Viking Sallyn selvittämätön mysteeri: käsikirjoitus

Tämä tanskalainen mies oli toukokuussa Turun käräjäoikeudessa, syytettynä Viking Sallyn murhasta ja murhan yrityksestä 34 vuotta sitten. Syyttäjä tuli oikeuteen taskussaan valttikortti: epäilty oli tunnustanut teon Suomen poliisille.

Herman Himle: Det her er min mening om anklaegermyndigheten och politiet. Hoppas de inte blir sura. Dethär är min mening om politiet (Tämä on mielipiteeni syyttäjälaitoksesta ja poliisista, toivottavasti eivät loukkaannu, tämä on mielipiteeni poliisista.)

Ottaa solmion pois, avaa kauluspaidan, näyttää alus- t-paidan missä teksti:
Jeg er omgivet af Hondehoveder, haengeröve, slapsvanse, skidespraellere, socialdemokrater, ignoranter, faehoveder, lusede amatörer...

Kesäkuun viimeisenä päivänä Turun käräjäoikeus vapautti tanskalaisen syytteistä.
Oikeudenkäynti palautti monelle vaikeat muistot Viking Sallylla, reitillä Tukholma-Turku, heinäkuussa 1987.

Gun Lindman: Tämä oli varmasti mun elämäni kauhein yö.

Thomas Ilskov: Saimme kuulla, että uhrit oli pahasti hakattu, mutta he eivät olleet menehtyneet.

Poliisin yritys saada ratkaisu yli 30 vuotta vanhaan tapaukseen epäonnistui. Yhtä huonosti kävi syyttäjälle. MOT avaa miksi ihmeessä tämä vanha selvittämätön tapaus nostettiin taas pintaan.

Herman Himle: Se oli huonoa poliisitutkintaa. Ja minua ei edes epäilty.

Syytetty mies oikeudessa oli jo tapahtuma-aamuna hakenut poliisin huomiota, uhreja löytäneenä sankarina ja todistajana.

MOT: VIKING SALLYN SELVITTÄMÄTÖN MYSTEERI

Kesä 1987. Parikymppiset saksalaiset Klaus Schelkle ja Bettina Taxis olivat tutustuneet vasta reilut puoli vuotta aiemmin diskossa, uudenvuoden juhlissa. Nyt he olivat kaverinsa kanssa interrail- matkalla - kuten niin monet muutkin eurooppalaiset nuoret tuona kesänä.
Tukholmassa päätettiin että matka pohjoiseen tehtäisiin Suomen kautta. Viking Linen Sally-laiva lähti kohti Turkua maanantai-iltana.
Varhain seuraavana aamuna laivan info saa hälytyksen: kannella on kaksi ihmistä verissään. Heidät viedään helikopterilla Turkuun sairaalaan. Klaus Schelkle kuolee, vakavasti vammautunut Bettina Taxis jää henkiin.
Käynnistyy valtava rikostutkinta laivalla.

Poliisin tutkintavideo: Viking Sallyn vartija Raimo Wahlsten vie poliisit tapahtumapaikalle, näyttää verisen kohdan missä uhrit ovat nukkuneet.

YLE Uutiset 29.7.1987
Toimittaja: "Kuinka suuret toiveet poliisilla on teon selvittämiseksi”?
Kurt Alopaeus: "Me pyrimme selvittämään sen”.
Toimittaja: "Tuleeko tästä pitkä?”
Alopaeus: "Voi tulla pitkä. Tietysti sitä on vaikea ennakoida tässä vaiheessa”

Poliisi ei kuitenkaan löydä murhaajaa. Tapaus näyttää jäävän selvittämättä.
Lähes 30 vuotta myöhemmin tapahtuu yllätyskäänne. Poliisi uskoo että syyllinen on löytynyt.
Epäillään partiopoikaa, joka oli aikanaan mukana löytämässä uhrit. Miehestä on tullut rikollinen, joka on istunut suuren osan elämästään Tanskan vankiloissa.
Suomalaisessa rikoshistoriassa Viking Sallyn tapaus on äärimmäisen harvinainen rikoksesta syytteeseen kuluneen ajan vuoksi.

MOT:n toimituksessa käydään tapausta läpi. Meillä on yhteistyö Tanskan yleisradioyhtiön, DR:n kanssa. Kahlaamme läpi poliisin esitutkintamateriaalia: alkuperäisiä todistajanlausuntoja ja uudelleen käynnistyneen tutkinnan yksityiskohtia.

Kaisu Suopanki: Se on kiinnostavaa näin vanhassa jutussa, että ihmiset muistaa, tai voi muistaa väärin, vaikka he luulee muistavansa oikein.

Olemme tanskalaisten kanssa haastatelleet useita paikalla olleita. Osa heistä puhuu nyt ensimmäistä kertaa julkisesti.
Yksi heistä löytyy Ahvenanmaalta, Gun Lindman. Hän oli Viking Sallylla sairaanhoitajana, oli tuolloin 26-vuotias.

Gun Lindman: Jag minns att telefonen ringde, eller jag vaknade av att telefonen ringde. Och sen kom också vaktman då och bultade på dörren väldigt hårt. Och han ropade också samtidigt på mig då och han ropade jättestressigt, så jag förstod att någonting allvarligt hade hänt.
Då fanns dom skadade personer redan nere i sjukhytten. Och jag går in till sjukhytten då och tar hand om de skadade personerna, eller framför allt den mannen som är den person som är mest skadad av dom två då.
Jag visste inte vad som hade hänt heller. Det visste jag inte så… vi alarmerade ju helikopter omedelbart när det hade hänt. Och jag tänkte inte heller på i desto större utsträckning vad som kunde ha hänt utan jag koncentrerade mig på att ta hand om personerna.

Kun helikopteri saapui Turusta uhrit kannettiin paareilla laivan helikopterikannelle.
Thomas Ilskov kuului tanskalaiseen mormoni-partiolaisten ryhmään, joka oli Viking Sallylla matkalla kesäleirille Sauvoon. Lapset ja nuoret yöpyivät keskenään laivan käytävällä. Laivojen kansipaikoilla, käytävillä ja ulkona yöpyminen oli siihen aikaan ihan tavallista.

Thomas Ilskov: Sellaisen porrastasanteen olimme valinneet ja siihen olimme asettuneet. Se oli laivan rauhallisempi pääty, jossa me ajattelimme voivamme ehkä vähän nukkuakin. Heräsin siihen, että jotain tapahtui. Ensimmäinen asia, jonka muistan, oli se, että paareja kannettiin minun ylitseni, koska makasin siellä porrastasanteella. Kun tultiin ylös portaita ja jatkettiin portaita ylöspäin, niin sitten paarit kannettiin minun ylitseni.

Ilskov oli silloin 18-vuotias.
Gun Lindman lähti uhrien mukana helikopterilla sairaalaan Turkuun.

Gun Lindman: Jag kommer väldigt bra ihåg det, och ja, jag tänkte att det här går inte så bra. Det tänkte jag. Vi försökte göra allt som man nu tänkas kan göra inom akutsjukvård men jag förstod ganska fort att det här kommer inte att gå så bra.
Laivan seitsemännellä kannella helikopterin ääneen heräsi saksalainen Thomas Schmid. Hän ei vielä ymmärtänyt, että kopteri tuli hakemaan hänen ystäviään. Schmid oli lähtenyt muutamaa päivää aikaisemmin interrail-matkalle Klausin ja Bettinan kanssa.

Thomas Schmid (audio): Suurta suunnitelmaa ei ollut, ei niin kuin nykyään, että on kännykät ja yövytään siellä tai täällä, ei, me vain lähdimme matkaan. Meillä ei ollut aavistustakaan, milloin juna lähtee. Menimme vain asemalle ja nousimme junaan, ja… olimme vain kyydissä.

Kolmikko erosi toisistaan illalla kun Schmid jäi laivan alemmalle kannelle rinkkojen kanssa.

Thomas Sch:mid: Sitten he ottivat makuupussinsa… ja makuualustansakin kai, en ole enää varma… ja lähtivät pois. Ja minä ajattelin: “Okei, nyt voin nukkua. Heillä on tavaransa. Heillä on makuupussit, ja aamulla he tulevat takaisin tänne. Viimeiseksi Klaus ja Bettina sanoivat minulle, että he olivat tutustuneet hauskaan suomalaiseen ja lähtisivät tämän kanssa vielä juomaan jotain.

Schmidin tavaroiden vierestä löytyi myöhemmin kuitti laivan tax-freesta, jota hän ei tunnistanut omakseen. Sen ja rahanvaihtokuitin perusteella ystävät olivat kunnossa vielä puolenyön maissa Suomen aikaa.
Uhrit löydettiin ennen aamuneljää Suomen aikaa. Nuoret ruotsalaispartiolaiset olivat pyörineet laivan kannella.

Hanna Takala, MOT: Ne kolme ruotsalaista kundii jotka löysi nää uhrit, niin tiätkö Magnus mitkä niiden iät oli?"
Magnus Berglund: "Kerro."
Hanna Takala, MOT: "11, 13 ja 15."
Magnus Berglund: "Jestas.."

He kertoivat että paikalla oli myös vähän vanhempi tanskalaispartiolainen. Tämä jäi vahtiin kun teinipojat ryntäsivät laivan neuvontaan hakemaan apua.
On epäselvää, kuinka moni matkustaja tai henkilökuntaan kuuluva ehti käydä rikospaikalla ennen kuin neljä poliisia saapui helikopterin paluulennolla laivalle lähes kolme tuntia myöhemmin.
Laivan saavuttua Turkuun kahdeksalta aamulla, kesti pari tuntia ennen kuin ensimmäiset matkustajat päästettiin terminaaliin. Ihmisiä kuvattiin ja kuultiin.
Viimeiset matkustajat pääsivät laivalta 12 aikaan.
Otsikoihin nousi tanskalainen partiopoika.
Tutkintamateriaalista löytyy video, joka näyttää poliisin puhuttelua satamassa.

Poliisi: Eli sun osaltas on kuvattu? Ei oo kuvattu

Poliisi kyselee tapahtumista tanskalaiselta partiojohtajalta. Tämä tulkkaa kysymyksiä poliisin vieressä istuvalle henkilölle.

Poliisi: Vad har du sett? Jag kom gående fra andra siden….

Lehtijutuissa todetaan että “laivalla oli paljon ulkomaalaisia matkustajia...useat poliisit osasivat vain suomea...oli pulaa kielitaitoisista poliiseista”.

Poliisi: Vad är de två skadade…..

Tämä 18-vuotias mies on sama mies, joka oli tänä kesänä Turun käräjäoikeudessa syytettynä murhasta.
Hän on keskeisessä roolissa tutkinnassa alusta saakka, sankarina.

Viking Sallyn vartija Raimo Wahlsten näyttää paikan poliiseille, kysytään: Kuka löysi?, Wahlsten: Kolme ruotsalaista pikkupoikaa ja yksi tanskalainen, kuului partiolaisiin.

Hän on siis se sama partiopoika, joka on löytänyt uhrit yhdessä kolmen nuoren ruotsalaisen kanssa ja on auttamassa Bettina Taxisin alas kannelta sairashyttiin.
Mitä poliisi kysyy tanskalaiselta?

Poliisi: Har han sett fyra punkarna? Med håret såhär.

Laivan tutkinnasta syntyy kuva, että poliisin mielikuviin ei ole mahtunut idea, että nuori partiolainen voisi olla murhaaja. Jos oli poliisin mielestä punkkarin tai ulkomaalaisen näköinen saattoi olla epäiltyjen joukossa.
Uutisissa spekuloitiin, että murha liittyisi huumekauppaan.
Turun sanomien pääkirjoituksessa kehutaan poliisien toimintaa.

Himlen kirje poliisille: Jeg tar kvinden och bar ned...Jag bliver smurt ind i blod..skibet vaskede mitt töj...så öpnede de dören till bil dakket så jag kan få något rent töj

Tanskalaisen partiolaisen kirjeessä poliisille, hän kertoo miten kantoi naisen alas kannelta. Hän oli yltäpäältä veressä. Laiva pesi hänen veriset vaatteensa. Hän pääsi autokannelle hakemaan puhtaita vaatteita. Hän sai puhtaan ja kuivan pyykkinsä takaisin ennen laivan saapumista Turkuun.
Partiolaiskaveri muistaa tilanteen hyvin.

Thomas Ilskov: Hän oli ollut alhaalla vaihtamassa vaatteita. Meidän johtajamme oli vienyt hänet alas vaatteita vaihtamaan, koska hänen vaatteensa olivat olleet veressä, mutta sitä en nähnyt. Sen sain vain tietää jälkeenpäin, koska hänhän oli auttanut uhreja. Sitten hänet oli pesty.

Siis keskeisen todistajan veriset vaatteet pestään laivalla eivätkä ne päädy poliisin tutkittavaksi? Moni asia oli toisin vuonna 1987. Rikostoimittaja Tuomas Rimpiläinen on perehtynyt tapaukseen. Katsomme hänen kanssaan poliisin julkaisemaa materiaalia tutkinnasta laivalla.

MOT:Mitä sellaista tekniikkaa poliisilla on nyt käytössään, mitä tuolloin ei pystytty hyödyntämään?
Tuomas Rimpiläinen, toimittaja, YLE: Dna:ta ei vielä Suomessa silloin käytetty ja muutenkin rikostekniikassa oli paljon sellaisia asioita, mitä mitä nykypoliisi pystyis tekemään, mutta heillä ei ollut semmoista käytössään, että esimerkiksi televalvonta, telekuuntelu, näitä keinoja ei ollut käytettävissä. Valvontakameraa niin kuin kattavuus oli ylipäänsä yhteiskunnassa ihan mitätön nykyiseen verrattuna ja Viking Sallylla niitä valvontakameroita ei edes ollut muuta kuin autokannella.

Pari viikkoa tutkinnan alkamisen jälkeen vapautettiin brittiläinen, huumeveikoksi väitetty, taposta epäilty.
Ilta-Sanomien jutussa todetaan että kuka tahansa 1400 matkustajasta ja 200 miehistön jäsenestä voi olla syyllinen.
Turun käräjäoikeudessa nähtiin toukokuun viimeisellä viikolla näytelmä, missä partiolainen, nyt päälle viisikymppinen mies oli syytettynä murhasta. Syyttäjän vaatimus: elinkautinen vankila-tuomio.

Herman Himle: Jag har virkelig lyst til att skalde anklagerna ut, virkelig lyst til det. (Tekisi todella mieli haukkua syyttäjät)
Martina Kronström, asianajaja: Det ska du ikke gör
Martina Kronström, asianajaja: Jag spörer: Är du tilfreds med dina advokater. Du svarar, nej tack, jag är tilfreds med mina advokater.
Herman Himle: Nej tack, jag är tilfreds med mina advokater…
Martina Kronström, asianajaja: Ja tack, godt, fint ….mmm, nu går vi.

Poliisi käynnisti uudet tutkimukset 2014. Todistajana oikeudessa kuultiin uuden tutkinnan alusta päätutkijana toiminut Mika Paaer, joka kertoi mitä poliisi tietää tekovälineestä.

Mika Paaer, rikoskomisario: Mahdollisia tekovälineitä oli pohdittu, laivalla olevia soveltuvia esineitä, muun muassa kiilaa, räikkää, oven aukipitotankoa, pelastusveneessä olevaa putkea, siellä on tällaisia lyömiseen soveltuviksi astaloksi.
Siellä on nämä tutkijat jotka ovat tätä hoitaneet silloin, olen heidän kanssaan keskustellut. Heillä ei ole mitään käsitystä mikä se tekoväline on, eikä oikeuslääkäreillä. Se on jäänyt mysteeriksi.

Syytetyn Herman Himlen asianajaja Martina Kronström kyseenalaistaa sekä poliisitutkinnan laadun että laajuuden.

Martina Kronström, asianajaja: Sanoitte että aineistoa on paljon, se on äärimmäisen laaja, miten on mahdollista että kollegan kanssa ehdittiin käydä läpi koko 1987 aineisto kahdessa päivässä, 8-15.30….miten on mahdollista?
Mika Paaer, rikoskomisario: Lukemista on monenlaista, on selailua ja asioihin perehtymistä. Kun selvitetään murhaa selailu ei välttämättä ole se paras tapa. Jokainen sivu on pitänyt analysoida ja miettiä mikä sen merkitys on, kun selvitetään 30 vuotta pimeänä ollutta henkirikosta, ei voi vain selailla läpi, poliisilla ei tehdä sillä tavalla.

Partiopoika oli herättänyt kysymyksiä tapahtumien jälkeen. Hänen leirikaveriaan kuultiin Tanskassa syksyllä 1987. Häneltä kysyttiin silloin, uskoiko hän että Herman Himle voisi olla tekijä.

Thomas Ilskov: Ja muistan, että yllätyin siitä. Se ajatus ei ollut ollenkaan käynyt mielessäni, enkä ollut tullut siihen lopputulokseen.
Hän löysi uhrit, alkoi toimimaan, teki asialle jotain 16:19:59:09 ja haki apua. Ja sehän on selvästi ristiriitaista verrattuna siihen, millainen hän on ihmisenä nykyisin.

Miksi poliisin huomio kiinnittyi vuosien jälkeen taas samaan henkilöön?
Olennaisin syy on se, että poliisin tietoon tuli uuden tutkinnan aikana, että hän olisi kertonut henkirikoksesta sekä entiselle vaimolleen että ystävälleen. Mies oli lähetellyt ex-vaimolleen tekstiviestejä, joissa hän kertoi olevansa tappaja.

”Olen selviytynyt murhasta...Toinen kuollut ja toinen aivokuollut, kaksi saksalaista”

Tanskalainen kollega haastattelee Himleä oikeudenkäynnin aikana.

Nicolaj Pedersen, DR: Oletko murhannut Klaus Schelklen ja yrittänyt murhata Bettina Taxisin?
Herman Himle: Ei se tietenkään ole niin. Silloin olisin tuskin aloittanut tätä leikkiä. Jos se olisi ollut minä, olisin vain pitänyt tiedon itselläni hautaan asti. Mutta koska tiedän, etten se ollut minä, ja koska olen sentyyppinen ihminen, joka voisi vaikka ollakin... Kun saan sellaisia kummallisia ideoita joskus. Minähän en ole tyhmä. Vaikka joku voisikin olla sitä mieltä, kun olen tehnyt tällaista. Mutta tyhmä en ole.

Leikkiä ja kummallisia ideoita.

Poliisi kävi tapaamassa ja kuulustelemassa Himleä Kööpenhaminalaisessa vankilassa 2016.
Rikoskomisario Mika Paaerin kirjallinen selostus on laadittu vasta neljä vuotta myöhemmin: Esitutkintamateriaalissa kertomusta nimitetään tosin todistajan kuulusteluksi, mutta kysymyksiä ei ole esitetty vaan kertomus on poliisimiehen itsensä kirjoittama. MOT:n verkko-jutussa käymme läpi hänen ja hänen kollegansa muistikuvissa olevia ristiriitoja.

Kuulustelupöytäkirja 28.4. 2020, kuulusteltava: Mika Paaer, rikoskomisario. Kuulustelija: -
“Saimme Himlen kanssa toimivan keskusteluyhteyden verrattain nopeasti ja löysimme meitä yhdistäviä asioita, niin kommunikointi oli alun jälkeen soljuvaa. Totesimme molemmat olevamme tietyllä tavalla vanhan koulukunnan miehiä.”
“Hän katsoi, että hänen tänään lausumansa riittää siihen, että kaikki me tiedämme, että kuka on teon tekijä ilman, että hän sen varsinaisesti sanoo ääneen.”
“kuulustelun jälkeen Himle kertoi meille, että hän voi kertoa mitä laivalla tapahtui. Hän sanoi, että hän haluaa kuitenkin tehdä sen ulkona vankilan pihalla varmistaakseen, ettei sitä millään tavalla nauhoiteta.”
“Himle kertoi minulle siinä kahdestaan istuessamme, kuinka hän oli tehnyt teon laivalla käyttämällä siinä tekovälineenä kuonavasaraa. Hän kertoi uhrien olleen nukkumassa, kun hän on heidät yllättänyt.”
“Hän totesi, ettei hänellä ollut mitään henkilökohtaista uhreja kohtaan, ei ollut riitaa eikä mitään muutakaan syytä kuin ryöstää heidän omaisuus saadakseen itselleen jotain omaa”
“Hän todennäköisesti ajatteli ja ajattelee yhä, että hän voi lopulta puheensa aina tarvittaessa perua eikä poliisilla ole häntä vastaan riittävästi näyttöä.”

Juuri näin siinä kävi. Käräjäoikeus päätti, että näitä keskusteluja ja vanhoja muistikuvia ei voi, eikä saa käyttää todisteena miestä vastaan.

Nicolaj Pedersen: Ymmärrätkö, jos jotkut miettivät sitä, että kun olet muuttanut näitä selityksiä, ja olet kertonut eri tarinoita eri ihmisille, niin he ehkä pohtivat, voimmeko luottaa siihen, mitä kerrot nyt?
Herman Himle: Minua ei kiinnosta tippaakaan, mitä he ajattelevat. Todistakaa se. Eivätkä he voi, koska en ole tehnyt sitä.

Kesäkuun viimeisenä tuli oikeuden päätös. Murhasyyte hylätään.
Tuomion perustelut:
Ei ole näyttöä siitä, että Himle olisi ainoa ihminen joka olisi voinut syyllistyä rikokseen.
Hänen puheensa tekovälineestä, ei ole todiste hänen syyllisyydestä.
Hän ei ole tunnustanut tavalla, joka tekisi hänestä edes todennäköisesti syyllisen.
Himlellä on psykiatrisessa sairaala-hoidossa vuonna 2015 todettu mielensairaus.
Hän on käyttänyt tapahtumia Viking Sallylla pönkittääkseen asemaansa vankilassa. Hän on itse kertonut että se toimii. Hän nauttii huomiosta.
Ja tärkeintä: Vakavissa rikoksissa tunnustus ei riitä tuomioon. Ei edes vaikka tunnustus olisi tehty poliisin kaikkien tutkintasääntöjen mukaan.

Tuomas Rimpiläinen, toimittaja, YLE: Tällainen juttu, kun siinä on oikeastaan pelkästään aihetodisteita, niin se on hyvin vaikeaa.. vaikea syyttäjän voittaa. Puhumattakaan siitä, kuinka pitkä aika on kulunut tästä rikoksesta.

Herman Himle on kuluttanut poliisin resursseja. Oikeudenkäyntiin käytetyt työtunnit ovat kalliita. Kolme tuomaria, kaksi syyttäjää. Asianajaja-laskuja 130 tuhannen euro edestä. Syyttäjä valittaa tuomiosta hovioikeuteen. Vasta se tai korkein oikeus lopullisesti ratkaisee onko Himle syyllinen vai syytön.
Mutta. Inhimillinen kärsimys ei ole rahassa mitattavissa.

Tuomas Rimpiläinen, toimittaja, YLE: Tuolla oikeudessahan oli dramaattinen hetki siinä, kun toinen näistä Klausin siskoista kysyi, että että hyvä herra, minä kysyn teiltä, että tapoitteko te veljeni.

Herman Himle: Det var, er åbenbart hendes bror, der spurgte mig, der ville sige noget, har du slået min bror ihjel? Hvor so advokaten tager fat i mig og siger det skal du ikke svare på. Men det gjorde jeg så uden at sige det, men jag sagde nej, jag har intet gjort det..og kiggede på hende (Oli ilmeisesti hänen veljensä, hän kysyi: oletko tappanut veljeni? Asianajajani sanoi minulle, että en vastaisi. Mutta vastasin silti, sanomatta mitään, mutta sanoin ei, en ole tehnyt sitä... ja katsoin häntä.)
Har du slået min bror ihjäl? Ne, ne, (Oletko tappanut veljeni?, pudistaa päätään, asianaja hakee jotain)
Hun tror sikkert ikke på det, men jeg kan också vaere ligeglad med om hun tror på det elle ikke tror på det jo alltså, jag vet vad de tänker, jag hör vad de tänker (Hän ei varmasti usko, mutta minulle on samantekevää uskooko tai ei. Tiedän mitä ajattelevat, kuulen mitä ajattelevat.)

Ilskov: Jos hän piti kulissia yllä sillä matkalla, sitä en tiedä. Ja joka tapauksessa en kuitenkaan pystynyt silloin näkemään niiden kulissien taakse. Nyt jotkut asiat ovat meille selviä ja on helppo katsoa 34 vuotta taaksepäin ja hänen rikoshistoriaansa. Se nostattaa kyllä joitain ajatuksia ja saa ajatukset laukkaamaan, no mutta olisiko hän todella voinut tehdä sen? Sitä en tiedä.

Thomas Schmid: Aluksi se tuntui tietysti tosi pahalta...Mutta… aika parantaa haavat… Asia palautui oikeastaan tajuntaani vasta, kun poikani syntyi. Kun ajattelen, että hän on nyt 22-vuotias ja että hänet tapettaisiin… Se on varmaankin vanhemmille kaikkein kamalinta.

Gun Lindman teki tapahtuman jälkeen vielä kaksi työvuoroa sairaanhoitajana laivalla. Hän lähti sitten Helsinkiin opiskelemaan.

Gun Lindman: Det var nog ganska bra att jag fick sluta och åka bort därifrån för att det kändes inte bra att vara ombord.
MOT: Varför inte?
Gun Lindman: Därför för att jag hade fått svårt att röra mig i trånga utrymmen och jag tänkte att kanske är jag är förföljd eller någon följer efter mig och jag ville alltid ha en vaktman om jag skulle gå in i trånga utrymmen eller långt ner på dom nedre däckarna så ville jag inte gå ensam. Så kände jag ett obehag efter att det hade hänt.

Thomas Ilskov: No, täytyy sanoa, että näin vanhojen asioiden läpikäyminen on vaatinut aikaa, jotta olen voinut palauttaa mieleeni asioita. Jotain olen muistanut ja sitten olen voinut ikään kuin yhdistää paloja yhteen, mitä me teimme ja keitä siellä oli.
Thomas Schmid: Klaus ja Bettina olivat minun mielestäni oikein onnellisia. Netissä on yksi kuva, jossa he halaavat toisiaan, minä otin sen kuvan Tukholmassa, ennen kuin nousimme laivaan, ja siitäkin näkee sen. Bettina sanoi: “Kuule, Thomas, ota meistä kuva.” Hän lykkäsi kameran käteeni, ja minä painoin napista. En miettinyt pitkään, en ole hyvä valokuvaaja, ja siinä se oli.

LOPPU