Kare Eskola
Yle
Islantilainen Vikingur Olafsson on monin tavoin maailman paras pianisti, mistä kertoo sekin kotoinen seikka, että kollegani Aki Yli-Salomäen kanssa joudumme jakamaan vuorot Olafssonin uutuuksien arvioimiseen. Nyt on minun vuoroni, ja se on hyvä, sillä tuoreella DG:n julkaisulla Olafsson soittaa Mozartin ja aikalaisten musiikkia herkullisesti ja herkästi.
Vikingur Olafssonin levyissä tiivistyy se, millä 2020-luvun taidemusiikissa pärjää. Ei riitä, että on teknisesti suvereeni ja tyyliltään omaperäinen. Lisäksi pitää osata kuratoida - ja Olafsson osaa. Hän rakentaa ikäkulusta resitaaliperinteestä poikkeavia ohjelmistoja, jotka sopivat täydellisesti hänen taiteilijuuteensa tai pitäisikö sanoa brändiinsä, mutta samalla kuljettavat hänen tarinaansa eteenpäin, uusille alueille.
Glassin, Bachin ja Debussy-Rameau -yhdistelmän jälkeen tuntuu luontevalta, että Olafsson jatkaa musiikin kartoittamista Mozart-levyllä. Yhtä luontevaa on se, että hän kuratoi ohjelmaksi tuntemattomia pikkukappaleita ja yksittäisiä sonaattiosia paitsi Mozartilta myös Galuppilta, Cimarosalta, Joseph Haydnilta ja C.P.E. Bachilta. Ja kuinka ollakaan, kappaleista punoutuu yhtenäinen narratiivi, jossa jokaisella kappaleella on paikkansa. Joku yksittäinen sonaattiosa hahmottuu preludiksi, joku toinen välisoitoksi. Sävellajien, karaktäärien ja tempojen suhteissa on aina dramatiikkaa. Olafssonin rohkeutta kuvaa, että jos kokonaisuuteen sopivaa osaa ei ole muuten löytynyt, Olafsson on sovittanut sen itse tai lainannut sovituksen toiselta aikakaudelta. Puristien mielestä on varmasti röyhkeyden huippu lopettaa Mozart-levy Lisztin hempeään Ave verum corpus -sovitukseen, mutta Olafssonin narratiivia se vain vahvistaa.
Tietysti kokonaisuus kuulostaa varsin paljon Vikingur Olafssonilta - eli hellältä kimmellykseltä, taivaallisen kevyeltä ketteryydeltä, hitauden ja hiljaisuuden äärettömyydeltä ja niiden ehdoilla syntyvältä dynamiikalta. Mutta ei tämä itseilmaisu Mozartin ja aikalaisten osuutta himmennä, päin vastoin. On heille kunniaksi, että heidän musiikkinsa elää myös 2020-luvun ehdoilla.
Omien kuulokkeideni voimasoitossa Vikingur Olafssonia on jo ennestään paljon, ja uutuus nousee sinne ilman muuta. Sitä en tiedä, kestääkö Olafssonin taide aikaa vai muuttuuko se pelkäksi instagram-kuvaksi tästä hetkestä. Mutta on sitä mukava kuunnella juuri nyt.
"Mozart & Contemporaries", säv. Baldassare Galuppi, W.A. Mozart, C.P.E. Bach, Domenico Cimarosa, Joseph Haydn. - Vikingur Olafsson, piano. (Deutsche Grammophon, 4860525)
Kuuntele Uudet levyt 14.10.2021, toimittajana Kare Eskola.
