Hyppää pääsisältöön

Thomas Adès: "Sibeliuksen kuudes sinfonia muistuttaa luonnon kehityskulkua"

Kuvassa säveltäjä Thomas Adès.
Kuvassa säveltäjä Thomas Adès. Kuva: www.marcoborggreve.com klassisen musiikin säveltäjät,Thomas Adès,nykymusiikki,Radion sinfoniaorkesteri,musiikki

Millä tavoin Sibeliuksen musiikki on teille tärkeää?

Sibelius kiinnostaa minua sekä säveltäjänä että kapellimestarina, vaikkakin eri tavoilla. Hän on vaikuttanut omaankin musiikkiini monin tavoin. Mielestäni Sibeliuksen Myrsky-musiikki on hienointa, mitä kukaan on tästä Shakespearen näytelmästä säveltänyt. Hänen myöhäistyylissään kaikki on taianomaista ja mystistä, ja tämä on ollut minulle hyvin tärkeää. Kouluikäisenä kuuntelin laajasti kaikenlaista musiikkia, ja silloin erityisesti Sibeliuksen seitsemäs sinfonia aiheutti minussa suorastaan fyysisien katarsiksen. En ollut koskaan aikaisemmin kuullut sellaista musiikkia, enkä osaa vieläkään kuvailla tarkemmin, miten se minuun vaikutti. Sen jälkeen aloin yksi kerrallaan tutustua Sibeliuksen muihinkin sinfonioihin, viidenteen, neljänteen ja niin edelleen. Olin silloin noin neljäntoista ikäinen.

Jokainen Sibeliuksen sinfonioista on aivan erilainen. Kuudes sinfonia muistuttaa luonnon kehityskulkua: se etenee vääjäämättä omien lakiensa mukaisesti, niin kuin puu kasvaa. Prosessi on sisäinen: sitä voi katsoa ulkopuolelta, mutta se voi tapahtua vain tällä yhdellä tavalla. Koko sinfonia tuntuu siltä, kuin jättäisi ihmisten asuttaman maailman taakseen ja kääntäisi katseen mystiseen luontoon, jossa on puita, lehtien havinaa, lintuja, tuulta, vettä. Koen kuudennessa sinfoniassa myös jotain pyhää: alun koraalimaisuus tuo mieleeni taivaan. Toisen osan lopussa ajattelen aina metsässä laulavaa tarunomaista bardia – Sibelius ei tässä itse viittaa siihen, mutta musiikki tuo vahvasti mieleeni hänen sinfonisen runonsa Bardi. Kolmannen osan marssissa puolestaan ajattelen jostain syystä hanhia, sitä, miten ne liikkuvat kaikki samaan tahtiin – tai ehkä kuitenkin Sibeliuksen tapauksessa kurkia. Kun teos päättyy, tuntee olleensa osana jotain suurta, jota on vaikea kuvata sanoin. Siinä on mukana jopa pelkoa, koska teos on niin voimakas, ja suomalaisittain peräänantamaton.

Olette myös itse säveltänyt laajoja, sinfonisia orkesterisävellyksiä. Mitä teille sinfonian käsite merkitsee?

Minulle sinfonia tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan teosta, jossa on looginen kehitys. Olen itse käyttänyt tuota teosnimikettä vain kahdesti: 19-vuotiaana kirjoittamassani kamarisinfoniassa sekä teoksessa, jonka nimi on The Exterminating Angel Symphony [orkesteriversio samannimisestä oopperasta]. Sana sinfonia kantaa paljon historiallista painolastia. Siitä huolimatta se tarkoittaa vain joukkoa sävellyksiä, joita määrittää loogisesti etenevä rakenne. Haydn on hyvä esimerkki siitä, mitä tämä logiikka tarkoittaa: hän esittää sinfonioissaan väitteen ja sille vastaväitteen, ja tällä tavoin musiikki etenee omien lakiensa mukaisesti.

Teoksen Märchentänze nimi tarkoittaa satutansseja. Mistä saduista siinä on kyse?

Ihailemani tshekkiläinen säveltäjä Leoš Janáček kirjoitti sellolle ja pianolle hienon kappaleen nimeltä Pohádka. Nimi tarkoittaa satua, mutta ei hänkään kertonut tarkalleen, mikä satu hänellä oli mielessään. Seuraan hänen esimerkkiään! Teokseni saksankielinen nimi viittaa tosin tiettyyn maailmaan. Robert Schumannilla on kaksi kamarimusiikkisävellystä, Märchenbilder (Satukuvia) ja Märchenerzählungen (Satukertomuksia), ja omat Satutanssini kirjoitin niiden hengessä.

Millaista on oppilaanne Francisco Collin musiikki?

Collista tuli oppilaani, kun hän lähetti minulle joitakin sävellyksiään. En tuntenut häntä entuudestaan, mutta näin heti, että hän on poikkeuksellisen lahjakas ja kiinnostava nuori säveltäjä. Usein partituurista voi nähdä, mitä säveltäjä on ajanut takaa, mutta Collin tapauksessa niin ei ollut: hänen musiikkinsa on jollakin tavoin arvoituksellista. Coll on myös erittäin lahjakas kuvataiteilija, ja hän maalaa aina sävellyksensä samalla kun hän niitä kirjoittaa. Sen huomaa hänen musiikistaankin: se on visuaalista, spontaania ja intohimoista, ja hänellä on taito ilmaista mystisimpiäkin impulssejaan. Neljässä iberialaisessa miniatyyrissä hän tavoittaa jotakin espanjalaisesta syntyperästään samalla, kun teos on myös äärimmäisen moderni.

Asyla-teoksenne on 24 vuoden takaa. Miten suhtaudutte aikaisempiin teoksiinne; onko esimerkiksi Asyla teille edelleen läheinen?

Kyllä, olen kiintynyt siihen. En ole ollut tanssilattialla aikoihin, mutta muuten koen olevani edelleen sama ihminen kuin vuonna 1997. Asylan nimi tarkoittaa pako- tai turvapaikkoja. Sitä säveltäessäni koin, että myös taideteos voi olla turvapaikka: siihen voi paeta jokapäiväisen elämän realiteeteista. Mutta sana tarkoittaa myös sellaista paikkaa, johon eristetään ne, jotka eivät voi olla osa yhteiskuntaa. Sillä on siis sekä myönteisiä että kielteisiä sivumerkityksiä.

haastattelu Lotta Emanuelsson

Thomas Adès johtaa Sibeliuksen 6. sinfonian RSO-festivaalin päätöskonsertissa 29.10. klo 19 Musiikkitalossa.