Hyppää pääsisältöön

Maa oli Pietari Brahen luutunsoittoon sangen tyytyväinen

1600-luvulla elänyt Pietari Brahe tunnetaan Suomen kuvernöörinä, joka laittoi hallintoa, kulttuuria ja arkielämää kuntoon sivistyneellä otteella ja siksi päätyi kansallisuusaatteen monumentiksi. Nykyajan musiikki-ihmisenä haluan ajatella, että Pietari Brahen suosio poliitikkona johtui siitä, että hän harrasti musiikkia. Brahen taidoista luutunsoittajana on jäänyt todisteeksi nuottikirja, johon hän kopioi suosikkikappaleensa opiskeluaikanaan Saksassa, ja Mikko Ikäheimon uutuuslevyn myötä pääsemme eläytymään nuoren Brahen musiikkimakuun.

Per Brahe's Lute Book - Mikko Ikäheimo
Per Brahe's Lute Book - Mikko Ikäheimo Uudet levyt

Pietari Brahen nuottikirjaa säilytetään Ruotsissa, Skoklosterin linnassa, ja se sisältää tabulaarit noin viiteenkymmeneen luuttukappaleeseen. Ohjelmisto ei paljasta Brahen musiikkiharrastuksesta suuria yllätyksiä: Hän soitti John Dowlandin hittejä ja muita tyyliteltyjä tanssisävelmiä niin kuin muutkin sivistyneet aatelispojat Keski-Euroopassa. Mukana on muutama tuttu koraalisävelmä kertomassa siitä, että Brahe opiskeli luterilaisessa yliopistossa.

Sisältönsä puolesta nuottikirja ei siis kelpaa osaksi suomalaisen musiikin suurta tarinaa, mutta hyvä silti, että Mikko Ikäheimo on rakentanut sen pohjalta levykokonaisuuden, jonka Pilfink on julkaissut. Ainakin minusta on hienoa eläytyä entisajan ylimysten musiikilliseen sivistykseen sekä suureen määrään yksinäisiä harjoitustunteja, jota perustasoisenkin luuttuohjelmiston hallinta vaatii. Ikäheimo toki soittaa paljon perustasoa korkeammalla, ja ohjelmistonkin hän on tyylikkäästi kohottanut Pietari Brahen nuottikirjaa paremmaksi ja moninaisemmaksi. Soitossa, ohjelmistossa ja myös Tomi Räisäsen äänityksessä on vahvasti läsnä tietty yksinäinen, kirkas lohdullisuus, johon kuulijan on luonteva eläytyä: Saksalaisessa yliopistossa Pietari Brahe oli tuleva suurmies, mutta hän oli myös yksinäinen nuori mies kaukana kotona.

"Per Brahe's Lute Book". - Mikko Ikäheimo, luuttu. (Pilfink, JJVCD-237)

Kuuntele Uudet levyt 25.11.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • BIS-yhtiön parhaat joulureseptit maustetaan kansanmusiikilla

    Levyarvostelu

    Oman jouluni voimasoittolistalta löytyy levy-yhtiö BISin kaksi Folkjul-levyä, joilla ruotsalainen kansanmusiikki ja Gunnar Idenstamin urkusärmikkyys yhdistetään tuttujen joululaulujen säkenöiviin kuorosovituksiin. Hyvää joulureseptiä ei kannata liikaa muuttaa: BIS leipoo samalla ohjeella joululevyjä myös norjalaisten kanssa. Ensimmäinen ilmestyi vuonna 2014 ja uusi täksi jouluksi.

  • Ilmiliekin ja Salokosken joulu loistaa yksinkertaisesti kuin kynttilä

    Levyarvostelu

    Laulaja Emma Salokoski ja Suomi-jazzin ykköskvartetti Ilmiliekki ovat aiemmilla yhteislevyillään luodanneet suomenruotsalaista kansanlaulua ja runoutta. Nyt ilmestynyt joululevy kurottaa suomenkielisen kulttuurin puolelle ja omiin sävellyksiin ja sanoituksiin, mutta jatkaa musiikillisesti samaa linjaa.

  • Joulun tapahtumarikkain oratorio on koottu varhaisbarokin helmistä

    Levyarvostelu

    Joulun käyttömusiikissaan varhaisbarokin saksalaiset kanttoriurkurit käsittelivät työnsä puolesta joulun kaikkia tapahtumia ja tunnelmia. Ei siis ihme, että tämän joulun etevin jouluoratorio on kasattu laittamalla sopivia barokkilöytöjä joulutapahtumien mukaiseen järjestykseen. Asialla on mainio Clematis-yhtye, joka on kaivanut arkistoja syvältä mutta hyvin levylleen O Jesulein.

  • Monteverdi saa joulun säihkymään

    Levyarvostelu

    Säihkettä ja suurenmoisuutta jouluunsa saa kätevällä ja ekologisella tavalla, kun lainaa ne Venetsian jouluvespereistä 1600-luvun alusta. Silloin säveltäjämestari Claudio Monteverdi ahkeroi Pyhän Markuksen katedraaliin niin juhlavia joulumusiikkikokonaisuuksia, että niitä tultiin kuuntelemaan ympäri Eurooppaa. DG-yhtiön jouluisella kärkituotteella kuullaan tällainen jouluvesper kapellimestari Andrea Marconin ennallistamana, ja harvoin on joulu kuulostanut yhtä komealta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua