Hyppää pääsisältöön

Mikä tekee Arvottomista kotimaisen kulttileffan?

Pirkko Hämäläinen, Matti Pellonpää ja Juuso Hirvikangas elokuvassa Arvottomat (1982).
Pellonpää, Hirvikangas ja Hämäläinen, irralliset. Pirkko Hämäläinen, Matti Pellonpää ja Juuso Hirvikangas elokuvassa Arvottomat (1982). Kuva: Yle Pirkko Hämäläinen,Matti Pellonpää,Arvottomat,Juuso Hirvikangas

Harvalla elokuvalla on Suomessa yhtä suuri kulttimaine kuin Kaurismäkien Arvottomilla. Se on tietyn ikäluokan sukupolvikokemus, jonka vapauden kaiho saa uusia faneja ikäluokka toisensa jälkeen.

Aika: syysilta 1982.
Paikka: Jyväskylä.
Sää: sateinen ja kolea.
Henkilöt: kuusi kirjallisuudenopiskelijaa.

Elokuvateatteri Maximissa sai ensi-iltansa uusi kotimainen elokuva, Arvottomat.

Osa meistä oli nähnyt Mika Kaurismäen puolipitkän mustavalkoisen esikoistyön Valehtelija ja osasi odottaa tyyliteltyä ja snobistista toteutusta. Osa ei.

Valehtelijassa ohjaajan pikkuveli, teräväprofiiliselta olemukseltaan kovasti Jean-Pierre Léaudia muistuttava Aki Kaurismäki, esitti ranskalaisen uuden aallon elokuvien nuoren vetelehtijän plagiaattia. Roolihahmon nimi oli Ville Alfa, joka viittasi Jean-Luc Godardin elokuvaan.

Sama hahmo esiintyy sivuroolissa myös Arvottomissa.

Aki Kaurismäki elokuvassa Arvottomat (1982).
Aki Kaurismäen esittämä Vill Alfa ja calvados. Aki Kaurismäki elokuvassa Arvottomat (1982). Kuva: Yle Aki Kaurismäki,Arvottomat

Elokuva hurmasi meidät kertaheitolla. Sen kevyt eksistentialistisuus, lukuisat intertekstuaaliset viittaukset kirjalllisuuteen ja elokuviin, dialogin kyltymätön nokkeluus – mikä voisi vedota paremmin nuoriin kirjallisuudenopiskelijoihin.

Maaperä, johon Arvottomat putosi, oli hyvin otollinen.

Kaikki, mitä he halusivat, ja samalla ainoa, mitä he eivät koskaan voineet saavuttaa, oli vapaus.

Vuoden sisällä nähdyt nuorisolle suunnatut elokuvat Syöksykierre (1981) ja Ajolähtö (1982) eivät tuntuneet tavoittavan nuorison aallonpituutta täysin uskottavasti.

Kunnianhimoisemmat ja taiteellisemmat elokuvat Jäähyväiset (1981), Pedon merkki (1981) ja Yö meren rannalla (1981) olivat nuoren yleisön silmissä puuduttavia ja pitkäveteisiä.

Arvottomat tuntui tulevan toisesta ulottuvuudesta. Se ei mielistellyt yleisöään, se ei imitoinut arkirealismia, se ei tuoksunut lannalle muttei myöskään rahalle.

Pirkko Hämäläinen ja Matti Pellonpää elokuvassa Arvottomat (1982).
"Olisitko ystävällinen ja tulisit kyytiin? Autoni sähkölaitteet eivät toimi, ja silmistäsi olisi paljon iloa. Aion nimittäin suunnistaa tähtien mukaan." Pirkko Hämäläinen ja Matti Pellonpää elokuvassa Arvottomat (1982). Pirkko Hämäläinen,Matti Pellonpää,Arvottomat

Se oli road movie, joka ajeli ulos suomalaisesta elokuvaperinteestä.

Se eli omassa cinemalandiassaan, jossa Sibeliuksen ja Edelfeltin kaltaiset perinteiset arvotkaan eivät olleet turvassa.

Elokuvan kirjallisen tyyli kävi ilmi jo trailerista: "Tulossa: seikkailuelokuva Arvottomat. Kaikki, mitä he halusivat, ja samalla ainoa, mitä he eivät koskaan voineet saavuttaa, oli vapaus."

Arvottomien tarina on hyvin yksinkertainen. Pikkurikollinen Manne velkaantunut pahoille pojille ja on siksi pakosalla halki Suomen. Albert Edelfeltin varastettu maalaus kulkee matkassa ja siirtyy käsistä toisiin kauppojen myötä. Ammattirikollisten lisäksi Mannea jahtaavat poliisit.

Hänen tiensä risteää toisten irrallisten ja liikekannalla olevien kaltaistensa kanssa: kulkuri Veera ja kaveri Harri tukevat Mannea.

Elokuvan Suomi näyttäytyy sarjana nukkavieruja baareja, jättömaita ja ajan unohtamia rakennuksia, nostalgiaa. Suomi-kuva ei kuitenkaan ole naturalistinen ja ahdistava, vaan pikemminkin kuin haalistunut postikortti menneisyydestä.

Aki Kaurismäen kirjoittama dialogi on elokuvan kuolemattomalle maineelle vähintään yhtä tärkeä kuin Mika Kaurismäen notkea ohjaus. Minulle tuo dialogi on juonta tärkeämpää.

Ei rakkaus kuole. Se vain jättää meidät.
Me siinä kuolemme.

Nokkela sanailu on täynnä kuolemattomia repliikkejä, joiden koomisuutta korostaa liioiteltu kirjakielisyys ja vanhanaikaisuus. Siinä yhdistyvät Dostojevski, Suomi-filmi ja Raymond Chandler.

Kaikessa kuultaa ranskalaisen uuden aallon ja erityisesti Godardin varhaisteosten sivistynyt, mutta samalla populaarikulttuurista nautiskeleva silaus.

Matti Pellonpää elokuvassa Arvottomat (1982).
Manne lukee vanhaa Elokuva-Aittaa. Matti Pellonpää elokuvassa Arvottomat (1982). Kuva: Yle Matti Pellonpää,Arvottomat

Veera: "Liian myöhäistä. Rakkaus on kuollut."
Manne: "Olet oikeassa. Vaikka ei rakkaus kuole. Se vain jättää meidät. Me siinä kuolemme."

Anssi Tikanmäen musiikki ja unohtumaton sovitus Sibeliuksen Finlandiasta, joka avaa elokuvan, olivat mahtipontisuudessaan jotain aivan uutta. Musiikki ylevöitti, mutta säilytti samalla ironisen etäisyyden perinteeseen.

Elokuvassa jukeboksista soi Juice Leskinen Grand Slamin uusi versio 1970-luvun klassikosta Per Vers, runoilija, jonka tekstiin kiteytyy irrallisten sankareitten filosofia: "Ei tärkeää se ole, mä miksi lähden, on tärkeää vain se, mä miksen jää."

Elokuvan ydinlause, "Tärkeintä on läheminen", piirtyi lukuisiin 1980-luvun matkapäiväkirjoihin ja Interrail-kortteihin. Lähtemisen ainutlaatuisuutta korostavat elokuvan kulkuneuvot ja yksityiskohdat: Volga, Pontiac, juna. Rautatieasemat. Lankapuhelimet. Calvados. Musiikki.

"Minä tulen yhtä varmasti kuin vanhuus", lupaa Manne. Ja lähtee.

Volgan autostereoissa soi c-kasetilta The Streetsin Kestääkö siivet.

Nuorisotähteydestä syrjäraiteille ajautunut ex-rokkari Rauli Badding Somerjoki nähdään Agentsien solistina tulkitsemassa klassikkoiskelmiä.

Rauli Badding Somerjoki elokuvassa Arvottomat (1982).
"Perille kun saavuttiin kukat kukki tuoksui niin, meri vaahtosi kuin olut kuohuaa." Rauli Badding Somerjoki elokuvassa Arvottomat (1982). Kuva: Yle Rauli Badding Somerjoki,Arvottomat

Elokuvan pääroolissa Mannena teki suuren läpimurtonsa Matti Pellonpää, josta tuli molempien Kaurismäkien elokuvien sielu aina varhaiseen kuolemaansa saakka.

Elokuvan kohtalokasta naista, kulkuri Veeraa esitti Pirkko Hämäläinen, ensimmäisessä pitkässä elokuvaroolissaan.

Harria näytteli Juuso Hirvikangas, joka toimi myöhemmin myös apulaisäänittäjänä monissa Kaurismäkien elokuvissa. Vanhan polven ammattinäyttelijöistä elokuvan sivurooleissa nähtiin Esko Nikkari, Aarre Karén, Tuija Vuolle, Veijo Pasanen ja Pehr-Olof Sirén. Nuorina likkoina kuvissa vilahtivat muun muassa Eija Vilpas ja Riitta Havukainen.

Mutta heitä tuskin huomasi magneettisen ja aidosti nuorta karismaa tihkuvan pääparin takaa.

Pirkko Hämäläinen elokuvassa Arvottomat (1982).
Pirkko Hämäläinen elokuvassa Arvottomat (1982). Pirkko Hämäläinen,Arvottomat
Matti Pellonpää elokuvassa Arvottomat (1982).
Matti Pellonpää elokuvassa Arvottomat (1982). Kuva: Yle Matti Pellonpää,Arvottomat

Mikä elokuvasta sitten tekee kulttielokuvan?

Danny Peary määrittlee Cult Movies -teoksessaan yhdeksi suurimmaksi nimittäjäksi yleisön intohimoisuuden: kulttielokuvan tosifanit haluavat nähdä lempparinsa uudelleen ja uudelleen, he osaavat ulkoa sen repliikkejä ja siteeraavat niitä keskusteluissa.

He eivät katso elokuvaa ohimenevänä viihteenä, kuten suuren yleisön elokuvia katsotaan. He löytävät elokuvasta kiehtovia antisankareita, ikimuistoista dialogia, ainutlaatuista tyyliä tai ylivertaisia näyttelijäsuorituksia. Jotain erityistä.

He eivät päästä elokuvaa unohtumaan.

Ja monelle, kuten minullekin, fanituksen taustalla on se ensimmäinen kohtaaminen elokuvan kanssa.

Pirkko Hämäläinen ja Matti Pellonpää elokuvassa Arvottomat (1982).
"Tämä on asia joka minun täytyy hoitaa yksin. Mutta odotan sinua Pariisissa pohjoisella rautatieasemalla. Kesäkuun viimeinen päivä kello 18. Tuletko?" Pirkko Hämäläinen ja Matti Pellonpää elokuvassa Arvottomat (1982). Kuva: Yle Pirkko Hämäläinen,Matti Pellonpää,Arvottomat

Jyväskylä, sade, pimeys. Kun poistuimme Maximin salista, huomasin unohtaneeni salkkuni (tietysti) elokuvateatteriin.

Kipaisin äkkiä takaisin lippukassalle, ja elokuvan kirjakielisestä dialogista yhä huumaantuneena sanoin: "Unohdin salkkuni. Oletteko mahdollisesti jo löytäneet sen?"

Hymyilevä lipunmyyjä ojensi salkun heti.

Kun nauraen ja dialogia imitoiden saavuimme renttuilevien opiskelijoiden suosiman ravintolan eteiseen, kuulimme uutisista, että Gabriel Garcia Marquez oli saanut kirjallisuuden Nobel-palkinnon.

Meidän kirjallisuudenopiskelijoiden lemmikki.

Täydellinen ilta. Kulttimuiston synty. Ravintolassa oli pöytiintarjoilu ja juotiin calvadosta.

Pirkko Hämäläinen ja Matti Pellonpää elokuvassa Arvottomat (1982).
"Hän oli kaunis kuin öinen moottoritie." "Ja suurin piirtein yhtä nopea liikkeissään." Pirkko Hämäläinen ja Matti Pellonpää elokuvassa Arvottomat (1982). Kuva: Yle Pirkko Hämäläinen,Matti Pellonpää,Arvottomat
  • Arvottonat (1982). Rooleissa Matti Pellonpää, Pirkko Hämäläinen, Juuso Hirvikangas, Aki Kaurismäki, Esko Nikkari, Aarre Karén, Tuija Vuolle, Veijo Pasanen, Pehr-Olof Sirén, Ari Piispa, Aino Seppo. Käsikirjoitus Aki ja Mika Kaurismäki. Ohjaus Mika Kaurismäki. Tuotanto Villealfa Fim Productions.

Lue myös: Pellonpään nukkavieru karisma puree yhä.

Lisää ohjelmasta

Yle Teema

Teema Twitterissä ja Facebookissa