Jonni Roos
Yle
Kansallisgallerian pääjohtaja Kimmo Levä on kestävyyslajien mies: juoksemista ja uimista yhdistävän swimrunin harrastaja on ollut liki 30 vuotta töissä museoalalla.
Kuusi kuvaa Kansallisgallerian pääjohtaja Kimmo Levän elämästä
Kimmo Levä on kotoisin Hyypän kylästä Kauhajoelta. Suomen pisimmäksi kyläksi kutsuttu Hyyppä levittäytyy usean kymmenen kilometrin matkalle ja jakautuu pienempiin kyliin. Könnönkylässä sijaitsee Levän kotitalo, jossa hänen isänsä edelleen asuu. Pihapiiri on säilynyt melko muuttumattomana Levän lapsuudesta saakka ja nurmikolla on edelleen sama kivi, jolla Levä seitsenvuotiaana poseerasi perheen ensimmäisellä kameralla otetussa kuvassa.
– Eteläpohjalaisuus tulee tässä kyllä hyvin esiin. Pullistellaan hauiksia joita ei ole, Levä nauraa.
Levän isä työskenteli linja-autonkuljettajana, ja koska naapuritalonkin lasten isä oli samalla alalla, poikien suosituimmat leikit liittyivät linja-autoliikenteeseen.
– Kulttuuriharrastuksiin ei ollut oikeastaan ollut mahdollisuuksia. Urheilua sen sijaan harrastivat kaikki. Pitkänmatkan lajit olivat minulle omimpia: juoksu ja hiihto.
Maratoonari jo viidellä vuosikymmenellä
Kimmo Levä juoksi ensimmäisen maratoninsa vuonna 1989 Helsingissä.
– Olen juossut tuon jälkeen yhden maratonin joka vuosi. Kun viime vuonna juoksin Paavo Nurmi Marathonin Turussa, juhlistin sitä, että olen juossut maratonin viidellä vuosikymmenellä.
Maratonien lisäki triatlonin puolimatkat kuuluvat Levän harrastuksiin, ja hänen suosikkilajinsa on Ruotsista peräisin oleva swimrun, jossa juostaan ja uidaan vuorotellen.
– Säännöt ovat yksinkertaiset: varusteina voi olla melkein mitä vain, mutta niiden pitää olla yllä sekä juostessa että uidessa. Onneksi vaimoni harrastaa samaa lajia, koska yksin ei riittäisi pokka sen harjoittelemiseen. Kun ihmisiä tulee vastaan ja juokset uimalakki päässä ja uimalasit silmillä niin siinä tulee väistämättäkin mieleen se perisuomalainen ajatus: ”mitähän nuo minusta ajattelevat”.
Historianopiskelijasta tuli museoihminen
Levä valmistui historianopettajaksi Tampereen yliopiston historiatieteen laitokselta vuonna 1992. Pro gradu -työnsä hän teki teiden talvikunnossapidosta, sillä hän oli päässyt mukaan tutkimushankkeeseen, jossa tehtiin Tielaitoksen 200-vuotishistoriaa.
Tämä tausta antoi hänelle hyvät eväät myöhemmin hakea Kangasalle perustetun tieliikenteen alan valtakunnallisen erikoismuseon Mobilian johtajaksi. Tullessaan vuonna 1994 valituksi 28-vuotias Levä oli Suomen ylivoimaisesti nuorin museonjohtaja.
– Viihdyinkin siellä kauan. Olin 17 vuotta museonjohtajana, ja työ opetti paljon hallinnosta ja johtamisesta.
Mobiliassa Levä joutui pohtimaan paljon museon toiminnan kannattavuuteen liittyviä kysymyksiä. Niitä hän selvitti tutkijana myöhemmin tehdessään työn ohessa MBA-tutkintoa Walesin yliopiston Swansea Business schooliin.
– Minua alkoi kiinnostaa, miksi kulttuurilaitoksien talous usein on heikoissa kantimissa. Aloin selvittämään, mistä se johtui.
Opinnäytetyö osoitti, että talousongelmat johtuivat lähinnä siitä, että museot tekivät työtään ”liian hyvin”.
– Mitä aktiivisempaa näyttelytoimintaa museolla on, sitä heikommassa kunnossa sen talous on. Se oli löytö, sillä oletushan alalla oli, että jos taloudessa oli ongelmia, piti panostaa lisää näyttelyihin. Selvitykseni osoitti, että juuri se vei kulttuurilaitosten taloutta huonompaan suuntaan.
Eri aloilla on samanlaisia piirteitä
Kimmo Levän puoliso Kirsi työskentelee Turvallisuus- ja kemikaaliviraston teollisuusyksikön johtajana. Diplomi-insinöörin ja humanistin suhde oli roolijaoltaan epätyypillinen pariskunnan opiskeluaikoina 1980-luvun lopun Tampereella.
– Yleensä mies oli se diplomi-insinööri ja nainen humanisti.
Pariskunta on saanut viettää lapsiperheen elämää jo yli neljännesvuosisadan. Lapsista Lauri ja Elviira ovat asuneet muualla jo muutaman vuoden, mutta perheen pienin, Vilho on vielä ala-asteella. Lauri valmistui juuri diplomi-insinööriksi ja Elviira on valmistumassa ensi keväänä lääkäriksi.
Vuonna 2011 Levä siirtyi pääsihteeriksi Museoliittoon, jossa hän oli aktiivisesti luomassa museokorttijärjestelmää. Sinä aikana museoala on kaiken kaikkiaan ollut nosteessa koko Euroopassa, sillä ihmiset ovat alkaneet käyttää museoiden palveluita entistä enemmän.
– Museoliiton toiminta on monipuolistunut. Liiton yhteiskunnnallisen tehtävän lisäksi se on perustanut yhtiöitä tarjoamaan museoille erilaisia palveluita, joista tunnetuin kuluttajille on Museokortti. Korona-aikana on alettu myös tarjota museoille digitaalisuuteen liittyviä palveluita.
Kymmenen vuoden pesti Museoliitossa, viime vaiheessa sen toimitusjohtajana, päättyi syyskuussa 2021, kun Levä siirtyi Kansallisgallerian pääjohtajaksi. Tehtävänä on johtaa Ateneumin taidemuseon, Kiasman ja Sinebrychoffin taidemuseon muodostamaa organisaatiota.
Levä näkee taidemuseoiden tilanteen valoisana koronaviruksen aiheuttamasta pandemiasta huolimatta. Hän uskoo, että museoiden kävijämäärät vähitellen kasvavat ja museoiden tarjonta sen mukana. Taiteen katsojana Levä pitää itse erityisesti vanhasta taiteesta – mutta myöskin kantaaottavasta nykytaiteesta kuten Banksyn ja Riiko Sakkisen teoksista.
– Museoalahan on sellaisessa tilanteessa, että meiltä myös odotetaan kantaaottavuutta. Meillähän on uusi museolaki vuodelta 2020, ja siinä esimerkiksi demokratian edistäminen on kirjattu museoiden tehtäväksi.
Kimmo Levän kuudes kuva – se, jota ei vielä ole otettu – olisi kuva maaliintulosta. Itse asiassa hän toivoo, että sellaisia kuvia tulisi vielä paljon – ja niitä maaliintulokuvia olisi muistakin kuin juoksukilpailuista.
– On mahtava fiilis tulla maaliin urheilukilpailussa. Mutta voihan maalintulokuva olla sitäkin, että saa jonkin projektin valmiiksi tai vaikka vaihtaa työpaikkaa: jokin päättyy ja jokin alkaa. Maaliintulokuvia haluaisin nähdä albumissani paljon ja totta kai toivon, että niiden joukossa on myös joku maratonkuva, jossa olen vaikkapa yhdeksänkymmentävuotias.
