Sirkka Selja ei ole yhtä tunnettu runoilija kuin aikalaisensa Aale Tynni ja Eila Kivikk'aho, mutta vahvasti hänen sanansa soivat, ainakin Seppo Kantosen uudessa laulusarjassa, josta Alba on juuri julkaissut levyn. Kantosen sävelkielessä ja levyn esittäjistössä eri genret yhdistyvät kitkatta, mikä avaa tilaa Seljan omaääniselle, unenomaiselle luontolyriikalle.
Vuonna 1920 syntynyt Selja eli pitkän elämän. Kantosen laulusarjan runot ovat enimmäkseen kokoelmasta Pisaroita iholla, joka ilmestyi vuonna 1978. Runoissa kuuluu miellyttävä luontolyriikka kuin kaikuna menneestä, mutta varhainen modernismi, 60-luku ja surrealismi antavat niille ryhtiä. Samoin Kantosen sävellykset vaihtelevat kauniista laulelmasta ekspressiivisiin orkesteritaustoihin ja avaraan Suomi-jazziin.
Mikä parasta, Kantonen pianossa, Ville Herrala bassossa ja Ville Pynssi rummuissa eivät kuulosta jazz-lisältä, ja yhteistyö Lapin kamariorkesterin kanssa sujuu molemminpuolisella ymmärryksellä. Kantonen lienee Suomen paras säveltämään orgaanista taidejazzlaulelmaa, mutta levyllä kuuluu myös kapellimestari John Storgårdsin kokemus.
Annimaria Rinne laulaa ja välillä lausuu kypsällä, hallitulla äänellä, joka auttaa kuulemaan luontoaiheisten tekstien syvemmät virrat. Laulusarja kyllä saattaisi sopia myös klassiselle laulajalle, eikä persoonallisempi ote ehkä olisi pahitteeksi.
Valitettavasti levyn äänitys ei yllä teoksen ja esityksen tasolle. Yleensä Markku Veijonsuo hallitsee haastavat genreyhdistelmät, mutta nyt kolea tila ja etäisyys korostavat orkesterin ohuutta eikä Rinteen läsnäolo äänikuvassa ole luontevaa, etenkin kun ässät suhahtelevat digitaalisesti. Mutta kenties teos levyn myötä löytää tiensä jonkun ison, elokuvallisen makeasti soivan orkesterin konserttiohjelmistoon.
"Selja". Seppo Kantonen: Laulusarja Sirkka Seljan runoihin. - Annimaria Rinne, laulu, Seppo Kantonen, piano, Ville Herrala, basso, ja Ville Pynssi, rummut, sekä Lapin kamariorkesteri/John Storgårds. (Alba, ABACD 25)
Kuuntele Uudet levyt 30.9.2021, toimittajana Kare Eskola.