Hyppää pääsisältöön

Laura Hynninen ammentaa alitajunnasta rohkeasti ja taitavasti

Joskus kauan sitten Laura Hynninen oli harpisti muun muassa Kansallisoopperassa. Sittemmin hänestä on tullut myös laulaja, kuvataiteilija, runoilija ja entinen sirkkafarmari. Polveileva tie kohti omaa ilmaisua kuuluu Hynnisen uudella levyllä Otilia, mutta vielä enemmän levyssä kuuluu rohkea ja suora yhteys tiedostamattomaan. Viattoman yksinkertainen mutta pelottavan syvä musiikki iski ainakin minuun kaikkien suojausten läpi.

Laura Hynninen: Otilia
Laura Hynninen: Otilia Uudet levyt

Levyn kappaleiden perustana on harppu, josta Hynninen näppäilee melankolisia harmonioita ja raapii uhkaavia hälyjä. Sointi laajenee luuppauksella ja kevyellä efektoinnilla, mutta sävellysten teho syntyy rakenteista. Oudot käänteet tapahtuvat kiihkeän määrätietoisesti, kuin unissakävelijän varmuudella, ja luuppausmusiikin peruskaavoihin tulee särmää. Näitä kappaleita ei voi feidata, koska yllättäviä asioita tapahtuu. Ja vaikka äänisuunnittelija Viljami Mehdon studiotekniikka on levyllä tärkeässä osassa, kyse on melko yksinkertaisista käännöistä, kaiuista ja ekvalisoinneista, jotka tapahtuvat rakenteen ja ilmaisun ehdoilla ja ovat mahdollisia myös elävässä konserttitilanteessa.

Persoonallista lauluääntään Hynninen käyttää vielä rohkeammin mutta silti hallitusti: huippukorkeat melodialoikat onnistuvat yhtä uskottavasti kuin maahiskuiskailu. Pelkistetyt ja näennäisen epärunolliset tekstit tuntuvat äärimmäisen henkilökohtaisilta, mutta laulettuina, osana musiikin kokonaisuutta ne tavoittavat jotain jaettua ja yhteistä.

Mitä Hynnisen symbolistis-esittävään omakuvataiteeseen tulee, en ehkä menisi katsomaan sitä galleriaan, mutta levyvihkosen visuaalinen ilme kyllä tukee kuuntelukokemusta ja erottuu joukosta edukseen.

Otilia-levyn voima ei synny vain rohkeasta, monitaiteisesta yhteydestä alitajuntaan. Hynninen myös hallitsee kaikki välineensä ja osaa karsia, koota ja muotoilla luovuutensa. En usko, että kaikki kokevat levyn yhtä vahvasti kuin minä, mutta kaikkien pitäisi ainakin arvostaa sitä, että Laura Hynninen tekee mitä haluaa, ja osaa sen tehdä.

"Otilia". - Laura Hynninen, sävellykset, harppu, laulu, live-elektroniikka ym. (Alba, ABCD 505)

Kuuntele Uudet levyt 11.11.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • Monteverdi-valikoima hurmaa kuin pienoisooppera

    Levyarvostelu

    Barokkiguru Rinaldo Alessandrinin johtama laulu- ja soitinyhtye Concerto Italiano on levyttänyt Monteverdia ennenkin. Parin vuoden takainen valikoima Night poimi madrigaalimestarin aarrearkusta musiikkia sotaan ja rakkauteen, kun taas uutuus Daylight keskittyy lauluun, tanssiin ja flirttailuun. Kun näistä aiheista kasataan vetävä, pienoisoopperan kaltainen kokonaisuus, joka vieläpä esitetään kertakaikkisen makoisasti, on kevätkauden voimasoittolevy selvillä.

  • Belle époquen loistavaa laulutaidetta patriarkaatin varjoista

    Levyarvostelu

    Sopraano Laetitia Grimaldi ja pianisti Ammiel Bushakevitz ovat laatineet BIS-yhtiön uutuuslevylle ohjelmiston, joka erottuu edukseen taidemusiikin tasa-arvoistumisen tuottamassa levyvirrassa. Ombres-otsikon alla kokonaisuus esittelee Ranskan Belle époque -aikakauden naissäveltäjien laulutuotantoa, joka on jäänyt varjoihin taidemusiikkikulttuurin keskittyessä suurmiesten suurteoksiin. Joskus tällaisten levyjen parasta antia on moniarvoistumisen ilo, mutta nyt iloa tuo myös herkullisen suoraviivainen musiikki.

  • Mezzo Melis Jaatisen profiililevyllä Skandinavia kohtaa Pariisin

    Levyarvostelu

    Norjassa ja Suomessa opiskellut, Oslossa asuva mezzosopraano Melis Jaatinen on vakiinnuttanut paikkansa etenkin pohjoismaiden oopperalavoilla, mutta omaa levyä on jouduttu odottamaan - tähän asti. Alban julkaisema uutuus "Impressions du nord" esittelee paitsi pätevän laulajan myös kiinnostavan ohjelmistonurkkauksen: Skandinaavisen kansallisromantiikan ranskalaiset vaikutteet ovat tuottaneet intensiivistä, tumman sävykästä musiikkia, joka sopii Jaatisen äänelle.

  • Kotimaiset Vasks-tulkinnat kestävät vertailun

    Levyarvostelu

    Latvialainen säveltäjä Peteris Vasks on noussut mystisen minimalismin kansainväliseksi kärkinimeksi immersiivisellä tunnemusiikillaan. Alban uutuuslevyllä Vasks-tarjontaa lisää säveltäjän ystävä, kapellimestari Juha Kangas, joka Tallinnan kamariorkesterin kanssa on taltioinut kaksi Vasksin suosittua konserttoa. Solisteina sellisti Marko Ylönen ja alttoviulisti Lilli Maijala joutuvat kovaan kansainväliseen vertailuun - mutta pärjäävät hyvin, päätellen siitä että oma sieluni liikahtaa, ja vieläpä Vasksin tarkoittamaan suuntaan.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua