1600-luvulla elänyt Pietari Brahe tunnetaan Suomen kuvernöörinä, joka laittoi hallintoa, kulttuuria ja arkielämää kuntoon sivistyneellä otteella ja siksi päätyi kansallisuusaatteen monumentiksi. Nykyajan musiikki-ihmisenä haluan ajatella, että Pietari Brahen suosio poliitikkona johtui siitä, että hän harrasti musiikkia. Brahen taidoista luutunsoittajana on jäänyt todisteeksi nuottikirja, johon hän kopioi suosikkikappaleensa opiskeluaikanaan Saksassa, ja Mikko Ikäheimon uutuuslevyn myötä pääsemme eläytymään nuoren Brahen musiikkimakuun.
Pietari Brahen nuottikirjaa säilytetään Ruotsissa, Skoklosterin linnassa, ja se sisältää tabulaarit noin viiteenkymmeneen luuttukappaleeseen. Ohjelmisto ei paljasta Brahen musiikkiharrastuksesta suuria yllätyksiä: Hän soitti John Dowlandin hittejä ja muita tyyliteltyjä tanssisävelmiä niin kuin muutkin sivistyneet aatelispojat Keski-Euroopassa. Mukana on muutama tuttu koraalisävelmä kertomassa siitä, että Brahe opiskeli luterilaisessa yliopistossa.
Sisältönsä puolesta nuottikirja ei siis kelpaa osaksi suomalaisen musiikin suurta tarinaa, mutta hyvä silti, että Mikko Ikäheimo on rakentanut sen pohjalta levykokonaisuuden, jonka Pilfink on julkaissut. Ainakin minusta on hienoa eläytyä entisajan ylimysten musiikilliseen sivistykseen sekä suureen määrään yksinäisiä harjoitustunteja, jota perustasoisenkin luuttuohjelmiston hallinta vaatii. Ikäheimo toki soittaa paljon perustasoa korkeammalla, ja ohjelmistonkin hän on tyylikkäästi kohottanut Pietari Brahen nuottikirjaa paremmaksi ja moninaisemmaksi. Soitossa, ohjelmistossa ja myös Tomi Räisäsen äänityksessä on vahvasti läsnä tietty yksinäinen, kirkas lohdullisuus, johon kuulijan on luonteva eläytyä: Saksalaisessa yliopistossa Pietari Brahe oli tuleva suurmies, mutta hän oli myös yksinäinen nuori mies kaukana kotona.
"Per Brahe's Lute Book". - Mikko Ikäheimo, luuttu. (Pilfink, JJVCD-237)
Kuuntele Uudet levyt 25.11.2021, toimittajana Kare Eskola.