housujenvaihtoviikko, eläminen toisen housuissa, oli ollut suuri menetys!

Kummankin kaupungin kaikki asukkaat menettivät housunsa. Ja itsekunnioituksensa.

Yhteistuumin ja vähin äänin käytiin tuikkaamassa tuleen housunvaihtoidean keksijöiden, Turun yliopiston Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan ja Tampereen yliopiston Informaatiotieteen ja viestinnän tiedekunnan rakennukset tuleen.

Palon hiivuttua hiillokseksi paistettiin makkaraa, laulettiin rekilauluja ja nakeltiin sosiologista kirjallisuutta kekäleille.

Juhlahetki oli se!

Toivoo:

Nimim.

“Yksi monten puolesta.”

  • Käynti pienenä

    Soittoa ja tapahtumia mielen sisällä, pääasiassa.

    Olo on kuin koira murisisi jossain. Tai murisisi jokin paljon pahemepi. Paholainen, seitinohuen ulottuvuuksienvälisen suihkuverhon takana murisisi vaikka.

  • Kelluessaan

    Mielihavaintoja veden piirissä ollessa

    Vesi oli suolatonta, ja siksi välillä kirveli nenässä. Paradoksaalista oli se, että kirveli juuri suolattomuus, eikä -lallisuus, kuten maallikko helposti luulisi.

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat