Hyppää pääsisältöön

Haydnin sinfonioita koko päiväksi

Haydn 2032 -projektissa aiotaan levyttää Joseph Haydnin kaikki 107 sinfoniaa säveltäjän 300-vuotispäivään mennessä. Yleensä näin massiiviset projektit alkavat nopeasti puuduttaa, mutta nytpä mukana on äärimmäisistä affekteistaan tunnettu barokkiorkesteri Il Giardino Armonico, ja pistokoe sarjan kymmenenteen levyyn lupaa hyvää. Haydnin Aamu-, Päivä- ja Ilta-sinfonioista on riemua koko päiväksi.

Haydn 2032 No.10 - Les Heures du Jour
Haydn 2032 No.10 - Les Heures du Jour Uudet levyt

Haydn sävelsi varhaisen sinfoniakolmikon tehdäkseen itseään tykö Esterhazyn hoviorkesterille. Aamu-sinfonian alku kuvaa auringonnousua, mutta muuten teokset eivät ole sävelmaalailua - paino on sointivärien rikkaudessa, taitavien soolosoittajien hyödyntämisessä ja mielikuvituksen käytössä.

Särmikkäästä, rytmikkäästä ja soinnillisesti rikkaasta barokkisoitosta tunnettu Il Giardino Armonico säilyttää hyveensä myös klassismin ytimessä. Haydnin huumori, väriaisti ja yllätyksellisyys ovat kirkkaasti esillä, kun solistit syöttelevät taiturillisesti toisilleen, soitinryhmät kilvoittelevat taidossa ja tarkkuudessa ja välillä koko joukko rynnistää yhtenä rintamana. Dynaamisten äärimmäisyyksien taiturillinen kontrolli vetää suun virneeseen, mutta on selvää, että näiden rakastettujen sinfonioiden filharmoniset orkesteritulkinnat eivät tämän jälkeen enää maistu yhtään miltään. Toisaalta Il Giardino Armonico päihittää enimmät periodikilpailijat juuri orkestraalisilla hyveillä, eli suurella soinnilla ja sointivärien rikkaudella.

Yötä levyllä edustaa Mozartin mainio Serenata Notturna, joka tosin ei kuvaa salaperäistä yötä vaan säestää hauskaa valvomista. Jousisoolojen räiskyviä kuvioita ja patarumpujen jyskettä en ole koskaan kuullut näin hauskoina: Giovanni Antonini joukkoineen huolehtii siitä, että kuulija pysyy auvoisan musiikkiriemun vallassa musiikillisen vuorokauden ympäri, koko levyn ajan.

Minulla on kaikki syy uskoa, että sama veikeä mellastus jatkuu vuoteen 2032 asti.

"Haydn 2032, Vol. 10: Les heures du jour." Joseph Haydn: Sinfoniat nro 6, 7, ja 8 "Aamu, Keskipäivä ja Ilta". W.A. Mozart: Serenadi nro 6 D-duuri "Serenata Notturna". - Il Giardino Armonico/Giovanni Antonini. (Alpha, ALPHA686)

Kuuntele Uudet levyt 30.9.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • Valonhohtoista marraskuumusiikkia ukrainalaisin juurin

    Levyarvio

    Taidemusiikkiyleisö janoaa tällä hetkellä syystäkin lohdullisuutta. Levy-yhtiö Ondine on viime vuodet vastannut kysyntään Latvian radiokuoron varmatyylisillä levyillä, joista uusin sisältää Alfred Momotenkon arkaaista, kirkollista ja mystistä diatoniikkaa. Levy erottuu edukseen suitsukkeentuoksun ja valonhohteen tavallista luontevammalla yhdistelmällä, eivätkä Momotenkon ukrainalaiset juuret liene kokonaiselämykselle haitaksi.

  • Walter Sallisen musiikki kasaa soivia merkityksiä niin kuin postmodernin monitaiteen pitää

    Levyarvio

    Modest Musorgskin Näyttelykuvia Viktor Hartmannin näyttelyn pohjalta on kuuluisin esimerkki kuvataiteen innoittamasta taidemusiikista, vaikka usein unohtuu ettei Musorgski muuttanut musiikiksi tauluja vaan kuvitteellisen katselijan mielikuvia. Säveltäjä Walter Sallinen ja kuvataiteilija Markus Jäntti-Tuominen ovat nyt uuden sukupolven innolla tarttuneet Näyttelykuvien materiaaliin ja luoneet siitä postmodernin monitaideteoksen, jonka keskiössä ei ole vain visuaalisuuden ja musiikin vuorovaikutus, vaan myös se, miten vaikutteet, luennat, tekstit peilautuvat, muokkautuvat ja välittyvät taiteiden, aikojen ja ihmisten välillä. Kuulostaa sekavalta mutta tulos on rikkaudessaan luonteva.

  • Vaihteleva yksinlaululevy korostaa Aarre Merikannon melodisuutta

    Levyarvio

    Säveltäjä Aarre Merikannon narratiivi Suomen musiikinhistoriassa on yleensä traaginen. Modernistina hän oli niin paljon aikaansa ja paikkaansa edellä, ettei saanut teoksilleen esityksiä ja sortui oopiumiin. Alban tuore julkaisu säveltäjän kaikista yksinlauluista antaa osaltaan uusia sävyjä kömpelölle narratiiville. Nykykuulijalle Merikanto hahmottuu synnynnäisenä melodikkona, jonka liedeissä on niukalti modernismia mutta viljalti omaleimaista, tiivistä yötunnelmaa.

  • Barokkiviulisti Rachel Podger yksin keskellä hauskaa moninaisuutta

    Levyarvio

    Otsikko kertoo, että maailman parhaisiin barokkiviulisteihin lukeutuva Rachel Podger soittaa uutuuslevyllään "Tutta sola", ihan yksin. Barokin sooloviuluaarteistosta Podger löytää kuitenkin rikkautta, jota ei uskoisi, kun levy käynnistyy sovituksella Bachin urkumonoliitista Toccata ja fuuga d-molli.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua