Hyppää pääsisältöön

Bach soi Pispalassa kuin Leipzigissa

Ulkoa Pispalan kirkko on erikoinen sekoitus 50-luvun suomalaista kerrostaloa ja koulua, mutta sisään kätkeytyy vielä erikoisempi aarre - urkurakentamo Martti Porthanin Silbermann-tyyliset barokkiurut vuodelta 2011. Urkutohtori Jan Lehtola oli monin tavoin mukana Pispalan urkuprojektissa, ja siksi on luonnollista, että Pilfink-yhtiön uutuuslevyllä juuri hän esittelee tämän instrumentin, jolla Bach saadaan soimaan Pispalassa yhtä sävykkäästi ja luontevasti kuin Saksin barokkikirkoissa.

J.S. Bach - Jan Lehtola
J.S. Bach - Jan Lehtola Uudet levyt

Lehtola on koonnut ohjelmiston teoksista, jotka Bach sävelsi kypsinä Leipzigin-vuosinaan. Levyn ytimessä on valikoima Kanonisia muunnelmia jouluvirrestä Enkeli taivaan. Niiden ympärillä on kaksi triosonaattia, ja niiden ympärillä puolestaan kaksi preludia ja fuugaa.

Symmetria korostaa kanonisten muunnelmien rikkaita sointivärejä. Lehtolan käsittelyssä muunnelmat kimmeltävät, pärisevät, visertävät ja rämisevät juuri niin kuin Gottfried Silbermannin rohkeaan mutta hienostuneeseen perinteeseen kuuluu, ja Mika Koivusalon äänitys pehmentää sointien reunoja sopivasti. Preludit ja fuugat Es-duuri ja h-molli ovat karaktääreiltään tymäkämpiä, mutta viiltäväkin äänimassa mahtuu pienehköön kirkkotilaan hienosti ja saa siltä vankkuutta, mikä osaltaan todistaa Lehtolan ja Martti Porthanin ymmärryksestä.

Triosonaateissa Lehtola pääsee esittelemään Pispalan urkujen valoisanpehmeitä puolia, mutta sointiviehkeyden keskellä kuuluu levyn isoin ongelma: rytminen syke keskeytyy alinomaa, olipa kyseessä sitten hitaan osan rullaava basso tai nopean osan fraasiväli. Esimerkiksi triosonaatti C-duuri menettää liikevoimansa jo alussa, kun Lehtola jumahtaa avausfraasin jälkeen tauolle odottamaan kohotahtia.

Joka tapauksessa Lehtola on dokumentoinut Pispalan kirkon Silbermann-tyyppiset Martti Porthan -urut tyylikkäästi, ja seurakunta saa olla tyytyväinen ratkaisuun. Vaikka Pispalan kirkko ei päällisin puolin vaikuta autenttiselta Bach-pyhäköltä, tällaisen soittimen nautinnollinen sävykkyys sopii kirkkotilaan.

J.S. Bach: Urkuteoksia. - Jan Lehtola, Pispalan kirkon urut. (Pilfink, JJVCD-229)

Kuuntele Uudet levyt 30.9.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • Camilla Nylundin lavakarisma puree amerikkalaisiin viihdeklassikoihin

    Levyarvio

    Sopraano Camilla Nylund tekee komeaa uraa Saksan oopperalavoilla, ja viime vuosina hän on edennyt äänelle yhä raskaampiin rooleihin kuten Wagneriin. Siksi minulle oli yllätys, miten hyvin Nylundin ääni taipuu amerikkalaisen viihdemusiikin klassikoihin. Vielä suurempi yllätys oli, että Nylundin pohjoismainen karisma riittää loistavasti kannattelemaan kokonaista DVD:tä, jolle amerikkalaisen viihdemusiikin klassikot on taltioitu liiankin perinteisin menoin ja mannermaiseen tyyliin.

  • Sähkökitarakvartetin nykymusiikki houkuttelee kuuntelemaan rauhassa

    Levyarvio

    Suomalainen musiikki ei olisi menestyvää ja kansainvälistä bisnestä, ellei se olisi myös riippumatonta ja kokeellista marginaalitoimintaa, jonka ainoana tarkoituksena on avata musiikin avaruuteen uutta tilaa. Tällaista toimintaa edustaa kuvaavasti nimetyn Sähkökitarakvartetin projekti, joka Koneen säätiön rahoituksella on edennyt jo toiseen levyjulkaisuun neljästä.

  • Pehmeän täsmällinen Saariaho-sellisti lataa musiikkiin tarkoitusta

    Levyarvio

    Silloin kun Kaija Saariaho oli nuori ja nouseva säveltäjä, sellisti Anssi Karttunen teki valtavasti työtä hänen sellomusiikkinsa eteen. Nykyään kun Saariahoa pidetään kansainvälisesti yhtenä merkittävimmistä säveltäjistä, hänen sellomusiikkinsa on irronnut Karttusen otteesta ja lähtenyt maailmalle, mikä on tehnyt sille hyvää. Sen todistaa puolalaisen Joanna Gutowskan tuore Saariaho-levy.

  • Okko Kamun leppoisa Myrsky

    Levyarvio

    Suomalaiselle kapellimestariosaamiselle riittää maailmalla kysyntää. Nuoria ja nousevia mäkelöitä, rouvaleita ja stasevskoja ei riitä kaikkialle, mutta kun Tanskan kuninkaallinen ooppera tarvitsi Sibeliuksen sävelrunojen asiantuntijaa, he tiesivät soittaa Okko Kamulle. Kamu jäi eläkkeelle vakinaisista viroistaan jo viisi vuotta sitten, mutta on nyt leppoisaan tyyliinsä levyttänyt Sibeliuksen musiikin Shakespearen näytelmään Myrsky.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua