Satu Kahila
Yle
RSO-festivaalin 2021 teemasäveltäjä, englantilainen Thomas Adès (s. 1971) murtautui musiikkiyleisön tietoisuuteen jo varhain, vain parikymppisenä säveltäjänä 1990-luvun alkupuolella. Hänen ylleen kasattiin nopeasti suuria odotuksia, ja nämä odotukset hän on epäilemättä täyttänyt ja ylittänytkin - mutta luultavasti eri tavoin kuin oli ajateltu.
TUTUSTU FESTIVAALIN KONSERTTEIHIN
OSTA LIPPUJA
The Daring Duchess
Ainakin kohun määrässä mitaten Adèsin lopulliseksi läpimurtoteokseksi muodostui kamariooppera Powder Her Face (1995), jonka aiheena oli 1960-luvulla hurvittelevaa elämää viettäneen Argyllin herttuattaren rappio. Teos antoi Adèsin läpimurrolle sopivasti skandaalinkäryistä ja oscarwildemäisen nokkelaa särmää, mutta hänen taiteensa syveni nopeasti merkitsevämpiin ulottuvuuksiin. Sen osoitti jo pian Powder Her Facen jälkeen valmistunut surrealististen sointimaailmojen orkesteriteos Asyla (1997). Adèsista onkin sittemmin tullut yksi aikamme arvostetuimmista nykysäveltäjistä.
“Musiikki on maanalainen joki”
Kansainvälinen menestys ja maailman huippuesittäjistöiltä tulleet tilaukset eivät ole saaneet Adèsia luopumaan taiteellisesta integriteetistään. Hän saattaa käyttää sinänsä perinteisiltä tuntuvia materiaaleja ja muotoratkaisuja, mutta esimerkiksi harmonian hienosäädön, rytmisten yksityiskohtien ja taiturillisen orkestraation keinoin hän onnistuu antamaan näennäisen perinteisillekin eleille omaa moniselitteisyyttään. Hänen musiikissaan valo ja pimeys, julmuus ja hellyys, ironia ja vakavuus elävät usein rinnakkain.
Alitajuisen ja tietoisen välillä on Adèsin sävellystyössä herkkä tasapaino: "Musiikki on mielestäni eräänlainen maanalainen joki, joka virtaa jatkuvasti ja etsii kanavaa. Teoksessa idea, teksti ja luonne muodostavat juuri sen kanavan, ja minun täytyy antaa musiikin purkautua esiin kalliosta."
Suurten orkesteriteosten ja näyttämömusiikin luoja
Asylan jälkeen keskeisiä kiinnekohtia Adèsin uralla ovat olleet monet suuren orkesterin teokset: America: A Prophecy mezzosopraanolle ja orkesterille (1999), viulukonsertto Concentric Paths (2005), Tevot (2007), In Seven Days pianolle ja orkesterille (2008), Polaris (2010), Totentanz mezzosopraanolle, baritonille ja orkesterille (2013) ja pianokonsertto (2018). Adèsin laajassa tuotannossa on kuitenkin myös suuri määrä pienille kokoonpanoille kirjoitettuja teoksia, lauluja, kamarimusiikkia ja pianokappaleita, nekin tärkeitä hänen säveltäjyytensä kokonaiskuvassa.
Powder Her Facen jälkeen Adès on säveltänyt kaksi oopperaa, jotka molemmat kuuluvat hänen keskeisiin teoksiinsa: Shakespearen näytelmän innoittama The Tempest (Myrsky; 2004) ja Luis Buñuelin elokuvaan perustuva The Exterminating Angel (Tuhon enkeli; 2016). Niiden jälkeen hän on laajentanut työtään näyttämömusiikin alueella säveltämällä Danten Jumalaisen näytelmän innoittaman baletin Dante (2019-20), jonka kolme osaa ovat runoelman pääosien mukaisesti Inferno, Purgatorio ja Paradiso. Ensi-ilta oli Lontoon Covent Gardenissa 14.10.2021.
Pianisti ja kapellimestari
Olennaisen elementin Adèsin säveltäjäkuvaan tuo hänen vahva muusikkoutensa. Hän on hieno pianisti ja kapellimestari ja esittää usein sekä omia että arvostamiensa säveltäjien teoksia. Adèsin laaja-alaisen musiikillisia elämän vaiheita ovat aiemmin olleet vielä työt Benjamin Brittenin perustaman Aldeburghin festivaalin taiteellisena johtajana sekä sävellyksen Britten-professorina Lontoon Royal Academy of Musicissa.
Kimmo Korhonen
