Hyppää pääsisältöön

Painakaa nimi mieleen: Jeanine De Bique

Jeanine De Bique on nuori sopraano, joka syntyi Trinidadissa, päätyi Manhattan School of Musiciin opiskelemaan ja tempaistiin sieltä nopeasti kansainvälisten barokkioopperatuotantojen tähdeksi. De Biquen Mirrors-debyyttilevyn perusteella nousukiito ei ole ihme - puhtaassa ja vahvassa äänessä on nuorekkuuden lisäksi ilmeikkyyttä ja koloratuurit sujuvat ketterästi. Barokkioopperoiden aistikkaasta aarialaarista ammentava levy osoittaa, että kehittymisellekin on vielä tilaa.

Jeanine De Bique: Mirrors
Jeanine De Bique: Mirrors Uudet levyt

Innostuin levystä niin, että katsoin internetistä myös Jeanine De Biquen lavaesiintymisiä, ja mustissa rastoissaan ja ylväässä ryhdissään hän vaikuttaa karismaattiselta. De Bique on toki käynyt esittämässä Porgy and Bessin, mutta veikkaan että tällä hetkellä hänelle on eniten käyttöä modernisti ohjatuissa barokkioopperoissa. Niissä sankarittarelta vaaditaan paitsi monipuolista barokkiääntä myös kunnon särmää, että tarina herää eloon.

Debyyttilevylle De Bique ja Luca Quintavallen johtama Concerto Köln eivät ole rakentaneet varsinaista teemaa, mutta esillä on vahvoja sankarittaria tyypillisissä oopperatilanteissa, lähinnä vihassa, rakkaudessa, surussa ja ilossa. De Biquen nopea ilmeikkyys tulee parhaiten esiin, kun karaktääri vaihtuu kesken kaiken, kuten aariassa M'hai resa infelice Händelin oopperasta Deidamia. Mutta yhtä paljon nautin kyllä Graunin aarioiden koloratuureista, jotka De Bique tykittää täyteläisemmin kuin vaikkapa Julia Lezhneva. Jos taas vertaa vaikkapa Cecilia Bartoliin, De Bique ei luotaa surun syvyyksiä yhtä ilmeikkäästi nyyhkyttäen eikä pärskyttele vihassa yhtä paljon sylkeä, mutta asia kyllä tulee ilmaistua linjakkaasti ja kirkkaasti. Ja kun De Biquen sopraano nousee korkeuksiin aineettomana mutta täyteläisen kiiltävänä ja laskeutuu sieltä huokauksena, jossa on läsnä äänen lisäksi myös ihminen, silloin tunnen että tämä laulaja on iso.

Levyyn liittyvissä haastatteluissa De Bique kertoo, että barokkilaulajana hän on vielä kokematon ja oppii koko ajan lisää tekniikasta, koristelusta ja tulkinnasta. Itse pidän levyä aivan riittävän valmiina, mutta kenties siinä voi halutessaan kuulla käyttämätöntä potentiaalia. Laulajien tulkinta-avaruus laajenee vain kokemuksen myötä, kun ohjaajat, kapellimestarit ja kollegat rohkaisevat kokeilemaan rajoja tuotannoissa. Samoin nuorella laulajalla voi koulutuksen perusteella olla varsin suppea käsitys siitä, mikä periodilaulussa on mahdollista ja hyväksyttävää.

Siksi odotan paljon Jeanine De Biquen uralta. On hieno ajatus, että tämä debyyttilevy ei vielä ole parasta mitä hänellä on tarjota.

"Mirrors", ooppera-aarioita, säv. Graun, Händel, Telemann, Manna, Vinci ja Broschi. - Jeanine De Bique, sopraano, ja Concerto Köln/Luca Quintavalle. (Berlin Classics, 0302017BC)

Kuuntele Uudet levyt 9.12.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Krishna Nagarajan nyky(kansan)musiikki hurmaa rytmisellä eloisuudella

    Levyarvio

    Italialais-intialainen, Suomeen kotiutunut Krishna Nagaraja tunnetaan viulistina ja alttoviulistina etenkin periodi- ja kansanmusiikkipiireissä. Viime vuodet hän on laatinut Sibelius-Akatemiaan taiteellista väitöskirjaa laveasta polska-aiheesta. Projektin tuloksia on nyt kuultavissa Challenge Classicsin uutuuslevyllä, joka todistaa Nagarajan taidot säveltäjänä. Tales of Norway sisältää norjalaiseen perinteeseen linkittyvää, nykykansanmusiikista ponnistavaa, läpisävellettyä musiikkia, jonka rytminen leikkisyys ja eloisa fantasia tekevät vaikutuksen.

  • Tuplalevyllinen perusteellista klarinetti- ja elektroniikkatutkimusta

    Levyarvio

    Amerikkalainen klarinetisti Lucy Abrams-Husso on kotiutunut Suomeen jo vuosia sitten ja tekee nyt Sibelius-Akatemiassa väitöskirjatutkimusta aikamme amerikkalaisesta ja suomalaisesta klarinettimusiikista. Tutkimusprojektin tuloksia kuullaan SibaRecordsin julkaisemalla tuplalevyllä, joka sisältää seitsemän laajaa teosta klarinetille ja elektroniikalle. Musiikinkuluttajalle tällainen kerta-annos on vähintäänkin riittävä, mutta teosten soinnillinen ja dramaattinen moninaisuus pitää kuulijan mielenkiintoa yllä ja haastaa sopivasti myös perusteellista tutkija-muusikkoa.

  • Lisää sävyjä Vasksin mystiikkapaatokseen

    Levyarvio

    Latvialainen Peteris Vasks on viime vuosina noussut maailmanmaineeseen hempeyttä ja paatosta sekoittavalla versiollaan mystisestä minimalismista. Vasksin luottopianisti Reinis Zarins onneksi tarjoaa päivitystä Vasksin säveltäjäkuvaan Ondinen julkaisemalla uutuuslevyllä, jonka ohjelmistoon sisältyy myös säveltäjän kapinallista ja särmikästä varhaistuotantoa.

  • Kuherruskuukausi Sibeliuksen parissa

    Levyarvio

    Viime syyskuussa Nicholas Collon aloitti Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina, ja lähes saman tien suhde laitettiin koetukselle suomalaisittain vaativalla levytyksellä. Sibeliuksen seitsemäs sinfonia sekä näyttämömusiikkisarjat Kuningas Kristian II ja Pelleas ja Melisande tietysti sujuvat RSO:lta kuin vettä valaen, mutta Collonin tulkinnallinen näkemys joutuu kestämään vertailun pitkään perinteeseen. Onneksi Ondinen julkaisema levytys hehkuu kapellimestarin ja orkesterin kuherruskuukauden auvoa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua