Hyppää pääsisältöön

"Heijala vatitata huh hah huh", paidattomat miehet huusivat lavalla – kääntäjä Ville Keynäs järjesti lukioikäisenä tempauksen, johon buuaaja värvättiin etukäteen

Kaksi lasta istuu rooliasuissan näyttämöllä esiripun edessä. Pojat ovat pukeutuneet kokeiksi.
Lukioikäisenä Ville Keynäs (oik.) osallistui paljon SYKin teatteritoimintaan. Kuvassa hän näyttelee Prinsessa Ruususen Mestarikokkia. Kaksi lasta istuu rooliasuissan näyttämöllä esiripun edessä. Pojat ovat pukeutuneet kokeiksi. Kuva: Ville Keynäsin kotialbumi Kuusi kuvaa,Ville Keynäs

Palkittu suomentaja Ville Keynäs oppi eliittikoulussa uskaltamaan. Parhaillaan Keynäs kääntää kirjaa, jossa hän ei saa käyttää lainkaan a-kirjainta.



Mies istui tuolilla ämpäri päässä ja piteli kädessään Maaseudun tulevaisuutta. Lehti oli ylösalaisin.

Hänen ympärillään hyppi viisi paidatonta tanssijaa.

– Heijala vatitata huh hah huh, he huusivat.

Lavalla oli myös patarummut, joiden takana seisoi teini-ikäinen Ville Keynäs. Hän heitteli ilmaan koulun oman Oras-lehden numeroita. Frakkitakki peitti muuten paljaan yläruumiin.

Yleisöstä kuului buuausta.

Se oli tarkoitus. Esiintyjät olivat värvänneet buuaajan etukäteen.

Käynnissä oli Suomalaisen yhteiskoulun kulttuurikilpailu 1970-luvun lopussa. Keynäs oli ideoinut siihen esityksen. Oraan mieskuoroksi nimettyä ryhmää ei palkittu. Sen sijaan kilpailun voitti Olli Mustonen, joka tunnetaan nykyään menestyneenä pianistina ja säveltäjänä.

Tanssiesitys Klaus Salinin balettikengissä

Kun ala-asteikäinen Ville Keynäs pyrki Suomalaisen yhteiskoulun kolmannelle luokalle 1970-luvun alussa, SYK oli jo eliittikoulun maineessa. Keynäksen mielestä koulun ansiot olivat kuitenkin muualla. SYKissä rohkaistiin kokeilemaan kaikkea uutta, ja kulttuuritarjonta oli laajaa.

Lukioaikoina Keynäs osallistui teatteritoimintaan, vaikka ei pitänyt näyttelemisestä lainkaan. Sam Sihvon Jääkärin morsiamessa Keynäs esitti jopa venäläisen tanssin. Esitystä varten hän sai lainaansa menestyneen tanssijan Klaus Salinin balettikengät.

Erityisesti näyttämötaiteen opettaja Outi Louhija teki vaikutuksen.

Kun Outi Louhija kuoli, vanhat oppilaat lähettivät hautajaisiin adressin: Kiitos Outi, että opetit meidät uskaltamaan.

SYKissä Keynäs saattoi myös aloittaa ranskan opiskelun jo kolmannella luokalla.

Vuorikiipeilyä harrastava mies istuu kalliolla. Hän on kiinni turvavaljaassa. Päässä on lippalakki.
Ville Keynäs harrastaa vuorikiipeilyä. Keynäs kiipeämässä Gerlachvuorella Slovakiassa vuonna 1996. Vuorikiipeilyä harrastava mies istuu kalliolla. Hän on kiinni turvavaljaassa. Päässä on lippalakki. Kuva: Ville Keynäksen kotialbumi Kuusi kuvaa,Ville Keynäs

Pienkustantamoita perustettiin ryminällä

Juuri ranskankielisen kirjallisuuden suomentamisesta kääntäjä Ville Keynäs tunnetaan parhaiten. Keynäs on kääntänyt muun muassa renessanssihumoristi François Rabelaisin ja kohutun nykykirjailija Michel Houellebecqin romaaneja.

Kääntäjäksi Keynäs päätyi sattumalta. Hän viihtyi pitkään yliopistossa ja hengaili paljon arkkitehtiopiskelijoiden kanssa, jotka olivat innoissaan ranskalaisen Georges Perecin kirjasta Espéces d'espaces. Fragmentaarinen kirja käsittelee arkkitehtuuria ja tiloja.

Keynäs alkoi kääntää huvikseen kirjaa, jonka hän suomensi nimellä Tiloja / avaruuksia. Juhlissa hän törmäsi Niko Aulaan, joka oli perustanut juuri Mirja Halosen kanssa pienkustantamon Loki-Kirjat. Hän tarjosi käännöstä heille. Elettiin 1990-luvun alkua, ja tietokoneet olivat mullistaneet painamisen. Uusia pienkustantamoita perustettiin ryminällä. Samaan aikaan alkunsa saivat myös Like, Taifuuni ja Jack in The Box.

Loki-Kirjojen Aula ja Halonen työskentelivät Akateemisen kirjakaupan pokkariosastolla, jossa he näkivät, millaista uutta kirjallisuutta kustannettiin maailmalla.

Saman kustantamon kautta Keynäs tapasi tulevan vaimonsa Anu Partasen. Aviopari on myös työpari. Keynäs ja Partanen lukevat toistensa käännökset ja myös kääntävät kirjoja yhdessä. Lopputuloksesta ei enää tunnista, kumpi on kääntänyt mitäkin.

– Kääntäminen on tilanne, jossa me emme koskaan riitele mistään, Ville Keynäs sanoo.

Vain rajoitteita noudattaessaan kirjailija on täysin vapaa

Ranskalaiselta Georges Pereciltä Keynäs on kääntänyt useita kirjoja. Perec oli osa OuLiPo-nimistä kirjailijaryhmää, joka kehitti niin sanottua menetelmällistä kirjallisuutta. Siinä kirjailija keksii säännön tai rajoitteen, jota hän noudattaa koko kirjoitusprosessin ajan.

– Voisin verrata sitä runouteen, varsinkin klassiseen runouteen, jossa on mitta, metriikka ja loppusoinnut. Näiden kanssa pitää sitten miekkailla saadakseen jotain aikaan. Perec on itse sanonut, että ainoastaan rajoitteita noudattaessaan kirjailija on täysin vapaa.

Kirja kertoo tietyn vokaalin puuttumisesta kaikilla mahdollisilla tavoilla.― Ville Keynäs

Parhaillaan Keynäs kääntää Perecin 1960-luvun lopussa valmistunutta romaania La Disparition. Ranskankielisessä alkuteoksessa ei käytetä kertaakaan e-kirjainta, koska se on ranskan kielen yleisin kirjain. Suomen kielen yleisin kirjain on kuitenkin a, joten Keynäs kääntää teoksen ilman sitä.

Siksi esimerkiksi Karl Marx vaihtuu kirjassa Friedrich Engelsiksi.

– Kirja kertoo tietyn vokaalin puuttumisesta kaikilla mahdollisilla tavoilla, joten kääntäessä sisällöt täytyy luoda vähän väliä uudestaan. Kirjassa on yhtä paljon lukuja kuin ranskan kielessä on aakkosia miinus yksi. Suomen kielessä on kolme kirjainta enemmän. Siksi minun täytyy jakaa lukuja uudestaan.

Perecin kääntäminen on välillä tuskastuttavienkin pulmien ja sanaleikkien ratkaisemista. Kirja on kuitenkin aikaisemmin käännetty espanjaksi, katalaaniksi, venäjäksi ja useaan otteeseen englanniksi, joten teoksen kääntäminen on todistetusti mahdollista. Apua Keynäs on saanut aikaisemmista käännöksistä ja Perec-tutkijoilta.

Romaanien lisäksi Keynäs on suomentanut paljon sarjakuvia, muun muassa Aku Ankan taskukirjoja. Myös sarjakuvissa on rajoite: tekstin on mahduttava puhekuplaan.

– Niissä on vähän sellainen perecmäinen juttu.