Ihmisoikeusliiton pääsihteerin Kaari Mattilan mukaan meillä ei ymmärretä, että toimeentulo tai terveyspalvelut ovat ihmisoikeuksia.
Jos suomalaista pyytäisi luettelemaan keskeisiä ihmisoikeuksia, moni mainitsisi luultavasti äänioikeuden, sananvapauden ja syrjinnän kiellon – eli tutut kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet.
– Niiden lisäksi pitäisi ymmärtää, että myös taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet ovat ihmisoikeuksia, kuten oikeus riittävään toimeentuloon tai laadukkaisiin terveyspalveluihin, sanoo Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kaari Mattila Yle PuheenNaisasiatoimisto Kaartamo & Tapanainen -ohjelmassa.
Perusturva ja terveyspalvelut ovat YK:n ja Euroopan neuvoston kansainvälisillä sopimuksilla turvattuja ihmisoikeuksia, jotka Suomi on ratifioinut ja jotka toki toteutuvat verrattain hyvin suurimmalle osalle ihmisistä.
Perusturva ja terveyspalvelut ovat YK:n ja Euroopan neuvoston kansainvälisillä sopimuksilla turvattuja ihmisoikeuksia.
– Meillä on kuitenkin paljon köyhyydessä eläviä ihmisiä maan vauraus huomioon ottaen. Minusta on aika erikoista, ettei näin rikas maa pysty nostamaan perusturvaa sille tasolle, ettei YK tai Euroopan neuvosto joudu huomauttamaan siitä meille.
Mattilan mukaan myös oikeus riittävään ja laadukkaaseen terveydenhuoltoon toteutuu meillä rimaa hipoen, eikä aina edes niin: esimerkiksi vanhustenhuollossa, laitosasumisessa tai lasten mielenterveyspalveluihin pääsyssä on petrattavaa.
– Tällaisten ihmisoikeuksien turvaamisella on hintalappunsa. Esimerkiksi äänioikeus ja sananvapaus tulevat valtiolle taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia halvemmaksi. Eli ehkä niitä tietoisesti häivytetään ihmisoikeuskeskustelusta, toisaalta viranhaltijat eivät aina itsekään tunnista valtion velvollisuuksia.
"Tällaisten ihmisoikeuksien turvaamisella on hintalappunsa. Esimerkiksi äänioikeus ja sananvapaus tulevat valtiolle taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia halvemmaksi."
Mattila muistuttaa että alhainen toimeentulo on yhteydessä alhaiseen äänestysoikeuden käyttämiseen, eli ahkerasti äänestävät ylemmät sosiaaliluokat käyttävät keskeistä poliittista oikeuttaan Suomessa paljon enemmän.
Suomelle moitteita syrjinnästä
Kansallinen ihmisoikeuspolitiikka on vielä verraten uutta, joten Suomikin vielä harjoittelee sillä saralla. Kaari Mattilan mukaan meillä on kuitenkin sitkeitä ihmisoikeusloukkauksia, joista YK ja Euroopan neuvosto ovat moittineet Suomea jo vuosia. Syrjintä on yksi laajimmista ihmisoikeusongelmistamme.
– Meillä on paitsi sukupuoleen perustuvaa syrjintää, myös vammaisiin, kielivähemmistöihin, ruskeisiin ja mustiin kohdistuvaa syrjintää. Myöskään saamelaisten oikeudet eivät toteudu, ja myös romanien kohtelu on nostettu YK:n toimesta esille.
Syrjintä voi liittyä työelämään, itsemääräämisoikeuksien loukkaamiseen tai esimerkiksi viharikoksiin. Yksi asia, josta Suomi saa paljon moitteita on laitosasuminen, josta puhutaan julkisuudessa vähemmän.
– Sehän koskee ihmisiä, joilla on vähemmän mahdollisuuksia perätä oikeuksiaan, kuten kehitysvammaisia ja vanhuksia.
Mattilan mukaan meillä ei myöskään vieläkään täysin ymmärretä lasta oikeussubjektina, jolla on oikeus tulla kuulluksi iän ja kehitystasonsa mukaisesti.
– Eli kyllä Suomessa on tehtävää. Se ettei näitä sosiaalisia oikeuksia ole tunnistettu ihmisoikeuksiksi johtuu ehkä siitä, että meillä on tehty fantastista sosiaalipoliittista rakennustyötä viimeiset 100 vuotta, ja periaatteessa palvelujärjestelmämme on hieno. Näihin liittyvästä keskustelusta on kuitenkin unohtunut se, että kyse on oikeuksista, ei vain sosiaalipolitiikasta.
Ymmärrys on Mattilan mukaan kuitenkin jo kasvanut. Esimerkiksi perinteiset auttamistahot, kuten asunnottomuuden tai päihdeongelmaisten parissa työskentelevat järjestöt, ovat alkaneet ottaa yhteyttä Ihmisoikeusliittoon ymmärtäessään, että kysymys on oikeuksista.
– Ja kun keskustelu muuttuu, tulee toimenpiteitä. Syntyy myös ymmärrys, että viranhaltijoilla on velvollisuus paitsi turvata myös edistää ihmisoikeuksia.
Urheilukenttä avaamaan ymmärrystä ihmisoikeuksista
Ihmisoikeusliiton uudessa Älä riko urheilua -kampanjassa tunnetut urheilijat sekä noin 80 urheilu- ja kansalaisjärjestöä tuovat esille sitä, miten ihmisoikeudet saadaan toteutumaan urheilussa paremmin.
– Moni liikkuu, harrastaa tai kilpaurheilee, ja hyvin monet osallistuvat urheiluun esimerkiksi vanhemman roolissa lastensa harrastusten kautta. Urheilu myös työllistää paljon, ja siellä liikkuu varsinkin kansainvälisesti paljon rahaa. Urheilu on merkittävä yhteiskunnallinen areena, ja on tärkeää, että sen parissa toimivilla ihmisillä on parempi ymmärrys ihmisoikeuksista, esimerkiksi siitä, että jo lainsäädäntöä noudattamalla saataisiin parannusta niihin.
Mattilan mukaan urheilussa puhutaan ihmisoikeuksista lähinnä muiden maiden, kuten Kiinan, Valko-Venäjän tai Qatarin ongelmina. Ja vaikka lajiliitot voisivat vaikuttaa enemmän myös kansainvälisissä keskusteluissa, suomalaiset urheilutoimijat ovat kuitenkin suoraan vastuussa täällä tapahtuvasta toiminnasta.
– Kuten ettei täällä ole seksuaalista häirintää tai syrjintää, ja että urheilun kentällä turvataan lasten oikeudet.
Mattilan mukaan urheilumaailmassa on meneillään myös momentum; urheilun sisältä nousee muutos, kuten se, että ihmisoikeuksista puhuvat myös urheilijat itse.
– Ja ne jotka haluavat vauhdittaa muutosta, tarvitsevat tukea – ja siinä me olemme heitä auttamassa.
Teksti: Jonna Tapanainen
