Hyppää pääsisältöön

Bach soi Pispalassa kuin Leipzigissa

Ulkoa Pispalan kirkko on erikoinen sekoitus 50-luvun suomalaista kerrostaloa ja koulua, mutta sisään kätkeytyy vielä erikoisempi aarre - urkurakentamo Martti Porthanin Silbermann-tyyliset barokkiurut vuodelta 2011. Urkutohtori Jan Lehtola oli monin tavoin mukana Pispalan urkuprojektissa, ja siksi on luonnollista, että Pilfink-yhtiön uutuuslevyllä juuri hän esittelee tämän instrumentin, jolla Bach saadaan soimaan Pispalassa yhtä sävykkäästi ja luontevasti kuin Saksin barokkikirkoissa.

J.S. Bach - Jan Lehtola
J.S. Bach - Jan Lehtola Uudet levyt

Lehtola on koonnut ohjelmiston teoksista, jotka Bach sävelsi kypsinä Leipzigin-vuosinaan. Levyn ytimessä on valikoima Kanonisia muunnelmia jouluvirrestä Enkeli taivaan. Niiden ympärillä on kaksi triosonaattia, ja niiden ympärillä puolestaan kaksi preludia ja fuugaa.

Symmetria korostaa kanonisten muunnelmien rikkaita sointivärejä. Lehtolan käsittelyssä muunnelmat kimmeltävät, pärisevät, visertävät ja rämisevät juuri niin kuin Gottfried Silbermannin rohkeaan mutta hienostuneeseen perinteeseen kuuluu, ja Mika Koivusalon äänitys pehmentää sointien reunoja sopivasti. Preludit ja fuugat Es-duuri ja h-molli ovat karaktääreiltään tymäkämpiä, mutta viiltäväkin äänimassa mahtuu pienehköön kirkkotilaan hienosti ja saa siltä vankkuutta, mikä osaltaan todistaa Lehtolan ja Martti Porthanin ymmärryksestä.

Triosonaateissa Lehtola pääsee esittelemään Pispalan urkujen valoisanpehmeitä puolia, mutta sointiviehkeyden keskellä kuuluu levyn isoin ongelma: rytminen syke keskeytyy alinomaa, olipa kyseessä sitten hitaan osan rullaava basso tai nopean osan fraasiväli. Esimerkiksi triosonaatti C-duuri menettää liikevoimansa jo alussa, kun Lehtola jumahtaa avausfraasin jälkeen tauolle odottamaan kohotahtia.

Joka tapauksessa Lehtola on dokumentoinut Pispalan kirkon Silbermann-tyyppiset Martti Porthan -urut tyylikkäästi, ja seurakunta saa olla tyytyväinen ratkaisuun. Vaikka Pispalan kirkko ei päällisin puolin vaikuta autenttiselta Bach-pyhäköltä, tällaisen soittimen nautinnollinen sävykkyys sopii kirkkotilaan.

J.S. Bach: Urkuteoksia. - Jan Lehtola, Pispalan kirkon urut. (Pilfink, JJVCD-229)

Kuuntele Uudet levyt 30.9.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • Maa oli Pietari Brahen luutunsoittoon sangen tyytyväinen

    Levyarvostelu

    1600-luvulla elänyt Pietari Brahe tunnetaan Suomen kuvernöörinä, joka laittoi hallintoa, kulttuuria ja arkielämää kuntoon sivistyneellä otteella ja siksi päätyi kansallisuusaatteen monumentiksi. Nykyajan musiikki-ihmisenä haluan ajatella, että Pietari Brahen suosio poliitikkona johtui siitä, että hän harrasti musiikkia. Brahen taidoista luutunsoittajana on jäänyt todisteeksi nuottikirja, johon hän kopioi suosikkikappaleensa opiskeluaikanaan Saksassa, ja Mikko Ikäheimon uutuuslevyn myötä pääsemme eläytymään nuoren Brahen musiikkimakuun.

  • Valoisa perusvigilia Latvian-tehtaalta

    Levyarvostelu

    Kaikki tietävät että Latvian radiokuoro on taitava, ja kaikki tietävät, että silloin tällöin se levyttää ortodoksista kirkkomusiikkia, jota Ondine innolla julkaisee. Siksi uusien levyjen tulvasta voisi perustellusti poimia jotain aivan muuta. Mutta toisaalta Latvian kuorotehtaan uusin valmiste, Aleksandr Gretshaninovin vigilia, on valonhohtoista, täyteläistä ja yksinkertaista kuoroherkkua, joka mainiosti sopii marraskuun lohtumusiikiksi.

  • Sibeliuksen pientä pianomusiikkia niin hyvin kuin se antaa myöten

    Levyarvostelu

    Suomalaisen kansallisromantiikan pienistä pianokappaleista on joskus vaikea ammentaa musiikkia, mutta pianisti Janne Mertanen on siinä onnistunut. Esimerkiksi Mertasen hiljattainen suursaavutus, viiden levyn Sibelius-boksi, on tyylikkäin, tasapainoisin ja musikaalisin katsaus Sibeliuksen opusnumeroituun eli varsinaiseen pianomusiikkiin. Nyt Mertanen on jatkanut projektia kaapimalla laarinpohjalta mukaan myös Sibeliuksen opusnumeroimattomia pianokappaleita. Mokomaa silppua ei Mertasen taikakosketuskaan muuta kullaksi, mutta musiikkia hän kaivaa esiin niin paljon kuin se on mahdollista.

  • Pehmeän luutun syleilyyn

    Levyarvostelu

    Ruotsalaissyntyinen luuttuguru Jakob Lindberg on saanut käsiinsä harvinaisen, ikivanhan luutun, jonka pehmeää, henkevää sointia olen aiemminkin ylistänyt Uudet levyt -ohjelmassa. Nyt Lindberg luuttuineen on tarttunut Bachin musiikkiin, mikä vaatii näkemyksellistä sovitustyötä. Lindbergin kokemus ja hänen luuttunsa erityinen sointi kuuluvat BISin julkaisemalla levyllä, mutta omassa levyhyllyssäni kilpailu on kovaa tälläkin erikoisalalla.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua