Hyppää pääsisältöön

Pehmeän luutun syleilyyn

Ruotsalaissyntyinen luuttuguru Jakob Lindberg on saanut käsiinsä harvinaisen, ikivanhan luutun, jonka pehmeää, henkevää sointia olen aiemminkin ylistänyt Uudet levyt -ohjelmassa. Nyt Lindberg luuttuineen on tarttunut Bachin musiikkiin, mikä vaatii näkemyksellistä sovitustyötä. Lindbergin kokemus ja hänen luuttunsa erityinen sointi kuuluvat BISin julkaisemalla levyllä, mutta omassa levyhyllyssäni kilpailu on kovaa tälläkin erikoisalalla.

Bach on the Rauwolf Lute
Bach on the Rauwolf Lute Uudet levyt

Luutisteille tuttuun tyyliin Lindberg on valikoinut ohjelmiston Bachin sooloviulu- ja sooloselloteoksista, joiden pelkistetty mutta vihjaileva polyfonia on luonteva laajentaa luuttuperinteen mukaiseksi, kunhan kokeilee sopivan sävellajin. Tekstuurien puolesta luutisti kohtaa haasteita lähinnä vikkelämmissä tanssiosissa sekä joissakin preludeissa, jotka Bach on selvästi nikkaroinut jousisoittimen tekniikalle. Lindberg kunnioittaa Bachia liikaa muokatakseen näitä osia riittävästi tai vaihtaakseen ne tykkänään, mutta muuten sovitukset kulkevat odotusten mukaisesti, ja etenkin levyn alkuun ja loppuun valitut yksittäiset kappaleet puolustavat paikkaansa.

Kokonaisina Lindberg soittaa yhden viulusonaatin, yhden viulupartitan ja yhden sellosarjan. Valikoima houkuttelee vertailemaan tulkintaa omaan suosikkiluutistiini Hopkinson Smithiin, joka on sovittanut ja levyttänyt nämä Bachit kokonaisuudessaan.

Tulkinnallisesti Lindbergin Bach virtailee pakottoman lempeänä, kun taas Smithin soitto on intohimoisen herkkää ja saa särmää rikkaista yksityiskohdista ja rohkeista atakeista. Rytmisesti Smith pysyy paremmassa ryhdissä - esimerkiksi E-duuri-sooloviulusonaatin Loure tuntuu Smithin käsissä tanssilta, kun taas Lindberg antautuu haaveiden vietäväksi. Suurin ero on siinä, että soolosellosarjat Smith soittaa alkuperäisestä korkeudesta arkkiluutulla, mikä antaa niihin ihanteellista syvyyttä, ja viulusarjoissa hänen luuttunsa helisee kirkkaasti. Mutta toisaalta minua viehättää Lindbergin luutun mattainen pehmeys, joka korostaa musiikin intiimiä, yksinäisyydessä lohduttavaa puolta.

Valinnanvara on hyvästä, ja luutulla soitetusta Bachista valitsen Jakob Lindbergin pehmeäksi lohduksi suomalaiseen marraskuuhun, mutta kun valo lopputalvesta alkaa palata, on Hopkinson Smithin yksityiskohtaisen herkkyyden aika.

"Bach on the Rauwolf Lute". - Jakob Lindberg, luuttu. (BIS-2552)

Kuuntele Uudet levyt 25.11.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • Monteverdi-valikoima hurmaa kuin pienoisooppera

    Levyarvostelu

    Barokkiguru Rinaldo Alessandrinin johtama laulu- ja soitinyhtye Concerto Italiano on levyttänyt Monteverdia ennenkin. Parin vuoden takainen valikoima Night poimi madrigaalimestarin aarrearkusta musiikkia sotaan ja rakkauteen, kun taas uutuus Daylight keskittyy lauluun, tanssiin ja flirttailuun. Kun näistä aiheista kasataan vetävä, pienoisoopperan kaltainen kokonaisuus, joka vieläpä esitetään kertakaikkisen makoisasti, on kevätkauden voimasoittolevy selvillä.

  • Belle époquen loistavaa laulutaidetta patriarkaatin varjoista

    Levyarvostelu

    Sopraano Laetitia Grimaldi ja pianisti Ammiel Bushakevitz ovat laatineet BIS-yhtiön uutuuslevylle ohjelmiston, joka erottuu edukseen taidemusiikin tasa-arvoistumisen tuottamassa levyvirrassa. Ombres-otsikon alla kokonaisuus esittelee Ranskan Belle époque -aikakauden naissäveltäjien laulutuotantoa, joka on jäänyt varjoihin taidemusiikkikulttuurin keskittyessä suurmiesten suurteoksiin. Joskus tällaisten levyjen parasta antia on moniarvoistumisen ilo, mutta nyt iloa tuo myös herkullisen suoraviivainen musiikki.

  • Mezzo Melis Jaatisen profiililevyllä Skandinavia kohtaa Pariisin

    Levyarvostelu

    Norjassa ja Suomessa opiskellut, Oslossa asuva mezzosopraano Melis Jaatinen on vakiinnuttanut paikkansa etenkin pohjoismaiden oopperalavoilla, mutta omaa levyä on jouduttu odottamaan - tähän asti. Alban julkaisema uutuus "Impressions du nord" esittelee paitsi pätevän laulajan myös kiinnostavan ohjelmistonurkkauksen: Skandinaavisen kansallisromantiikan ranskalaiset vaikutteet ovat tuottaneet intensiivistä, tumman sävykästä musiikkia, joka sopii Jaatisen äänelle.

  • Kotimaiset Vasks-tulkinnat kestävät vertailun

    Levyarvostelu

    Latvialainen säveltäjä Peteris Vasks on noussut mystisen minimalismin kansainväliseksi kärkinimeksi immersiivisellä tunnemusiikillaan. Alban uutuuslevyllä Vasks-tarjontaa lisää säveltäjän ystävä, kapellimestari Juha Kangas, joka Tallinnan kamariorkesterin kanssa on taltioinut kaksi Vasksin suosittua konserttoa. Solisteina sellisti Marko Ylönen ja alttoviulisti Lilli Maijala joutuvat kovaan kansainväliseen vertailuun - mutta pärjäävät hyvin, päätellen siitä että oma sieluni liikahtaa, ja vieläpä Vasksin tarkoittamaan suuntaan.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua