Kare Eskola
Yle
Jeanine De Bique on nuori sopraano, joka syntyi Trinidadissa, päätyi Manhattan School of Musiciin opiskelemaan ja tempaistiin sieltä nopeasti kansainvälisten barokkioopperatuotantojen tähdeksi. De Biquen Mirrors-debyyttilevyn perusteella nousukiito ei ole ihme - puhtaassa ja vahvassa äänessä on nuorekkuuden lisäksi ilmeikkyyttä ja koloratuurit sujuvat ketterästi. Barokkioopperoiden aistikkaasta aarialaarista ammentava levy osoittaa, että kehittymisellekin on vielä tilaa.
Innostuin levystä niin, että katsoin internetistä myös Jeanine De Biquen lavaesiintymisiä, ja mustissa rastoissaan ja ylväässä ryhdissään hän vaikuttaa karismaattiselta. De Bique on toki käynyt esittämässä Porgy and Bessin, mutta veikkaan että tällä hetkellä hänelle on eniten käyttöä modernisti ohjatuissa barokkioopperoissa. Niissä sankarittarelta vaaditaan paitsi monipuolista barokkiääntä myös kunnon särmää, että tarina herää eloon.
Debyyttilevylle De Bique ja Luca Quintavallen johtama Concerto Köln eivät ole rakentaneet varsinaista teemaa, mutta esillä on vahvoja sankarittaria tyypillisissä oopperatilanteissa, lähinnä vihassa, rakkaudessa, surussa ja ilossa. De Biquen nopea ilmeikkyys tulee parhaiten esiin, kun karaktääri vaihtuu kesken kaiken, kuten aariassa M'hai resa infelice Händelin oopperasta Deidamia. Mutta yhtä paljon nautin kyllä Graunin aarioiden koloratuureista, jotka De Bique tykittää täyteläisemmin kuin vaikkapa Julia Lezhneva. Jos taas vertaa vaikkapa Cecilia Bartoliin, De Bique ei luotaa surun syvyyksiä yhtä ilmeikkäästi nyyhkyttäen eikä pärskyttele vihassa yhtä paljon sylkeä, mutta asia kyllä tulee ilmaistua linjakkaasti ja kirkkaasti. Ja kun De Biquen sopraano nousee korkeuksiin aineettomana mutta täyteläisen kiiltävänä ja laskeutuu sieltä huokauksena, jossa on läsnä äänen lisäksi myös ihminen, silloin tunnen että tämä laulaja on iso.
Levyyn liittyvissä haastatteluissa De Bique kertoo, että barokkilaulajana hän on vielä kokematon ja oppii koko ajan lisää tekniikasta, koristelusta ja tulkinnasta. Itse pidän levyä aivan riittävän valmiina, mutta kenties siinä voi halutessaan kuulla käyttämätöntä potentiaalia. Laulajien tulkinta-avaruus laajenee vain kokemuksen myötä, kun ohjaajat, kapellimestarit ja kollegat rohkaisevat kokeilemaan rajoja tuotannoissa. Samoin nuorella laulajalla voi koulutuksen perusteella olla varsin suppea käsitys siitä, mikä periodilaulussa on mahdollista ja hyväksyttävää.
Siksi odotan paljon Jeanine De Biquen uralta. On hieno ajatus, että tämä debyyttilevy ei vielä ole parasta mitä hänellä on tarjota.
"Mirrors", ooppera-aarioita, säv. Graun, Händel, Telemann, Manna, Vinci ja Broschi. - Jeanine De Bique, sopraano, ja Concerto Köln/Luca Quintavalle. (Berlin Classics, 0302017BC)
Kuuntele Uudet levyt 9.12.2019, toimittajana Kare Eskola.
