Kare Eskola
Yle
Chants d'Auvergne on minun mielestäni 1920-luvun herkullisinta laulumusiikkia. Lähtökohtana on paksu nippu välimerellisiä kansanlauluja, mutta Joseph Canteloube käytti niitä vain verukkeena säveltää kirkasväristä, rytmikästä ja tunteellista impressionismia. Yli tunnin paketti sisältää monta sävykästä hittiä, joilla maailman tähtisopraanot mieluusti hurmaavat yleisöä, mutta kokonaisuutta levytetään ihmeen harvoin. Siinä joukossa Tapiola Sinfoniettan ja sopraano Carolyn Sampsonin uusi levytys tekee komeasti kunniaa Cantelouben aistikkaille orkesteriväreille.
Kokoelman tunnetuimmat levytykset ovat 1980-luvulta, jolloin taistelumeikatun sopraanodiivan orkesteriksi oli tapana varustaa turpea filharmonia. Tapiola Sinfoniettaa kuunnellessa tulee kuitenkin selväksi, että paljon paremmin toimii kevyt, värikylläinen ja rytmisesti tarkka sinfonietta, jonka puhaltajista löytyy solistista rohkeutta. Pascal Rophén johdolla espoolaiset tarjoilevat elokuvallisena hehkuvaa viihdettä, idealisoitua kansanmusiikkia ja säihkyvää impressionismia, tarkasti tarpeen ja laulun karaktäärin mukaan. Äänitys on etenkin stereomiksauksena hieman etäinen mutta sitäkin tasapainoisempi. Huippukohtia ovat Brezairola ja muut kehtolaulut, joissa jouset keinuttavat suloisesti, mutta piano ja harppu kimmeltävät.
Sopraanosolistilta Chants d'Auvergne vaatii täyteläistä sävyä, kevyttä vibratoa, kontrolloitua linjaa sekä kansanomaista särmää, mutta näiden balanssi on makuasia. Vanhoista levytyksistä Victoria de los Angelesin sävy on vetoava mutta kontrollia puuttuu, kun taas Kiri te Kanawan luksussopraano meikkaa musiikin piiloon.
Tässä seurassa barokkitaustaisen Carolyn Sampsonin tulkinta on erittäin yleispätevä. Lyyrinen ja nuorekas mutta vuosien mittaan täyteläiseksi kasvanut perussointi on loisteliaasti kontrollissa, ja pitkät linjat kantavat katkeamatta. Säihkettä riittää tarvittaessa, mutta yleensä Sampson ei tykitä ylärekisteriä täyteen vaan antaa mieluummin orkesterin sointirikkaudelle tilaa, mikä on suuresti minun mieleeni. Oksitaania Sampson ei äännä niin mehukkaasti kuin voisi, ja laulujen kevyempi lallattelu, esimerkiksi kuuluisa Passo pel prat, kaipaisi mielestäni kansanomaisempaa otetta, mutta muuten levy ei jätä toiveen sijaa.
Jos tuntuu että d-vitamiini ja kirkasvalolamppu eivät riitä kaamosta karkottamaan, suosittelen annostelemaan välimerellistä säihkettä suoraan korviin juuri tällä levyllä.
Joseph Canteloube: Chants d'Auvergne. - Carolyn Sampson, sopraano, ja Tapiola Sinfonietta/Pascal Rophé. (BIS-2513)
Kuuntele Uudet levyt 9.12.2019, toimittajana Kare Eskola.
