Hyppää pääsisältöön

Leipäjonosta miljoonaluokan ruoka-avuksi: käsikirjoitus

Korona on lisännyt ruoka-avun tarvetta. MOT tutkii ruoka-jonoja ja hyväntekijöiden kirjavaa kenttää.

Jaana Piilola: valtavien kassien kanssa ne lähti että se näytti jotenkin ihan suhteettoman suurelta.

anonyymi nainen: No tämmönen pussi, täällä on hernekeitto, proteiinipatukkaa, mitähän nää nyt on, jotain kahvia.

anonyymi mies: nyt on ollu viime aikoina aika vähän, mutta ruokaa se on sekin

Jouni Törmänen: Jokainen odottaa varmaan vesi kielellä että pääsee tonne halliin sisälle

Sirkka Virolainen:
Semmonen ohituskaista, että kun siellä on sellanen rukoushuone, nin jos meni sinne vaikka minuutiks rukoilemaan niin sai mennä koko jonon ohi.

Kaupoista saatava hävikkiruoka vähenee. Samaan aikaan lahjoitettua ruokaa kulkee viikoittain rekoissa ulkomaille.

Leipäjonosta miljoonaluokan ruoka-avuksi

Jemina: Heitä äitille...uuuiii

26-vuotias Jemina ja kaksivuotias Helmi asuvat Hyvinkäällä.

Jemina: Tällä hetkellä mä oon työttömänä kotona.

On tarjottu töitä mut ne on ollut sellaisia vuoroja että kestää 15-22 ja viikonloput 12-12, että vähä mahottomii vuoroi mulle, kun olen yksin.

MOT: Miten te pärjäätte taloudellisesti?
Jemina: No Kelan tuilla mä olen, mutta ihan hyvin, auttaa tosi paljon ruokajako, sieltä tulee tosi paljon perusruokavermeitä arkeen.

MOT kiertää ruokajakoja ja tutkii miten reilusti lahjoitus- ja hävikkiruoka jaetaan eteenpäin tarvitsijoille.

MOT: jatkuu aina vaan, se jatkuu aina tonne sillan alle, tää on kyllä todella pitkä jono.
Moi, oon toimittaja, onks tää aina näin pitkä tää jono, ootko ollu aikasemmin?
Mies: Oon mää joskus ollu,
MOT: miten pitkään arvioit että menee?
Mies: varmaan parikymmentä minuuttia.

90-luvun leipäjonot eivät enää aikoihin olleet ruoka-avun todellisuutta. Korona kuitenkin lisäsi avun tarvetta - ja jonotusta.

Jaettavaa ruoka-apua ja pian vanhenevaa hävikkiruokaa kiertää satojen järjestöjen kautta useita miljoonia kiloja vuodessa. Ruuan kauppahinta vastaisi jo kymmeniä miljoonia euroja.

MOT: osaatko arvioida minkä arvoisia kassit on?
nainen: Viisi euroa, joskus on ihan kahtakymppiäkin.

Tutkimme ruoka-avun jakajien sirpaleista ja lahjoituksista keskenään kiistelevää kenttää yhdessä Hyvinkään Paavolassa asuvan köyhyysaktivisti Jaana Piilolan kanssa.
MOT: Moi.
Jaana Piilola: Moi.
MOT: Mitäs kuuluu? Mä haluun näyttää sulle vähän näitä kuvii ett tota aloitetaan itse asiassa näistä teidän kuvista.
MOT: Tunnistatko?
Jaana Piilola: Joo Mäntsälä. Se oli tosiaan oltiin sillon kesäkuun alussa siellä.
Jaana Piilola: Niin …. siis mähän oon ruokajonojen kiertäjä että enhän voi sitä peitellä

Tapasin Jaana Piilolan ensimmäisen kerran jo toukokuussa. Hän näytti silloin videopäiväkirjaa, jossa esitteli Hyvinkäällä jaettua ruokaa.

Jaana Piilola: Mun paketissa oli salaatti, pakastettu vihree salaatti, jonka käyttöpäivä on 12.5. ja todella törkeen näkönen.

Pakastetut paula-vanukkaat, joka on tosi kyseenalaista pakastaa ylipäätään. Samaten taas toinen pakastesalaatti, tää on pastasalaatti ja siellon kananmunaa ja paprikaa.

anonyymi nainen: Ja tässä ei oo edes pakastettu tätä ja 17.5. on sen viimenen käyttöpäivä.

Piilola kutsuu jakoa salajaoksi.

Jaana Piilola: No siltä se must tuntu kun mäkin sain siitä tiedon puoltatoista tuntia ennen kun se jako oli tapahtumassa.
MOT: Jos helluntaiseurakunta laittaa tekstiviestillä kutsun ruokajakoon niin kenelle se sitten menee?
Jaana Piilola: No mä oikeestaan tarkkaan tiedä kenelle se menee, mäkin sain semmosen niinkun monien välikäsien kautta aktiiviseurakuntalaiselta, ilmeisesti lähinnä omille jäsenilleen.

Saldoksi käynnistä jää kysymyksiä jaon avoimuudesta, jäätynyttä salaattia ja epäily, että ainakaan Ruokaviraston säilytysohjeita ei ole noudatettu.

Jaana jatkaa käyntejään ruokajaoissa kesän ja syksyn aikana. Hän lupaa raportoida havaintojaan MOT:lle. Piilola ei ota ruokaa itselleen, vaan kyyditsee ystäväänsä Sirkka Virolaista.

Sirkka Virolainen: Eläke on semmonen että just ja just pärjään, mutta ruoka-avusta on mulle ollut apua kyllä kun lääkekulut on niin valtavat.

Mika Niikon live-feed Facebookissa 19.3: Terveisiä täältä Korsosta jossa jaetaan ruokaa, joka perjantai tääl jaetaan...

Viisi vuotta sitten helluntailaistaustainen kansanedustaja Mika Niikko ajoi ruoka-aputyöhön ensimmäisen valtion rahoituksen.
Sitä ennen apu oli ollut pitkälti erilaisten uskonnollisten yhteisöjen vapaaehtoistyötä.

Samalla mukaan tuli porvoolainen laupiaalta samarialaiselta nimensä lainannut kristillinen avustusjärjestö. Sitä vetää Ismo Valkoniemi.

Ismo Valkoniemi, toiminnanjohtaja, Samaria Group: Tunnistin kyllä tämmösen poliittisen ajatuksen mikä perussuomalaisilla oli tämmösenä kansan hyväntekijänä. Ja ja he olivat silloin hallitusvallassa ja heillä oli mahdollisuus vaikuttaa tämmösiin rahoituksiin ja. Ja niin sieltä sitten raha tuli, se oli pitkälti siis perussuomalaisten aloittama operaatio.
Valkoniemi esittelee viittä mappia, jotka hän pian toimittaa sosiaali- ja terveysministeriöön. Mapeissa on liki sadan ruoka-apujärjestön selvitykset siitä, miten miljoonan euron valtionapu on käytetty.

Samaria on jo vuosia hakenut valtion avustukset pääosin uskonnollisten järjestöjen puolesta ja jakanut ne sitten eteenpäin kentälle.

Pääsemme kuvaamaan Mäntsälän helluntailaisten ruokavarastolle. Se on eräänlainen lahjoitusruuan tukku.
Varasto on koronan aikana kaikessa hiljaisuudessa kasvanut maan suurimmaksi lahjoitusruuan kauttakulkupaikaksi.

Kuskit tuovat tavaraa lahjoittajilta terminaalille. Sitten virta kääntyy toiseen suuntaan. Seurakunnan ruoka-avun perustaja Jouni Törmänen kertoo, että kolmelta alkaa jako, jossa ruokaa hakevat toiset ruoka-apujärjestöt.

Jouni Törmänen, Leivän Tuki, Mäntsälän Helluntailähetys: Ne lähtee tämän päivän aikana suurin osa.

Törmäsen kutsumus auttaa tuli hänelle rukouksessa Israelin matkalla, luolassa Haifan kaupungissa.

Jouni Törmänen: Painoin käteni sen vuoren seinään ja suljin silmäni ja vuodatin sydämeni Jumalalle. Me halutaan auttaa ihmisiä, mutta meillä ei ole rahaa, meillä ei ole mitään muuta kuin kädet ja halu tehdä tätä työtä. 22:58 Silloin mä muistan, kun Jumalan pyhä henki tuli oikein siihen läsnä. Tuli semmoinen varmuus sydämeen, että tähän on tulossa vastaus tähän rukoukseen. Mä en tiennyt vielä silloin, mitä se oli. 23:12

Kaksi viikkoa myöhemmin tuli puhelu Arla-Ingmanilta.

Jouni Törmänen: Meille soitettiin, että haluatteko te ottaa vastaan ylijäämätuotteita meijeriltä. Mä olin ensin, että mitä tää oikein on. Mä en tajunnut. Me ruvettiin jakamaan niitä sit ihmisille ja nähtiin, että täähän on se juttu, mitä Jumala tarkoitti.

Useat ruokaa jakavat järjestöt kertovat, että jaettava ruoka vähenee sitä mukaan kun kauppa saa hävikkinsä pienemmäksi.
Mäntsälässä tilanne on päinvastainen.

Jouni Törmänen: Tavaramäärässä meillä on vain kasvanut. Mä en sitä allekirjoita, että se olisi vähentynyt, vaan meille on tullut enemmän. Se johtuu osittain ehkä siitä, että meille on tullut lisää näitä lahjoittajia.

Viimeksi Keskon tulo lahjoittajien joukkoon toi tänne kiertoon heti kaksi miljoonaa kiloa lisää hävikkiruokaa.
Ruoka-apukentällä alkaa hahmottua uusi ilmiö.

Kauppojen hävikit myydään ale-laputettuina ja logistiikka toimii paremmin, joten pikkujärjestöt saavat vähemmän lahjoitusruokaa.

Samalla teollisuus, logistiikkakeskukset ja tukut taas lahjoittavat hävikkinsä mieluummin isoille ja osaaville, usein ammattilaisten pyörittämille terminaaleille.

Lopputuloksena toisaalla jaettava vähenee, toisaalla se on lisääntynyt rajusti.

Jouni Törmänen: Käytävät on tukossa, mutta ei tää oo aina tän näkönen.

Käydään vertailun vuoksi Vantaan hävikkiruokaterminaalissa. Tämä on lahjoitusruuan tukku useille vantaalaisille ruoka-apujärjestöille.

Mäntsälän helluntailaisten jättivarasto ei siis ole ainoa lahjoitusruokatukku, mutta ruokamäärältään se on kasvanut moninkertaisesti ohi esimerkiksi Vantaan, Helsingin tai Hyvinkään kaupunkien vastaavista.

Hyvinkäällä Paavolan yhteisötalo Onnin vapaaehtoisväen jokaperjantainen ruokajako on alkamassa.

Myös 26-vuotias Jemina käy useimmiten juuri Hyvinkään ruokajaossa.

Jemina: Mä oon syntynyt Hyvinkäällä, Tää on kotikaupunki, oon asunut muualla mutta tullut aina takaisin.

Paavolan yhteisötalon jakoon ruuat toimittaa Hyvinkään kaupungin, koulutussäätiö Hyrian ja seurakunnan rahoittama hävikkiruokaterminaali.

MOTn puolesta jonoja kiertävä Jaana Piilola alkoi itsekin jakaa ruokaa alkuvuonna.

Piilolan mukaan julkisesti rahoitettu terminaali on ainoa tapa, jolla he saavat ruokaa jaettavaksi.

Tätä juttua tehdessä tapasin lukuisia ruokajonoissa kävijöitä, kuten venäläissuomalaisen Vadimin ja ruokajonojen veteraani Irma Vääräsen. Heidän tarinoihinsa voit tutustua Ylen verkkosivuilla.

Myös Mäntsälän varastolla jako on alkamassa. Täällä ei jaeta yksittäisille ihmisille vaan isompia määriä edelleen jaettavaksi.

Jouni Törmänen, Leivän Tuki, Mäntsälän Helluntailähetys: Jokainen sitten odottaa tietysti vesi kielellä, että pääsee tonne halliin sisälle, ja kohta sinne mennään. Mutta mä oon aina tässä pitänyt semmosen pienen siunauksen ja ruuat siunataan ennen kun mennään tonne

Koronan vuoksi halliin pääsee kerrallaan vain puolet paristakymmenestä hakijasta.
Efekti: Täydet pois
Kymmenen minuutin välein vuoro vaihtuu ja rullakot tyhjennetään autoihin.

MOT: Niin mistä järjestöstä te olittekaan?
Anonyymi: Lähimmäisen rakkaus.
MOT: Niin te olitte sieltä Tampereelta?
Anonyymi: Kyllä.

MOT: olitteko te jostain järjestöstä vai haetteko perhekunnalle?
Anonyymi: Joo, haen useammalle...jaan Nastolassa.
MOT: Nastolassa, selvä kiitoksia.

Anonyymi: Kellokoskelta.
MOT: ja haetko ruokaa jollekin järjestölle?
Anonyymi: Se on tämmönen asukasyhdistys.

Lähestyn myös hakijaa joka heti alussa kielsi kuvaamasta itseään.

MOT: Ja mä kysyn nyt vielä olitko sä yksityinen vai järjestö?
Anonyymi: Yksityinen, mutta mä toivon ettei sitä tuu mihinkään.

Hakija paljastuu kotipalveluyrittäjäksi.

Anonyymi: Mä oon tässä kaverin kantoapuna vaan.

Kärkölän luterilaisen kirkon diakonit saapuvat kuukausittaiselle käynnilleen. Kantoapuri taas näyttää kuuluvan joukkoon, joka lastaa kotipalveluyrittäjän autoa.

MOT: No huhhuh, oli teillä aikamoinen hulina tässä viimeinen puolitoista tuntia.
Jouni Törmänen: No niinpä. Semmoinen iloinen meininki ja ruoka liikkuu semmoisiin kohteisiin, minne tarve on. Paljon enemmän tavoitetaan ihmisiä näin kun niin sanotut tukkuhakijat hakee ensin täältä ja jakaa sitten omilla paikkakunnillaan.

MOT: Mua hämmästyttää, kun täällä on kuitenkin useita henkilöitä hakemassa tosi isoja määriä. He sanoo, että he ei edusta mitään järjestöä. Miten te katsotte, että mihin nämä sitten menee?
Jouni Törmänen: Silloin kun me sovitaan henkilöiden kanssa, ja me tehdään kirjallinen sopimus jokaisen kanssa, siinä sitten kartoitetaan se homma, heidän taustansa ja kaikki, että se on rehellistä ja hyvää.
Käytännössä ruuan jakoa edelleen ei seurata mitenkään.
MOT: Sitten tässä oli yksi kotipalveluyritys, joka jakoi tavallaan asiakkailleen, he sanoi, sitä.
Jouni Törmänen: Joo. He on sitten tota, he tekee tosiaan, he näkee siellä kotipalvelussa monenlaista ihmistä ja heidän tarpeensa. Sehän on hyvä kenttä. He näkee automaattisesti, että kenellä on tarve.

MOT: Tosiaan nää kuvat on sieltä eiliseltä. Esimerkiks oli semmonen kotipalveluyrittäjä, pakettiauto ihan täynnä ruokaa. Niin mä en oikein tiedä mitä mä ajattelisin.
Jaana Piilola: Niin mun mielestä on kyseenalaista siis mietin sitä aika pitkälti sitä yrittäjätaustaa,

Lahjoitusruoka ei saisi olla osa liiketoimintaa.

Sirkka Virolainen ja Jaana Piilola ovat käyneet kesän aikana MOT:n pyynnöstä yhteensä viidessä ruokajaossa Hyvinkäällä, Korsossa ja Mäntsälässä.

Mäntsälässä kaaos oli Jaanan mukaan niin kova, että he päätyivät itsekin etuilemaan jonoissa.

Toisin kuin varaston tukkujako, tämä jako pidetään kirkon pihassa, ja se on suunnattu yksittäisille ihmisille.

Jaana Piilola: No se oli tosi outoo siis. Me mentiin se on jonotusjärjestys jotenkin näin että siellä on niin ku vammaisille oma jono. Sitt on niille ikäihmisille ja sitt on niille muille näin ymmärsin sen jonon. Niin kun olevan. Ja tota me mentiin siihen ikäihmisten jonoon

Jaana Piilola: .niin se niin oli se että kun siellä meni semmoset nuoret komeat salskeat miehet, jotka ihan oikeesti niillä ois ollut varaa seistä siellä.
MOT: Siellä meni siis väkee jonon ohi?
Jaana Piilola: Joo siis koko ajan.

Myöhemmin kuvaus saa vahvistuksen. Jouni Törmänen kertoo, että helluntaiseurakunnan pihalla jonotilanne meni elokuussa niin kaoottiseksi, että jaot jouduttiin katkaisemaan pariksi viikoksi.

Jouni Törmänen: Siellä tuli tämmöistä ikävää, ja pyysin, että ei saisi mennä mummojen edelle kiilata siitä. Ne ei uskonut. Sitten mä sanoin, että nyt täytyy miettiä uudestaan vähän tämä järjestys, että pannaan kahdeksi viikoksi poikki. Meillä on nyt uusi, kehitteillä uusi systeemi

Vaikka valtio on nykyään mukana rahoittajana, on kenttä edelleen melko villi.

Kun jako Mäntsälän helluntaiseurakunnan pihalla avataan uudestaan menemme kuvaajan kanssa paikalle. Nyt jonottajille on jaettu vuoronumerot.

Paikan päälla on helppo ymmärtää mitä aiemmin tapahtui. Seurakunta tarjoaa jonottajille mahdollisuuden rukouspalveluun ja vessakäynteihin. Väki alkoi livahtaa tätä kautta jonojen ohi.
Sirkka Virolainen: Semmonen ohituskaista, kun niillä on joku rukoushuone siellä, niin jos meni vaikka minuutiks sinne rukoilemaan niin pääsi jonon ohi
Jaana ja Sirkka kävivät myös Vantaan Korsossa. Siellä helluntaiseurakunta ilmoittaa avoimesti järjestävänsä ensin hartaustilaisuuden, jonka jälkeen alkaa ruokajako.
MOT: millä tavalla se oli järjestetty?
Jaana Piilola: No se oli siinä ulkotiloissa järjestetty ett ne kuuli sitä.
Piilola on itsekin taustaltaan kirkon diakoni, mutta hän ei pitänyt edes siitä, että hartautta soitettiin jonottajille kaiuttimista.
Jaana Piilola: Jos meillä ei oo ruokaa ja lämmintä ja paikka missä me nukutaan. Niin ku niin se on niitä perusasioita. Niitä ei pitäisi kilpailuttaa niin ku ei uskonnolla eikä millään muullakaan.
Käyn seuraavalla viikolla Korsossa itse. Mitään uskonnollista ei tällä kertaa ole kytkettynä ruokajakoon.

Jonossa kuulen kuitenkin, että tämä on vain koronapoikkeus.

Irma Vääränen: Maanantaisin oli yleensä hartaus, sit sai sen lapun sieltä ja numeron mukaan mentiin hakeen sitä kassia. ja maanantaisin oli raamattupiiri.
MOT: Eli jos osallistu siihen niin vähän niinkun ohituskaistaa pääsi.
Irma Vääränen: Niin.

Ollaan kristillisen Sininauhasäätiön omistamissa tiloissa Helsingin Töölössä.

Täällä tarjotaan koronarajoitustenkin aikaan ruoka-apua sellaisessa muodossa, johon valtiovalta on halunnut toimintaa kuljettaa. Idea olisi tarjota jonojen sijasta yhdessä syömistä ja yhteisön tukea.
Haastatteluun on tullut sosiaali- ja terveysministeriön ruoka-avusta vastaava Henna Leppämäki. Silloin kun valtion rahaa on mukana ei uskonnolliseen tilaisuuteen osallistuminen saisi olla ehtona ruuan saamiselle.
Henna Leppämäki: en niin kun katso sitä kyllä kyllä niin kun hyvällä jos se kytketään suoraan tähän ruoka-aputoimintaan.
MOT: Onko tää sellaista että sitä vähän katsotaan sormien läpi?
Henna Leppämäki, erityisasiantuntija, Sosiaali- ja terveysministeriö: No ei ei tarkoituksellisesti ei missään nimessä kyllä me niin kun halutaan kyllä varmistaa se, että toiminta täyttää ne meidän avustuksen niin kun asettamat ehdot.
Näytän myös kuvia tukkujaosta, jossa läheskään kaikki ruuan hakijat eivät olleet jakajayhdistyksiä.
MOT: sanooko nää sanooko nää avustusehdot mitään siitä kenelle teidän avustettavat saa edelleen jakaa sitä ruokaa...
Henna Leppämäki: Ei. Ei suoranaisesti sano ei.

Palataan vielä Mäntsälän helluntailaisten tukkujakoon.
MOT: Do you represent some association?
Anon: Yes, Vihula Church
(-Oletko jostain järjestöstä?
-Kyllä, Vihulan kirkosta/seurakunnasta.)
Siis seurakunta Virosta.
Paikalla on useampia virolaisia pakettiautoja sekä yksi rekka.

Jouni Törmänen, Leivän Tuki, Mäntsälän Helluntailähetys: Tänään on ulkomaalaisten päivä. Elikkä tässä on monta seurakuntaa Virosta ja Latviasta. Sitten siellä on Lapsiperheiden liitto Tallinnasta.

Lahjoitettua ruokaa ajetaan Baltiaan viikoittain.
Jouni Törmänen: Huomenna jatketaan, huomenna lähtee, tässä on aamusta heti Latvian rekka Sitten tota, se Latvia, sinne menee aika paljon tavaraa.
MOT: Tietääkö teidän lahjoittajat, että täältä menee ulkomaillekin?
Jouni Törmänen: Kyllä. Mä olen kysynyt luvan.
Porvoolaisen kristillisen avustusjärjestö Samarian Ismo Valkoniemi on selvittänyt ulkomaille päätyvän lahjoitusruuan määrän.
Miljoona kiloa vuodessa.

MOT: Se on aika paljon.
Ismo Valkoniemi: Se on paljon.

MOT: saako ruokaa viedä ulkomaille?
Henna Leppämäki, erityisasiantuntija, Sosiaali- ja terveysministeriö: Kyllä me edellytetään tai oletetaan että tämä toiminta on kotimaassa tapahtuvaa toimintaa ja Suomessa asuville ja oleskeleville ihmisille kohdentuvaa apua.
MOT: Esimerkiks sieltä Mäntsälästä niin ne joka torstai lähtee kuormia isommat Viroon sitt lähtee Liettuaan, Bulgariaan asti.
Henna Leppämäki: Joo mutta siinä kohtaa täytyy myöskin meille esittää selvityksiä erittelyjä siitä että mikäli heillä on sitten niin kun muuta rahoitusta heidän toimintaansa, niin pitää pitää myöskin erillään se toiminta, mikä kohdistuu ulkomaille ja se, mikä kohdistuu kotimaahan ja meidän avustuksia lähtökohtasesti käytetään kotimaan toimintaan.
Eli valtion avustusrahoilla ruokaa ei saa viedä ulkomaille, mutta omilla lahjoitusvaroilla saa tehdä mitä haluaa. Ja nämä kaksi täytyisi pitää erillään.
Samarian Valkoniemi vastaa siitä, että avustukset käytetään oikein.
Ismo Valkoniemi, toiminnajohtaja, Samaria Group: .Niin me tiedetään että Eestiin menee 10 % suurin piirtein heidän määrästään. Niin me ollaan sitten koitettu tämä arvioida niin että heille nyt suurin osa rahasta tulee yksityisiltä lahjoittajilta, ett me ei voida sanella saako he viedä 10 % eteenpäin.
Mutta Mäntsälän lahjoittajat ovat pitkälti juuri sieltä ruokaa hakevia ja valtion rahaa saavia järjestöjä.

efekti: Otakko siihen autoon?

Esimerkiksi kun Vantaan Joosua Missio hakee ruokaa Mäntsälästä, järjestö maksaa siitä tuki- tai logistiikkamaksun. Sen suuruus on joitain satasia kuussa.
Ismo Valkoniemi: esimerkiks meiän kokonen järjestö niin me ollaan maksettu 300 euroo kuussa heille
Tämä raha pitää siis maksaa muista kuin valtion avuista. Logistiikkamaksuista kertyy huomattava osa Mäntsälän jo lähemmäs 300 000 euroa nousevasta budjetista. Kuvio on kasvanut jo niin suureksi, että helluntaiseurakunta siirsi vuoden alusta toiminnan Törmäsen perheen pyörittämälle yhdistykselle.
Jouni Törmänen, Leivän Tuki, Mäntsälän Helluntailähetys: Tietenkin toimintakuluina voi vapaaehtoista maksua kerätä, mutta sen pitää olla ehdottomasti vapaaehtoinen, koska että sitä ruokakassin saamista ei esimerkiksi voi sitoa siihen, että anna viisi euroa, niin saat kassin, vaan se kassi pitää antaa.

Tartutaanpa tähän.

Jaana Piilola löysi nimittäin jo aiemmin verkosta blogin, josta ilmenee, että tosiasiassa virolaiset ruokakassin hakijat joutuvat maksamaan siitä, että pääsevät mukaan jakoon.

Jaana Piilola: kuulostaa vähän bisnekseltä.

Törmänen sanoo, ettei tunne asiaa.

Otin kuitenkin Mäntsälän tukkujaossa talteen Tallinnan ja Harjumaan alueelle ruokaa hakeneen Reno Vedlerin yhteystiedot.

MOT: We met in Mäntsälä at the end of August you remember?
Reno Vedler, Tallinnan-Harjumaan suurperheiden liitto: Yes I remember.
MOT: You had a food distribution on friday, when you were in MÄntsälä on Thursday?
Reno Vedler: On friday, saturday and sunday we share these goods we get from Finland.
MOT: Do they pay something for the food?
Reno Vedler: They do not pay, but if they want to be members, they pay 20 euros for the membership.
MOT: How much?
Reno Vedler: Only 20 euros per month.

(Tapasimme elokuussa Mäntsälässä, muistatko?
-Kyllä.
Haitte ruokaa torstaina, ja sitten teillä oli jako perjantaina?
-Me jaamme Suomesta saatua ruokaa kolmena päivänä
perjantaista sunnuntaihin
Maksavatko saajat ruuasta?
-Eivät, mutta jäsenyydestä maksetaan 20 euroa.
-Vain 20 euroa kuussa.)

Myös Törmänen Mäntsälästä soittaa haastattelun jälkeen. Hänkin on tarkistanut asian, ja arvioi, että virolainen hakija tosiaan joutuu maksamaan lahjoitusruuasta 5-7 euroa kerralta.
Valkoniemi ei tunne kuviota tarkasti.
Ismo Valkoniemi: Joo. No me ei olla ehkä noin pitkälle päästy että lähinnä on selvitetty että liikutellaanko Suomen ja Eestin välillä siis niin kun rahaa tästä ruoasta.
Kyllä liikutellaan. Ulkomaiset järjestöt ja seurakunnat maksavat Mäntsälälle muun muassa näistä lavoista. Sen lisäksi ulkomaiset järjestöt ja seurakunnat maksavan Suomeen samaa tuki- tai logistiikkamaksua kuin muutkin.

Henna Leppämäen mukaan jää Samarian vastuulle selvittää ministeriölle, että sekava rahaliikenne menee ehtojen mukaan.
Henna Leppämäki: siis se pitää meidän sitten heidän niin ku raporteista selvittää. He varmaan pystyy tästä antamaan sitten tarkan selvityksen meille.
MOT: Onpas aika jumppa teillä?
Henna Leppämäki, erityisasiantuntija, Sosiaali- ja terveysministeriö: Ehdottomasti ja tämä kertoo hyvin paljon siitä kuinka hajanainen ja sirpaleinen tämä meidän kenttä on, ja tuo myös esiin sitä että varmasti nyt on järkevää myöskin kehittää ruoka-avun koordinaatiota myöskin näiden valtion avustusten osalta.
Ruoka-avusta onkin käyty keväästä syksyyn taustalla vääntöä.

Opetusministeriö tarkastaa parhaillaan Samarian tilejä. Se on ollut tähän asti ruoka-avun suurin yksittäinen valtiontukien jakaja.

Ensi vuonna tämän roolin ottaa Suomen Punainen risti. Ainakin vapaita suuntia edustavissa uskonnollisissa järjestöissä asia on herättänyt vastustusta.

Hyvinkäällä perjantain ruokajako on täydessä käynnissä.

Jemina: Ei mua hävetä, mutta onhan se vähän arka asia, että tarvii apua arkeen.)

Mitä jäi käteen.

On hienoa että teollisuus lahjoittaa hävikkiään tarvitsijoille.

Löytyi myös paljon pyyteetöntä vapaaehtoista työtä.

Ruoka-apuun käytetään kuitenkin veronmaksajien rahaa miljoonia euroja.

Silti kokonaisvastuuta lahjoitus- ja hävikkiruuan reilusta jaosta ei ota kukaan.

Mäntsälän ruokamäärän rajusta kasvamisesta on seurannut se, että ruokaa mätetään eteenpäin kassitolkulla.

Samaan aikaan kun osalle yhdistyksistä riittää vähemmän jaettavaa Suomessa, kuskataan toisaalta ruokaa rekoilla ulkomaille, jossa virolainen köyhä joutuu siitä vielä maksamaan.