Hyppää pääsisältöön

Kontrolloitua sointihuumaa Auvergnen lauluissa

Chants d'Auvergne on minun mielestäni 1920-luvun herkullisinta laulumusiikkia. Lähtökohtana on paksu nippu välimerellisiä kansanlauluja, mutta Joseph Canteloube käytti niitä vain verukkeena säveltää kirkasväristä, rytmikästä ja tunteellista impressionismia. Yli tunnin paketti sisältää monta sävykästä hittiä, joilla maailman tähtisopraanot mieluusti hurmaavat yleisöä, mutta kokonaisuutta levytetään ihmeen harvoin. Siinä joukossa Tapiola Sinfoniettan ja sopraano Carolyn Sampsonin uusi levytys tekee komeasti kunniaa Cantelouben aistikkaille orkesteriväreille.

Canteloube: Chants d'Auvergne
Canteloube: Chants d'Auvergne Uudet levyt

Kokoelman tunnetuimmat levytykset ovat 1980-luvulta, jolloin taistelumeikatun sopraanodiivan orkesteriksi oli tapana varustaa turpea filharmonia. Tapiola Sinfoniettaa kuunnellessa tulee kuitenkin selväksi, että paljon paremmin toimii kevyt, värikylläinen ja rytmisesti tarkka sinfonietta, jonka puhaltajista löytyy solistista rohkeutta. Pascal Rophén johdolla espoolaiset tarjoilevat elokuvallisena hehkuvaa viihdettä, idealisoitua kansanmusiikkia ja säihkyvää impressionismia, tarkasti tarpeen ja laulun karaktäärin mukaan. Äänitys on etenkin stereomiksauksena hieman etäinen mutta sitäkin tasapainoisempi. Huippukohtia ovat Brezairola ja muut kehtolaulut, joissa jouset keinuttavat suloisesti, mutta piano ja harppu kimmeltävät.

Sopraanosolistilta Chants d'Auvergne vaatii täyteläistä sävyä, kevyttä vibratoa, kontrolloitua linjaa sekä kansanomaista särmää, mutta näiden balanssi on makuasia. Vanhoista levytyksistä Victoria de los Angelesin sävy on vetoava mutta kontrollia puuttuu, kun taas Kiri te Kanawan luksussopraano meikkaa musiikin piiloon.

Tässä seurassa barokkitaustaisen Carolyn Sampsonin tulkinta on erittäin yleispätevä. Lyyrinen ja nuorekas mutta vuosien mittaan täyteläiseksi kasvanut perussointi on loisteliaasti kontrollissa, ja pitkät linjat kantavat katkeamatta. Säihkettä riittää tarvittaessa, mutta yleensä Sampson ei tykitä ylärekisteriä täyteen vaan antaa mieluummin orkesterin sointirikkaudelle tilaa, mikä on suuresti minun mieleeni. Oksitaania Sampson ei äännä niin mehukkaasti kuin voisi, ja laulujen kevyempi lallattelu, esimerkiksi kuuluisa Passo pel prat, kaipaisi mielestäni kansanomaisempaa otetta, mutta muuten levy ei jätä toiveen sijaa.

Jos tuntuu että d-vitamiini ja kirkasvalolamppu eivät riitä kaamosta karkottamaan, suosittelen annostelemaan välimerellistä säihkettä suoraan korviin juuri tällä levyllä.

Joseph Canteloube: Chants d'Auvergne. - Carolyn Sampson, sopraano, ja Tapiola Sinfonietta/Pascal Rophé. (BIS-2513)

Kuuntele Uudet levyt 9.12.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Tähden kirkkautta ja paimenten ihmetystä keskiajalta

    Levyarvostelu

    Joululevyvalikoiman ajallisesti etäisin uusi joululevy tuo joulun ihmeen kaikista lähimmäksi, ainakin minulle. Boston Camerata ja kokenut keskiaikatyylittelijä Anne Azema ovat rakentaneet pelkistetyistä soittimista, muinaisista lauluista ja latinankielisistä teksteistä levyn, jolla soi tähden kirkkaus, paimenten ihmetys ja vähän myös itämaiden tietäjien eksotiikka.

  • Gambojen pehmeä särinä tuo joulun 1600-luvulta

    Levyarvostelu

    1600-luvun vaihteessa kuningatar Elisabeth I:n Englannissa joulua odotettiin hartaammin kuin nykyään, eikä joulupäivästä alkanut juhlakausikaan ollut rajua riekkumista, etenkään hovissa. Tässä hengessä loistava gambayhtye Fretwork ja mezzosopraano Helen Charlston ovat koonneet uuden joululevynsä, jota kuunnellessa musiikin harras kauneus valtaa tilan kulutusjuhlalta.

  • Lauluyhtyejoulu on jo perinne

    Levyarvostelu

    Lauluyhtye Rajattoman suosittu joulutuplalevy julkaistiin liki kaksikymmentä vuotta sitten. Se on kestänyt aikaa yllättävän hyvin ja lisäksi synnyttänyt Suomeen uuden joulumusiikkiperinteen, kevyesti vahvistettujen lauluyhtyeiden kirkkokelpoisen jouluviihteen. Siitä perinteestä ammentaa myös lauluyhtye Kuvaja uudella joululevyllään Tästä alkaa joulu.

  • Miltä joulu kuulostaa nykysaameksi?

    Levyarvostelu

    Norjan saamelainen Kajsa Balto joikaa ja laulaa nykysaamelaiseen maailmanmusiikkityyliin, joka löytää varsin erikoisen sovelluksen Balton uuden joululevyn musiikista. Yhtyeensä ja välillä orkesterin kanssa Balto tyylittelee saameksi Erkki Melartinin Lapin joulun, Adolphe Adamin Joululaulun ja pari keskieurooppalaista jouluvirttä, ja kun seassa on Balton omaakin musiikkia, kokonaisuus palauttaa mieleen, että monet joulun perinteet ovat kulttuurienvälisiä sulautumia.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua