Hyppää pääsisältöön

Radion viihdeorkesterin viulukappaleet sopivat löydettäviksi!

Tiedote ja levyteksti kertoo, että viulisti Linda Hedlundin uutuus sisältää hiljattain löydettyjä suomalaisia teoksia viululle ja orkesterille. Näin YLEn ohjelmassa lienee syytä korjata, etteivät teokset hukassa olleet vaan Yleisradion nuottiarkistossa ja monet jopa kantanauhoitettuina. Hienoa silti, että Hedlund saattaa teokset laajemman yleisön kuuluviin vapaille markkinoille, kyse kun on varsin laadukkaasta viuluviihteestä.

Evening Dusk Serenade / Linda Hedlund
Evening Dusk Serenade / Linda Hedlund Uudet levyt

Tohtori Olli-Pekka Tuomisalon esiin penkomat teokset ovat jäänne siltä kauniilta ajalta, jolloin George de Godzinskyn johtama Radion viihdeorkesteri sekä viulisti Wolde Jussila halusivat tarjota kansalle kevyitä mutta taiten aseteltuja viihdesäveliä. Levyn teoksista kansainvälistä light music -tyyliä edustavat parhaiten de Godzinskyn omat sävellykset ja sovitukset, mutta Harry Bergströmin Rakkausserenadin viettelevä melodia, Fougstedtin Caressen viulistisuus ja Yrjö Gunaropouloksen Canzonettan kansallisromanttinen kaiho kelpaisivat nekin mainiosti nykyviulistien konserttikäyttöön. Levyn teosten tyyli on kevyt mutta soitinnus varsin klassinen - vasta Eino Partasen suosikkitango Näkemiin tähtisilmä saa herkullisempaa viihdesävyä kitarasta, haitarista ja saksofoneista.

Kantanauhavertailun perusteella viulisti Linda Hedlund hehkuttaa kertaluokkaa puhtaammin kuin Wolde Jussila eikä tyylikeinoissa ole juuri eroa - molemmat sävyttävät taideviulismin perinnettä vain kevyesti viihteen suuntaan. Mutta Radion viihdeorkesterin kantanauhoilla musiikki virtaa ja svengaa hitaassakin tempossa, kun taas Hedlund ja Jyri Nissilän johtama La Tempesta jäävät usein venymään paikalleen. Esimerkiksi de Godzinskyn Humoreskissa ero on selvä, ja muissakin kantanauhoitetuissa kappaleissa kuuluu, että de Godzinskyn suhde rytmimusiikkiin oli läheisempi, olkoonkin että Jyri Nissilä ja La Tempesta hoitavat osuutensa asiallisesti.

Hieman suuremmalla orkesterilla ja hehkuvammalla äänityksellä levy viettelisi viuluviihteen pariin vielä vakuuttavammin, mutta tällaisenaankin kyse on hienon kulttuuriperinnön pelastamisesta. Tämä Wolde Jussilan ja de Godzinskyn mestaroima kevyt osa suomalaista musiikkihistoriaa ansaitsee paitsi tämän levytyksen myös eläviä esityksiä.

"Evening Dusk Serenade", hiljattain löydettyjä suomalaisia sävellyksiä viululle ja orkesterille, säv. Bergström, de Godzinsky, Fougstedt, Gunaropoulos, Kaski, Klami, Szentirmay, Partanen. - Linda Hedlund, viulu, ja Elisa Järvi, piano, sekä La Tempesta -orkesteri/Jyri Nissilä. (Naxos, 8.579095)

Kuuntele Uudet levyt 14.10.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • Maa oli Pietari Brahen luutunsoittoon sangen tyytyväinen

    Levyarvostelu

    1600-luvulla elänyt Pietari Brahe tunnetaan Suomen kuvernöörinä, joka laittoi hallintoa, kulttuuria ja arkielämää kuntoon sivistyneellä otteella ja siksi päätyi kansallisuusaatteen monumentiksi. Nykyajan musiikki-ihmisenä haluan ajatella, että Pietari Brahen suosio poliitikkona johtui siitä, että hän harrasti musiikkia. Brahen taidoista luutunsoittajana on jäänyt todisteeksi nuottikirja, johon hän kopioi suosikkikappaleensa opiskeluaikanaan Saksassa, ja Mikko Ikäheimon uutuuslevyn myötä pääsemme eläytymään nuoren Brahen musiikkimakuun.

  • Valoisa perusvigilia Latvian-tehtaalta

    Levyarvostelu

    Kaikki tietävät että Latvian radiokuoro on taitava, ja kaikki tietävät, että silloin tällöin se levyttää ortodoksista kirkkomusiikkia, jota Ondine innolla julkaisee. Siksi uusien levyjen tulvasta voisi perustellusti poimia jotain aivan muuta. Mutta toisaalta Latvian kuorotehtaan uusin valmiste, Aleksandr Gretshaninovin vigilia, on valonhohtoista, täyteläistä ja yksinkertaista kuoroherkkua, joka mainiosti sopii marraskuun lohtumusiikiksi.

  • Sibeliuksen pientä pianomusiikkia niin hyvin kuin se antaa myöten

    Levyarvostelu

    Suomalaisen kansallisromantiikan pienistä pianokappaleista on joskus vaikea ammentaa musiikkia, mutta pianisti Janne Mertanen on siinä onnistunut. Esimerkiksi Mertasen hiljattainen suursaavutus, viiden levyn Sibelius-boksi, on tyylikkäin, tasapainoisin ja musikaalisin katsaus Sibeliuksen opusnumeroituun eli varsinaiseen pianomusiikkiin. Nyt Mertanen on jatkanut projektia kaapimalla laarinpohjalta mukaan myös Sibeliuksen opusnumeroimattomia pianokappaleita. Mokomaa silppua ei Mertasen taikakosketuskaan muuta kullaksi, mutta musiikkia hän kaivaa esiin niin paljon kuin se on mahdollista.

  • Pehmeän luutun syleilyyn

    Levyarvostelu

    Ruotsalaissyntyinen luuttuguru Jakob Lindberg on saanut käsiinsä harvinaisen, ikivanhan luutun, jonka pehmeää, henkevää sointia olen aiemminkin ylistänyt Uudet levyt -ohjelmassa. Nyt Lindberg luuttuineen on tarttunut Bachin musiikkiin, mikä vaatii näkemyksellistä sovitustyötä. Lindbergin kokemus ja hänen luuttunsa erityinen sointi kuuluvat BISin julkaisemalla levyllä, mutta omassa levyhyllyssäni kilpailu on kovaa tälläkin erikoisalalla.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua