Hyppää pääsisältöön

Komorowski tekee Glassin kantikkuudesta kotoista

Kaupallisten suoratoistopalvelujen soittolistat ovat nykyään täynnä laiskaa pianonpimputusta, joka lainaa Philip Glassin etydeistä kaiken sisältönsä eli melankolian, toisteisuuden, kantikkaat rakenteet ja intiimin äänityksen. Mutta alkuperäinen on jäljittelijöitään parempi, todistaa pianisti Patrik Komorowskin uusi Glass-levy, joka tarjoaa laiskan melankolian lisäksi muitakin karaktäärejä.

Philip Glass / Patrik Komorowski
Philip Glass / Patrik Komorowski Uudet levyt

Ruotsalainen, Ahvenanmaalla asuva Patrik Komorowski ei ole pohjoismaiden tunnetuimpia pianisteja, mutta Glassin etydit eivät vaadi tähtiluokan tekniikkaa, koska nuori Glass sävelsi ne ohjelmistoksi itselleen. Levyn etydit ja muut yksittäiskappaleet ovat oikeastaan versiointia Bachin C-duuri-preludista: kuvio toistuu, sointu muuttuu. Muutokset ovat kantikkaita ja prosessit junnaavia tai ilmeisiä, mutta ajoittain jokin luontaisenkaltainen musiikkiaromi liikahduttaa jopa minun minimalismikielteistä sieluani. Kolmannen etydin raju pyörteily ja kahdeksannen etydin vilpitön yksinkertaisuus ovat kuin kubistisia grafiikkaversioita romanttisista öljyvärimaalauksista, ja sellaisina virkistäviä.

Glassin kantikas, vapaasäestystunteihin viittaava pianotekstuuri ei kannusta eri tulkintojen erittelyyn, mutta Patrik Komorowskin levy kyllä kestää vertailun Vikingur Olafssonin hiljattaiseen Glass-levyyn -tai oikeastaan poikkeaa siitä tarpeeksi. Karaktäärejä Komorowski rakentaa niin rohkeasti kuin Glass antaa myöten, mutta etydien tempoihin kaipaisin lisää rohkeutta ja vaihtelua, samoin pedaalin käyttöön. Komorowskin käyttämä Yamaha-flyygeli sopii mattaiseen, läheiseen äänitykseen mainiosti, ja kokonaisuudessa on pystypianon ja olohuoneen tunnelmaa, mikä tasoittaa musiikin kulmia ja tekee siitä henkilökohtaista ja vetoavaa.

"Miksattu sopivaksi henkilökohtaiseen kasettisoittimeesi" mainosti Philip Glass musiikkiaan suurelle yleisölle vuonna 1982. Tavallaan hän ennakoi nykyajan suoratoistoklassisen käyttöä itsehoitolääkkeenä, mutta samalla hän ymmärsi, että henkilökohtaisuudesta on tukea minimalismin musiikilliselle kokemiselle. Tämä soinnin ja soittamisen kautta välittyvä henkilökohtaisuus kantaa Patrik Komorowskin levyä.

Philip Glass: Etudes; Metamorphosis; Mad Rush ym. - Patrik Komorowski, piano. (Pilfink, JJVCD-231)

Kuuntele Uudet levyt 30.9.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • Valonhohtoista marraskuumusiikkia ukrainalaisin juurin

    Levyarvio

    Taidemusiikkiyleisö janoaa tällä hetkellä syystäkin lohdullisuutta. Levy-yhtiö Ondine on viime vuodet vastannut kysyntään Latvian radiokuoron varmatyylisillä levyillä, joista uusin sisältää Alfred Momotenkon arkaaista, kirkollista ja mystistä diatoniikkaa. Levy erottuu edukseen suitsukkeentuoksun ja valonhohteen tavallista luontevammalla yhdistelmällä, eivätkä Momotenkon ukrainalaiset juuret liene kokonaiselämykselle haitaksi.

  • Walter Sallisen musiikki kasaa soivia merkityksiä niin kuin postmodernin monitaiteen pitää

    Levyarvio

    Modest Musorgskin Näyttelykuvia Viktor Hartmannin näyttelyn pohjalta on kuuluisin esimerkki kuvataiteen innoittamasta taidemusiikista, vaikka usein unohtuu ettei Musorgski muuttanut musiikiksi tauluja vaan kuvitteellisen katselijan mielikuvia. Säveltäjä Walter Sallinen ja kuvataiteilija Markus Jäntti-Tuominen ovat nyt uuden sukupolven innolla tarttuneet Näyttelykuvien materiaaliin ja luoneet siitä postmodernin monitaideteoksen, jonka keskiössä ei ole vain visuaalisuuden ja musiikin vuorovaikutus, vaan myös se, miten vaikutteet, luennat, tekstit peilautuvat, muokkautuvat ja välittyvät taiteiden, aikojen ja ihmisten välillä. Kuulostaa sekavalta mutta tulos on rikkaudessaan luonteva.

  • Vaihteleva yksinlaululevy korostaa Aarre Merikannon melodisuutta

    Levyarvio

    Säveltäjä Aarre Merikannon narratiivi Suomen musiikinhistoriassa on yleensä traaginen. Modernistina hän oli niin paljon aikaansa ja paikkaansa edellä, ettei saanut teoksilleen esityksiä ja sortui oopiumiin. Alban tuore julkaisu säveltäjän kaikista yksinlauluista antaa osaltaan uusia sävyjä kömpelölle narratiiville. Nykykuulijalle Merikanto hahmottuu synnynnäisenä melodikkona, jonka liedeissä on niukalti modernismia mutta viljalti omaleimaista, tiivistä yötunnelmaa.

  • Barokkiviulisti Rachel Podger yksin keskellä hauskaa moninaisuutta

    Levyarvio

    Otsikko kertoo, että maailman parhaisiin barokkiviulisteihin lukeutuva Rachel Podger soittaa uutuuslevyllään "Tutta sola", ihan yksin. Barokin sooloviuluaarteistosta Podger löytää kuitenkin rikkautta, jota ei uskoisi, kun levy käynnistyy sovituksella Bachin urkumonoliitista Toccata ja fuuga d-molli.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua