Hyppää pääsisältöön

Tanssi on jo meissä – tanssija, koreografi Pia Lindyä kiehtovat arkisen liikkumisen tutkimattomat alueet

Paavo Arhinmäki näyttää Pia Lindylle miten jalkapallomaalivahti kurkottaa käsiään ylöspäin.
Paavo Arhinmäki näyttää Pia Lindylle miten jalkapallomaalivahti kurkottaa käsiään ylöspäin. Kuva: Suvi-Tuuli Kankaanpää Kuusi kuvaa,Pia Lindy

Tanssija, koreografi Pia Lindyä kiinnostaa liikkuminen taiteena: hän tutkii ihmisten arkista liikekieltä ja luo tilanteita, joissa kaikenlaisia liikekieliä omaavat ihmiset voivat päästä liikkeiden muodostamaan vuoropuheluun toistensa kanssa.

Pia Lindy innostuu liikkeestä ja ihmisten liikekielen monien puolien tutkimisesta. Hänelle liikkuminen ei ole jotain, mitä erityisesti aletaan tehdä, koska ihminen joka tapauksessa on koko ajan liikkeessä.

– Aivotutkija Ville Ojanen sanoo, että meidän ei tarvitse ajatella aivojamme, koska koemme ne koko ajan. Siitä voi mielestäni jatkaa myös ajatukseen, että meidän ei tarvitse ajatella liikkeelle lähtemistä, koska me olemme jo liikkeessä, liikettä tapahtuu koko ajan. Minua kiinnostaa se mitä tapahtuu, kun alamme huomioida liikkumistamme. 

Lindy on 2000-luvun alusta alkaen tehnyt nykytanssia monenlaisten ihmisten kanssa – usein sellaisten, jotka eivät hänen itsensä tavoin ole tanssin ammattilaisia. 

– Taidetila voidaan synnyttää mihin tahansa. Nyt minulla on projekti, jonka nimi on Vaelluksia lähiöissä. Siihen kuuluu suuri määrä pienempiä ja isompia tapahtumia: esitysluonnoksia, tanssipajoja, erilaisia kohtaamisia.

Lindyä kiehtovat esimerkiksi tanssipajat, joissa erilaiset ja eri taustoista tulevat ihmiset alkavat liikkua yhdessä: erilaiset liikkujat alkavat pian löytää liikkeellistä vuoropuhelua tai oppimista.

– Näitä tanssipajoja voisin järjestää koko loppuelämäni! Liikkeellä on paljon enemmän annettavaa kuin voisi luulla. Itse olen ollut tanssitaiteilija jo 25 vuotta – ja innostun tästä aina uudestaan.

11-vuotias Pia Lindy seisoo ponin vieressä ratsastuskentällä, taustalla metsää.
Pia Lindy taluttamassa ponia Porin Ratsastajien kentällä, noin vuonna 1979 tai 1980. 11-vuotias Pia Lindy seisoo ponin vieressä ratsastuskentällä, taustalla metsää. Kuva: Pia Lindy Kuusi kuvaa,Pia Lindy

Hevoshulluus opetti vuorovaikutusta muiden kuin ihmisten kanssa

Porin Ratsajien tallilla otetussa kuvassa Pia Lindy on noin 11-vuotias ja päässyt taluttamaan ponia ratsastuksen alkeiskurssille. Kyse oli siis siitä, että hän oli itse jo ehtinyt niin pitkälle ratsastajana, että hänet kelpuutettiin auttamaan aloittelevia ratsastuskoulun oppilaita.

– Ponien ja hevosten kautta ymmärsin, että voin käydä vuoropuhelua muidenkin kuin ihmisten kanssa. On yritettävä ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Eläimet opettivat jotain läsnäolon tärkeydestä ja siitä, että ihminen ei voi hallita niitä niin paljon kuin hän haluaisi.

Pian ollessa pieni perhe asui Tampereella, mutta vanhempien eron myötä hän muutti äitinsä kanssa Poriin, mistä äiti oli kotoisin. 

– Kävin kaikki kouluni Porissa. Minulla on sieltä kavereita, vaikkemme pidäkään kovin paljon yhteyttä. Nuorena kuului aina inhota sitä paikkaa, josta oli kotoisin.

Katsoessaan valokuvaa Lindy tunnistaa itsestään jotain, mikä ei ole vuosikymmenien varrella muuttunut.

– Kun näin tämän kuvan pitkästä aikaa, minua alkoivat naurattaa vaatteet, jotka minulla on päälläni. Pipo päässä, ryppyinen, iso tuulitakki ja vähän hassut, isot farkut jalassa, ja kumisaappaat. Minulla on sellainen tunne, että en ole vaihtanut tuota pukeutumistyyliäni koskaan – se on jäänyt! Eniten minua naurattavat tässä nuo lötköt vaatteet.

Porista maailmalle

Kirjoitusten jälkeen Lindy matkusteli interraililla ja liftaten ja oleskeli muutenkin paljon ulkomailla. Eräs matka alkoi Kreetalta, jonne Lindy meni tapaamaan ystäväänsä. Laivassa Ateenasta Kreetalle hän oli tutustunut muutamiin lomamatkalla olleisiin nuoriin, joiden kanssa hän sitten päätti jatkaa matkaa Israeliin. Israelissa hän työskenteli eräällä maatilalla kokonaisen talven mangoja, ruusuja ja tomaatteja poimien. Seuraavana keväänä sama ystävysjoukko matkusti Siinaille ja Egyptiin.

Pia Lindy tanssii tiellä, joka on korkean vuoren laella, taustalla Jordan Valley.
Taustalla Jordan Valley Israelissa. Pia Lindy työskenteli koko talven maatilalla poimien mangoja, ruusuja ja tomaatteja. Kuva on noin vuosilta 1988–89. Pia Lindy tanssii tiellä, joka on korkean vuoren laella, taustalla Jordan Valley. Kuva: Chris Foster Kuusi kuvaa

– Vaikka olin jo matkustanut paljon, Kairo oli jotakin aivan muuta. Se oli huikea autojen määrän vuoksi – ja kaikki ne aasit ja kissat, joita kadulla oli! Katuelämä siellä ja kaikki muukin oli minulle aivan uudenlaista. Meillä ei ollut mitään matkasuunnitelmaa, mutta ostimme valokuvakirjan Egyptin eri kohteista ja aloimme matkustaa junalla Niilin vartta pitkin paikasta toiseen. Päädyimme aivan Abu Simbelille saakka.

Oma suunta löytyi tanssikurssilla

Tanssi alkoi kiinnostaa Lindyä ehkä jopa hieman vahingossa. Yksi hänen ystävänsä oli ilmoittautunut tanssiteatterikurssille ja pyysi Lindyä mukaan. Ainainen matkustelu alkoi myös jo kyllästyttää. Niinpä erinäisten vaiheiden jälkeen Lindy päätyi opiskelijaksi pohjoiskarjalaiseen uuden tanssin keskukseen.

– Hesarissa oli pieni ilmoitus, jossa luki: “tanssi – liike – hengitys”.  Ja sitten soitin siihen ilmoituksessa annettuun numeroon. Jaana Turunen ja Jaap Klevering olivat yhdessä perustaneet Joensuun lähelle Kiihtelysvaaraan uuden tanssin keskuksen DoDance Centerin. Nykyään ehkä puhuttaisiin uuden tanssin sijaan nykytanssista.
 
Koulutukset olivat pitkäkestoisia, ja ne piti maksaa itse. Kyse ei ollut yhteiskunnan tukemasta opiskelusta. Pohjois-Karjala tuntui kaiken maailmanmatkaamisen jälkeen yllättävän eksoottiselta paikalta.

Koulussa kävi vierailevia opettajia. Näin Pia Lindy sai kuulla, että Amsterdamissa oli kiinnostava, nykytanssiin erikoistunut koulu School for New Dance Development. Koulu oli ammattiin valmistava, siellä koulutettiin tanssija-koreografeja. Aikaisemmin nämä ammatit oli katsottu erillisiksi. 

Paavo Arhinmäki näyttää Pia Lindylle miten jalkapallomaalivahti kurkottaa käsiään ylöspäin.
4. Kuvassa Paavo Arhinmäki opettaa Pia Lindylle jalkapalloiluun liittyvän liikkeen. Kuva on videoteoksesta Joku kohta tanssii, pyörähdys politiikkaa (2008). Paavo Arhinmäki näyttää Pia Lindylle miten jalkapallomaalivahti kurkottaa käsiään ylöspäin. Kuva: Suvi-Tuuli Kankaanpää Kuusi kuvaa,Pia Lindy

Tanssin ammattilaiseksi

Lindy pääsi opiskelemaan Amsterdamiin 1990-luvun alussa, juuri ennen suuren laman alkamista.

– Koulu vei suurimman osan ajasta. Markan devalvaatio tapahtui opintojen aikana. Se tarkoitti, että opintoihin tarkoitetuista rahoista katosi kolmasosa, ja jouduin olemaan opinnoilta liikenevät vapaa-ajat töissä.

Vuonna 2001 Pia Lindy aloitti pitkäkestoisen Joku kohta tanssii -hankkeen, jossa tutkittiin taiteen ja taiteilijoiden rooleja yhteiskunnassa: missä tanssi tapahtuu tai miten taiteilijat voivat toimia välittäjänä ihmiseltä toiselle – esimerkiksi yksilöiden ja päättäjien välillä – ja minkälaisia merkityksiä välittämiselle voi ilmaista taiteen tai tanssin välityksellä. Välittäminen voi tässä tarkoittaa niin hoivaa kuin viestintääkin.

Osana tätä pitkää hanketta Lindy teki liikekieleen pohjautuvia haastatteluita sekä tavallisten kansalaisten että päättäjien keskuudessa. Kysymykset haastatteluihin esitettiin puhuen, mutta haastateltavan oli tarkoitus vastata liikkein. 

– Kysyin esimerkiksi, mitä haastateltavalle tulee mieleen sanasta ‘elämä’. Ja hän saattoi vastata jollakin lyhyellä eleellä tai tehdä vaikka pitkäänkin jotain liikettä. Seuraavaksi kysyin, mitä heille tulee mieleen sanasta ‘tanssi’. Pyysin myös heitä opettamaan minulle jonkin liikkeen.

Jotkut kysyivät, miten he muka voisivat opettaa jonkin liikkeen tanssin ammattilaiselle.

– Me kaikki olemme liikkujia, eli se tanssihan on jo meissä – mitä se itse kullekin tarkoittaa. Tästä heräsi kysymyksiä siitä, kuka omistaa tanssin ja kuka saa tanssia.

Lindy sanoo, että suomalaisten liikekieli on paljon rikkaampaa ja monipuolisempaa kuin voisi luulla.

– En enää sanoisi, että suomalaiset ovat jäykkiä. Olen tehnyt liikekielihaastatteluita myös New Yorkissa. Eivät vastaukset siellä poikenneet paljoa siitä, mitä vaikkapa Joensuussa vastattiin. 

Suorittamisen sijaan Lindyä kiinnostaa liikkumisen kokemuksellisuus.

– Liike on informaatiota, josta voi inspiroitua ja siitä voi oppia! Liikkeellä on paljon kerrottavaa ja annettavaa. Kun näen hirven juoksevan pellolla, minulle tulee halu itsekin kokeilla sitä! Ja olen kokeillutkin: se on ihan mahdotonta.

Tietoisuus omasta liikkumisesta muuttaa ihmisen suhdetta asioihin. Jokainen voi esimerkiksi kokeilla, millaisia asioita hän huomaa vaikkapa liikkumalla ja hengittämällä tavallista hitaammin. Juuri se tuntematon, mitä liike voi avata, on Lindyn toinen suuri kiinnostuksen kohde.

– Tanssitaiteilijana ajattelen, että taide on tuntemattoman läsnäoloa, sitä että en vielä tiedä, mitä jokin on. Liike yhdistettynä taiteeseen – se on se mun juttu.

Jonna ja Tuula tanssivat duettoa mustiin t-paitoihin pukeutuneena.
Duettoja välittämisestä -teoksessa Pia Lindy ja työryhmä pohtivat erilaisia tapoja osoittaa välittämistä tanssin kautta: sekä huolehtimisen että viestien välittämisen merkityksissä. Jonna ja Tuula tanssivat duettoa mustiin t-paitoihin pukeutuneena. Kuva: Annuska dal Maso Kuusi kuvaa

Kun tanssi yllättää arjessa

Pia Lindyn kuudes kuva yhdistää arjen ja taidekokemuksen. Sen taustalla on muistuma vuosikymmenien takaa.

– 1980-luvun lopussa tai 1990-luvun alussa kävelin kerran Itä-Helsingissä. Olin tulossa kävellen Myllypuron suunnasta kohti Itäkeskuksen Stoa-kirjastoa. Oli kesäinen iltapäivä ja sää oli aika lämmin. Siinä oli pieni metsikkö ja polku kerrostalojen välissä. Yhtäkkiä kuulin saksofonin äänen. Sitten eteeni avautui tilanne, jossa ihmiset olivat viettämässä aikaa: joku soitti saksofonia, ja pariskunta tanssii hitaasti siinä puiden välissä. Se kuva on piirtynyt mieleeni. Taide voi tapahtua missä vain! Ja se minun kuudes kuvani on juuri tuollainen. Tulen siinä jonnekin ihan tavalliseen ympäristöön, se on ehkä joku lähiö tai sen kaltainen, ja siellä tanssii valtava määrä ihmisiä, tai ainakin enemmän kuin yksi – ja ilahdun yllättyneenä myös siksi, että se ei ole minun järjestämääni.