Satu Kahila
Yle
"Sointivärit ovat minulle tärkeitä. En kuitenkaan koe olevani spektrisäveltäjä, haluan dynaamista muotoa. Myös läpikuultavuus on tärkeää, musiikissa pitää olla ilmaa."
RSO:n kuluvan kauden teemasäveltäjä Lotta Wennäkoski (s. 1970) on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana noussut yhdeksi aikamme menestyneimmistä suomalaisista säveltäjistä. Hänen työtään hallitsee vahva luova etsintä, uudenlaisten mahdollisuuksien tutkinta ja soveltaminen sekä jatkuva omien lähestymistapojen muuntelu ja rikastaminen. Se tulee esiin sekä musiikillisen ilmaisun että aihevalintojen tasolla.
Pysyvin piirre Wennäkosken musiikissa on sen rikas sointimaailma. Se ei rajoitu vain monivivahteisin väreihin vaan laajenee tarvittaessa myös karheiden hälyäänien puolelle, ja teosten ilmaisu voi ulottua herkkävireisestä lyyrisyydestä teräväpiirteiseen rytmisyyteen ja väkeviin voimapurkauksiin. Erilaisten teostyypien kirjo on laaja ja sisältää vaihtelevasti orkesterimusiikkia, vokaaliteoksia, kamarimusiikkia ja soolokappaleita.
Wennäkosken kansainvälinen läpimurtoteos oli BBC:n Proms-festivaalin päätöskonserttiin tilattu sähäkkä orkesteriteos Flounce (2017). Jo ennen sitä hänellä oli ollut kansainvälistä kysyntää, kun Skotlantilaisen kamariorkesterin tilauksesta oli syntynyt orkesteriteos Verdigris (2015), ja sittemmin on valmistunut myös Los Angelesin filharmonikkojen yhdistyksen ja Gustavo Dudamelin tilaama suuren kamariyhtyeen teos Hele (2018). Samalla hänen muutkin teoksensa ovat saavuttaneet laajempaa suosiota.
Sanat ovat Wennäkoskelle tärkeitä, eivät vain vokaaliteosten teksteinä vaan myös sävellysten otsikkoina. Niihin tiivistyy usein sellainen kokoava alkuvälähdys, joka on impulssina koko sävellysprosessille. "Jokin kaikki tasot läpäisevä idea pitää olla, josta voi johtaa nimen, soinnin ja ehkä jopa harmonian. Minua eivät inspiroi pelkät musiikin sisäiset ilmiöt; sen sijaan otan kernaasti virikkeitä musiikin ulkopuolisesta maailmasta", Wennäkoski totesi haastattelussa vuonna 2014.
Huilukonsertossa Soie (2009) innoittajana ovat olleet erilaisten kankaiden kudokset. Keskiosassa Lin gros otsikon "karkea pellava" saa musiikillisen ilmentymän karhean hälymäisinä sointeina, kun taas päätösosa Soie saa silkkisesti hivelevän ja kahahtelevan asun. Säihkyvän värikylläisessä orkesteriteoksessa Sedecim (2016) on puolestaan ollut lähtökohtana vuosi 1916, johon teos monin tavoin liittyy.
Monissa vokaaliteoksissa tulee esiin Wennäkosken pyrkimys asettua aktiiviseen vuoropuheluun erilaisten elämänilmiöiden kanssa. Esimerkiksi Schumannin Frauenliebe und –lebeniin kytkeytyvä laulusarja/näyttämöteos N! - Naisen rakkautta ja elämää (2002) pohtii naisen elämää ja asemaa eri aikoina, kun taas monodraama Lelele (2010-11) käsittelee ihmiskauppaa ja pakkoprostituutiota. Toisaalta mieskuorolle ja orkesterille sävelletty Uniin asti (2017) todistaa kyvystä eläytyä miehisten rakkaudentuntojen maailmaan.
Kimmo Korhonen
WENNÄKOSKI-konsertit 2021-2022
8.-9.9. Flounce
6.12. Sedecim
12.1. Soie, huilukonsertto
5.2. Vyyhti, sellolle ja yleisölle
24.4. Mien puhallinkvintetolle
18.5. Harppukonsertto, kantaesitys (Ylen tilaus)
