Kare Eskola
Yle
Ruotsalaissyntyinen luuttuguru Jakob Lindberg on saanut käsiinsä harvinaisen, ikivanhan luutun, jonka pehmeää, henkevää sointia olen aiemminkin ylistänyt Uudet levyt -ohjelmassa. Nyt Lindberg luuttuineen on tarttunut Bachin musiikkiin, mikä vaatii näkemyksellistä sovitustyötä. Lindbergin kokemus ja hänen luuttunsa erityinen sointi kuuluvat BISin julkaisemalla levyllä, mutta omassa levyhyllyssäni kilpailu on kovaa tälläkin erikoisalalla.
Luutisteille tuttuun tyyliin Lindberg on valikoinut ohjelmiston Bachin sooloviulu- ja sooloselloteoksista, joiden pelkistetty mutta vihjaileva polyfonia on luonteva laajentaa luuttuperinteen mukaiseksi, kunhan kokeilee sopivan sävellajin. Tekstuurien puolesta luutisti kohtaa haasteita lähinnä vikkelämmissä tanssiosissa sekä joissakin preludeissa, jotka Bach on selvästi nikkaroinut jousisoittimen tekniikalle. Lindberg kunnioittaa Bachia liikaa muokatakseen näitä osia riittävästi tai vaihtaakseen ne tykkänään, mutta muuten sovitukset kulkevat odotusten mukaisesti, ja etenkin levyn alkuun ja loppuun valitut yksittäiset kappaleet puolustavat paikkaansa.
Kokonaisina Lindberg soittaa yhden viulusonaatin, yhden viulupartitan ja yhden sellosarjan. Valikoima houkuttelee vertailemaan tulkintaa omaan suosikkiluutistiini Hopkinson Smithiin, joka on sovittanut ja levyttänyt nämä Bachit kokonaisuudessaan.
Tulkinnallisesti Lindbergin Bach virtailee pakottoman lempeänä, kun taas Smithin soitto on intohimoisen herkkää ja saa särmää rikkaista yksityiskohdista ja rohkeista atakeista. Rytmisesti Smith pysyy paremmassa ryhdissä - esimerkiksi E-duuri-sooloviulusonaatin Loure tuntuu Smithin käsissä tanssilta, kun taas Lindberg antautuu haaveiden vietäväksi. Suurin ero on siinä, että soolosellosarjat Smith soittaa alkuperäisestä korkeudesta arkkiluutulla, mikä antaa niihin ihanteellista syvyyttä, ja viulusarjoissa hänen luuttunsa helisee kirkkaasti. Mutta toisaalta minua viehättää Lindbergin luutun mattainen pehmeys, joka korostaa musiikin intiimiä, yksinäisyydessä lohduttavaa puolta.
Valinnanvara on hyvästä, ja luutulla soitetusta Bachista valitsen Jakob Lindbergin pehmeäksi lohduksi suomalaiseen marraskuuhun, mutta kun valo lopputalvesta alkaa palata, on Hopkinson Smithin yksityiskohtaisen herkkyyden aika.
"Bach on the Rauwolf Lute". - Jakob Lindberg, luuttu. (BIS-2552)
Kuuntele Uudet levyt 25.11.2021, toimittajana Kare Eskola.
