Metsä oman onnensa nojassa: käsikirjoitus

Keski-Euroopan metsissä on syntynyt karmeita tuhoja.

Jarkko Hantula, tutkimusprofessori, Luonnonvarakeskus: Tsekeissä on parhaina vuosina puuta kuollut enemmän kuin ne hakkaavat vuosittain.

Syypää metsävahinkoihin on kirjanpainaja-niminen hyönteinen. Sitä tavataan Suomessakin. Kirjanpainaja tappaa kuusia ja tuhoriskin pelätään kasvavan Suomessakin jopa voimakkaasti ilmaston muuttuessa. Vaaroista huolimatta kuusimetsien määrää on lisätty.

Ilari Lehtinen, Turku: Tästä meni...tässä on vieressä viisi puuta, mää ajattelin, että meneekö nämä kaikki.

Jussi Kumpula, toimitusjohtaja, Metsähallitus Metsätalous Oy: Kirjanpainaja on suurin uhka Suomen metsätaloudelle.

MOT: Metsä oman onnensa nojassa

Kotkalainen Tarja Olli on yksi Suomen noin kuudestasadastatuhannesta yksityisestä metsänomistajasta. Hän on myös metsänhoitoyhdistys Kymenlaakson hallituksen jäsen.

Tarja Olli, Kotka: Viisi vuotta sitten on sukupolvenvaihdos tehty. Siinä ne on siirtyneet mulle ja mun siskolle. Myös mun täti ja setä on osakkaana. Isä ei enää ole omistajana, mutta tekee harrastusmielessä töitä miten jaksaa.”

MOT: Mitäs sä teet?

Erkki Olli, Kotka: Näit propsii.

MOT: Mitäs ne ovat?

Erkki Olli: Näitä, kolmemetrisii puita.

MOT: Mites ne syntyy, mitä siihen tarvitaan?

Erkki Olli: Moottorisaha, ja ukko.

Metsänomistaja on paljon vartija. Ensinnäkin metsäteollisuus tarvitsee suuria määriä puuta. Toisaalta metsänomistaja myös torjuu ilmastonmuutosta. Kasvava metsä poistaa ilmakehästä hiilidioksidia. Niinpä ei ole yhdentekevää, miten omistaja uudistaa metsänsä hakkuun jälkeen.

Tarja Olli: Ajatuksena, että nää on nyt mun hoidossa tietyn ajan ja sitten toivottavasti siirtyy lapsille ja lapsenlapsille. Että yrittää miettiä sellaista pitkäjänteistä hoitoa. Että saa siitä sellaista jatkumoa ja virkistyskäyttöä, mutta että toki sitten myös taloudellista hyötyä kyllä kanssa.

MOT: Pyritkö sinä hyvään metsän kasvuun?

Tarja Olli: Pyrin. Tähän on istutettu kuusen ja männyn taimia. Yhteensä tähän alalle, muutama hehtaari, niin 3400 tainta.

On kuitenkin huolta siitä, että ennustettu ilmastonmuutos aiheuttaa kuuselle pulmia. Palaamme tähän myöhemmin. Sitä ennen otamme esiin toisen talousmetsien tulevaisuuteen liittyvän ison kysymyksen, niiden säätelyn. Valtio on puuttunut yksityisten metsien hoitoon ja uudistamiseen monin tavoin.

Marja Kokkonen, metsäneuvos, maa- ja metsätalousministeriö: Metsätalous on hyvin tärkeä elinkeino Suomelle. Elikkä halutaan huolehtia siitä, että metsätalous elinkeinona on kannattavaa ja myös sitten teollisuudelle on raaka ainetta.

Lain mukaan metsän uudistamisen laiminlyönnistä voi seurata jopa sakot. Näin valtio turvaa yleistä etua. Rahan käyttö taimien ostoon ei välttämättä innosta kaikkia metsänomistajia, kun uusista puista saatavat tulot siintävät hyvin kaukana tulevaisuudessa - metsähän ei hetkessä kasva.

MOT: Oliko ne velvoitteet silloin aikaisemmin kovempia?

Erkki Olli: Oli.

MOT: Mitä tykkäät siitä, että on menty vapaampaan suuntaan?

Erkki Olli: Se on huonompi, pitäisi olla se raha että se ois otettu valmiiksi...pantti niin kuin...sitten kun oli istutettu sait rahas pois.

MOT: Valtion ote metsänomistajista oli silloin menneinä vuosikymmeninä välillä todella tiukkakin. Oliko siinä mitään huonoja puolia?

Erkki Olli: Oli, kun joku joutui raastupaan, kun hakkas liian aikaisin.

MOT: Oliko se hyvä vai huono asia?

Erkki Olli: Toiselle hyvä, toisella huono, kuka siihen joutui.

Ääritapaukset menneiltä ajoilta vaikuttavat kohtuuttomilta.

arkisto-osuuksia, Kotimaan Katsaus, 31.3.1994

toimittaja: Luonnonmukaisen metsänhoidon harjoittajia on pantu kuriin pelottelemalla ja uhkailemalla.

Metsänomistaja Reino Takalan oikeustaistelu sai suuren huomion. Takala olisi halunnut uudistaa erään kolmen hehtaarin alan luonnonmukaisesti ilman avohakkuuta, mutta metsänkäyttöä valvova piirimetsälautakunta vaati tehokkaampaa käsittelyä. Kiistan seurauksena yli 50 hehtaaria Takalan metsää rauhoitettiin määräajaksi. Tällaisessa tilanteessa puun myynti tuli luvanvaraiseksi ja itsenäinen talonpoika joutui eräänlaiseen holhoukseen. Se tuntui monesti häpeärangaistukselta.

Reino Takala, maanviljelijä: Tämä aika on ollut maanpäällinen helvetti. Koska olen taloudellisesti kärsinyt. Minua on riepoteltu kuin suurintakin rikollista aina mielisairaalaa myöten ja pantu käsirautoihin. Pakkohoitoon köytetty sänkyyn kiinni ja pantu myrkkyä pyllyyn.

Taavi Hautala, eläkeläinen: Minulla olisi paljon ollut töitä metsässä, mutta mie herpaannuin kun rauhoitetaan. Se on niin…

Toimittaja: Onko se niin kuin…

Taavi Hautala: Niin kuin olisi syyllinen, kun metsä rauhoitetaan, niin kuin olisi tehnyt vikaa, vaikkei oo tehnyt vikaa.

Tiukkaa sääntelyä on purettu. Metsälain uudistus vuonna 2014 antoi omistajille monenlaisia uusia vapauksia.

Marja Kokkonen: Metsänomistajille enemmän valtaa ja vastuuta ja se oli hyvin myös aukikirjoitettu siellä lain perusteluissa nämä seikat joita huomioitiin lain sisällössä.

Tarja Olli: On ne höllentyneet joo. Se mitä ehkä vähän jotain tutkimuksia on nähnyt niin ehkä pelkona se että kun valvonta on paljon heikompaa ja on enemmän sitä vapautta, niin sitten varsinkin sellaiset alueet missä tehdään niitä päätehakkuita niin onko sitten joitain metsänomistajia jotka jättää sitä tekemättä niin istutustyöt, eikä istuta uutta puustoa. Ja sitä ei ehkä samalla tavalla valvota.

Uudistettu metsälaki todellakin jättää uusia mahdollisuuksia luistaa metsän viljelystä hakkuun jälkeen. Laki määrää, millainen taimikko pitää luoda uudistushakkuun jälkeen. Velvoitetta valvoo Suomen Metsäkeskus. Eteläisessä Suomessa pitää saada aikaan keskimitaltaan puolen metrin taimikko kymmenen vuoden määräajassa - se on suunnilleen tämän koivun eli polven korkuinen.

MOT: Onko hirvi ottanut maistiaisia tästäkin koivusta?

Mikko Korhonen, rahoitus- ja tarkastuspäällikkö, Suomen metsäkeskus: Joo, siltä näyttää, että se siitä ohikulkiessaan pikkuisen riipinyt lehtiä pois.

MOT: Kuinka kunnianhimoisena tavoitteena pidät tuota puolta metriä, jonka laki vaatii minimissään 10 vuodessa?

Marja Kokkonen: Se ei ole kovin kunnianhimoinen, että se ja niin kuin totesin, niin se on se minimitavoite.

Entä millainen taimikko voidaan saada aikaan hyvällä metsänhoidolla kymmenessä vuodessa?

MOT: Meneekse se niin, että yksi tällainen oksien väli, niin siinä on yksi kasvuvuosi?

Jari Hynynen, tutkimusprofessori, Luonnonvarakeskus: Se on yhden vuoden kasvu, joo.

MOT: Eli jos tästä nopeesti lasken, niin yksi, kaksi, kolme jne...onks tää seitsemän vuotta vanha?

Jari Hynynen: Tänä on varmaan aika lähelle kymmentä vuotta.

MOT: Jos tässä on suunnilleen melkein puoli metriä, Onko se niin, että hyvä taimi hyvällä hoidolla kasvaa puoli metriä vuodessa?

Jari Hynynen: Joo, ja tällaisella kohtuullisen hyvällä kasvupaikka, kyllä kasvaa.

MOT: Vaikka laki vaatii, että kasvais sen kymmenessä vuodessa?

Jari Hynynen: Niinpä.

Lain minimivaatimuksen mukainen puolen metrin taimikko syntyy usein hakkuuaukkoon luonnonmukaisesti. Mutta jos sen sijaan metsä uudistetaan laadukkaalla viljelyllä oheistoimineen, voidaan saavuttaa 3-5 metrin pituus samassa ajassa. Luonnonvarakeskus laski pyynnöstämme, kuinka mainitun kaltaiset metsänuudistamisen erot vaikuttavat puun määrään harvennuksissa ja vuosikymmenten päästä päätehakkuussa. Tehokkaalla uudistamisella saatiin aikaan noin kaksinkertainen määrä puuta verrattuna lain minimivaatimukseen. Laskelman yksityiskohdan löytyvät nettisivuiltamme.

grafiikka:

Puun määrä hehtaarilla
ainespuu, harvennukset ja päätehakkuu

Suositusten mukaan uudistettu
474 kuutiometriä

Minimin mukaan uudistettu
223 kuutiometriä

lähde: Luonnonvarakeskus

Jari Hynynen: No kyllä siinä tuli aika isoja eroja. Keskeisimmät syyt niille eroille on se, että miten pian sen uudistushakkuun jälkeen se puusto uudistetaan ja kuinka se uudistetaan.

MOT: Voidaanko tässä nyt vetää sellainen johtopäätös, että tämä metsän hoidon laatu siinä heti alkuvaiheessa uudistushakkuu jälkeen, sillä on iso merkitys lopputulokselle?

Jari Hynynen: Onhan sillä, koska se määrää sen, että minkälaista puuta siellä kasvaa.

Entä ilmastovaikutus? Suositusten mukaan uudistettu puusto sitoi 55 vuodessa noin kaksinkertaisesti hiilidioksidia verrattuna minimivaatimukseen. Yhtä hehtaaria kohden ero vastaa uuden bensa-auton yli 2 miljoonan kilometrin päästöjä.

Grafiikka

Puuston varastoima hiilidioksidi
55 vuotta, yksi hehtaari

Suositusten mukaan uudistettu
602 600 kg

Minimin mukaan uudistettu
322 500 kg

2,2 miljoonaa kilometriä

Lähde: Luonnonvarakeskus / MOT:n laskelma

Jari Hynynen: Kyllä tämmöinen viivästetty uudistaminen ja siinä tavallaan turha viivästely, kyllä se hiilensidonnan kannalta on aika huono juttu. Vuotta kohti sitä hiiltä sitoutuu huomattavasti hitaammin.

Siis puuntuotto ja metsän sitoma hiilidioksidi voivat puolittua, jos metsänomistaja tarttuu lain minimivaatimukseen.

MOT: Jos se ei ole kovin kunnianhimoinen, niin miksei metsänomistajalta sitten voi vaatia enempää?

Marja Kokkonen: No tässä viittaan metsänomistajien moniin tavoitteisiin, koska meillähän on metsänomistajia, jotka esimerkiksi virkistyskäyttöä tai juuri sitä monimuotoisuuden edistämistä pitävät tärkeämpänä ja silloin ei välttämättä sitten se suuri taloudellinen tulos ole se ensimmäinen tavoite.

MOT: Eikö sellaiselta metsänomistajilta, jotka tavoittelevat lähinnä hyvää taloudellista tulosta sitä metsänhoidosta, niin eikö heitä voisi sitten vaatia kunnianhimoisempaa metsän uudistamista minimikriteerinä?

Marja Kokkonen: No tässä on tietysti se, että halutaanko se tiukasti lainsäädäntöön vai halutaanko se neuvonnan, koulutuksen ja asioista selville ottamisen kautta. Kun lakiuudistusta tehtiin niin silloin oli hyvinkin selkeänä tavoitteena, että ei haluta tiukkaa lakiperusta säätämistä vaan että se tulee näitten metsänhoitosuositusten kautta.

Metsälain uudistamista koskevassa hallituksen esityksessä todetaan, että lakiesityksen vaikutukset metsien hiilen sidontaan eivät ole merkittäviä.

Metsänhoidon sääntely näyttää tehneen takavuosista U-käännöksen. Metsien uudistamisessa on monenlaisia uusia vapauksia.

Nyt viljelytoimista voi vapautua avohakkuunkin jälkeen kokonaan silloin, kun aukkoon alkaa syntyä luonnonmukaista tietä taimikko, joka on kasvamassa lain vaatimiin minimimittoihin riittävän nopeasti.

Mikko Korhonen: Just tällä nimenomaisella paikalla ollaan semmoisella kohteella jossa ei ole tehty muokkausta eikä ole tehty tuota minkäänlaista viljelyä. Eli tälle kohdalle on syntynyt taimikko ihan luontaisesti.

MOT: Miltäs se näyttää nyt sitten, että tuleeko tässä täyttämään lain vaatimukset vaikkei jatkossakaan tehtäisi mitään?

Mikko Korhonen: Kyllä tällä kohdalla tulee täyttämään tämän hieskoivun ansiosta. Elikkä tähän tulee vuosien varrella niin paljon hieskoivuja, että lakiraja kyllä täytyy ja on tähän tullut mäntyäkin aika hyvin. Sitten varhaishoidossa mäntyä suosimalla tähän kohtaan saa kohtuullisen männikönkin aikaan.

Avohakattu metsä voi uudistua luontaisestikin reunuspuiden siementen avulla.

MOT: Jos uudistushakkuun jälkeen ei tee mitään uudistustoimia, niin kuinka suurella todennäköisyydellä yleisesti ottaen voi luottaa siihen, että luonto hoitaa sen uudistuksen niin että metsälain minimivaatimukset täyttyvät eikä tarvitse tehdä mitään?

Jari Hynynen: Tästä ei mitään laskelmia ole varmaan tehty... ei minun tiedossani ole ainakaan. Mutta jos nyt ajattelee meidän metsiemme kasvupaikkaolosuhteita, niin voisin heittää, että kyllä varmaan 3/4 uudistuu ilman toimia niin, että se täyttäisi nämä kriteerit.

Hynysen mukaan lähinnä kaikkien ravinteikkaimmilla kasvupaikoilla tai suurimmilla avohakkuilla voi tehdä tiukkaa tai olla mahdotonta, että lakisääteinen taimikko syntyy pelkkien luonnonvoimien avulla. Mutta joka tapauksessa jopa pääosa maamme metsistä saattaa olla sellaista, että päätehakkuun jälkeen ei ole pakko laittaa tikkua ristiin lakisääteisen taimikon aikaansaamiseksi.

MOT: Miltä tämä kuulostaa?

Marja Kokkonen: Tämä kuulostaa siltä, että jos kaikki metsänomistajat sitten ottaisivat tällaisen käytännön, eivätkä toteuttaisi niitä metsän uudistamistoimenpiteitä kunnolla.... Näitä metsänomistajia on onneksi suomessa vähän.

Jari Hynynen: Se mitä on nyt seurattu niin ei ole semmoisia merkkejä, että olisi huonontumista tapahtunut. Ei uudistamisessa eikä taimikoiden hoito tilassa.

Luonnonvarakeskuksen vuosien 2014 - 18 inventointi viittaa siihen, että ainakin noin kymmenesosa avohakkuista oli jäänyt viljelemättä siinä ajassa, jossa taimikon perustaminen pitäisi nykylain mukaan tehdä. Monessa tapauksessa metsä on kuitenkin voinut olla uudistumassa luontaisesti nykylain vaatimalle minimitasolle. Uudistettu metsälaki on ollut voimassa sen verran vähän aikaa, että kaikkia sen vaikutuksia ei vielä tiedetä. Sen sijaan toinen metsiin liittyvä huoli on ollut enemmän tapetilla.

Ilari Lehtinen, Turku: Tässa nyt näkyy kolme puuta jotka on kuolleet. Tuolta ne näkyy ne pystyyn kuivuneet, yksi, kaksi, kolme, neljä…”

MOT: Milloin tällä saarella tehtiin ensimmäisiä havaintoja kuolleista puista?

Ilari Lehtinen: Siitä on varmaan 10 vuotta tai ehkä vähän ylikin. Tässä ihan vieressä on nyt 5 puuta, aattelin että meneekö nää kaikki.

MOT: Onko sinulle selvinnyt, että mikä se tämän puun on tappanut?

Ilari Lehtinen: No sitä mä en tiedä yhtään, että mikä elukka se on ollut. Kyllä tässä näitä jälkiä näkyy näissä kaarnoissa.

MOT: Saaks tonne kurkata?

Ilari Lehtinen: Saa, joo. Sitä voi vapaasti katsoa.

MOT: Onko tuo syypää? Tuollakin liikkuu jotain.

Ilari Lehtinen: Mää luulen että syylliset ovat häipyneet pois paikalta.

Kyseisestä kuusentappajasta on keskusteltu Suomessa jo vuosia.

Grafiikka, revinnäisiä lehtiotsikoista

Mutta paljon enemmän asiasta on kuitenkin ollut huolta Keski-Euroopassa. Nämä kuvat ovat Bayerischer Waldin kansallispuistosta Saksasta.

MOT: Tarkoitatko todella että enemmän kuin puolet kuusista on kuollut?

Christoph Heibl, tutkija, Bayerischer Waldin kansallispuisto: Kansallispuistossa aivan varmasti. Kuusien kuolemat ovat tapahtuneet kolmen vuosikymmenen aikana.

Syypää puukuolemiin on tämä muutaman millin pituinen hyönteinen, eli kirjanpainaja. Kirjanpainajat ja sen toukat nakertavat käytäviä kaarnan alle. Ne voivat katkaista puun nestevirtauksen.

MOT: Mitä tulevaisuus näyttää, lisääntyvätkö tuhot?

Christoph Heibl: Varmasti lisääntyvät. Metsänhoidon huomioivat ilmastomallit sanovat, että häiriöiden määrä ja vakavuus lisääntyvät.

Ilmastonmuutoksen on arvioitu lisäävän Suomessakin kesien kuivuutta ja metsien tuulituhoja. Kirjanpainaja hyötyy tällaisesta kehityksestä. Ilmatieteenlaitos on esittänyt arvion, jonka mukaan kirjanpainajatuhojen riski kasvaa eteläisimmissä osissa Suomea aluksi jonkin verran ja 2040-luvulta alkaen voimakkaasti.

grafiikka

Kirjanpainajatuhojen riski

Suomen kartta ja tekstit
Kasvaa jonkin verran 2021 – 2040
Kasvaa voimakkaasti 2041 – 2070

Arvio perustuu skenaarioon, jossa Suomen keskilämpötila nousee tästä päivästä 40-luvulle mennessä noin yhden asteen. Riskeistä huolimatta kuusimetsien määrää on Suomessa lisätty 2000-luvulla.

Jarkko Hantula: Se noin yleisesti ottaen lisää meidän metsiemme tuhoriskiä. Kuusi on tietenkin itsessään tämmöinen tuulelle altis puu, sillä on hyvin pintajuuristot. Elikkä myrskytuhot lisääntyvät tulevaisuudessa.

Jarkko Hantula: Myrskytuhoja seuraa usein seurannaistuhoja, joista varmasti merkittävin on kirjanpainaja. Kirjanpainaja pystyy siirtymään näistä tuulenkaatopuista. Ne jälkeläiset pystyy jos niitä on paljon iskeytymään ja tappamaan myös terveitä puita, jolloin tämä epidemia lähtee liikkeelle.

Keski-Euroopassa kirjanpainajatuhoilla on ollut isoja vaikutuksia metsätalouteen.

Christoph Heibl: Kolme edellistä vuotta ovat olleet katastrofaalisia. Kirjanpainajan vahingoittamia puita on ollut paljon. Puuta tuli markkinoille niin paljon, että hinta tippui.

Jarkko Hantula: Mittasuhteista kertoo jotain se, että Tsekeissä on parhaina vuosina puuta kuollut enemmän kuin mitä ne siellä hakkaavat vuosittain. Keski-Euroopassa sitä on sahattu myöskin tämmöiseksi huonolaatuiseksi laudaksi tai ylipäänsä tämmöiseksi rakennuspuuksi.

Selvitimme vuosien 2015 - 2020 metsänkäyttöilmoitusten perusteella, missä määrin metsänomistajat aikoivat käyttää aiemman muun pääpuulajin sijasta kuusta metsänuudistuksessa. Aineisto ei sisällä kaikkea kuusen käyttöä muun pääpuulajin tilalle ja kaikki ilmoitetut metsänuudistamiset eivät ole toteutuneet. Ilmoitusten perusteella suurin uusien kuusikoiden luoja oli valtion metsiä hallinnoiva Metsähallitus 151 neliökilometrillä.

Grafiikka

Metsähallitus 151 neliökilometriä uutta kuusimetsää

2015 - 2020

Jussi Kumpula, toimitusjohtaja, Metsähallitus Metsätalous Oy: Valtion mailla oli tämmöinen männyn viljelyinnostus sanotaan tuolta 50-luvulta aina 80-luvulle ja mäntyä viljeltiin monesti hyvin reheville kasvupaikoille, joissa tuli laatuongelmia tai tämmöisiä vastaavia haasteita siinä metsän kasvatuksessa. Ja yleensä nämä kohteet on vaihdettu...tai voidaan vaihtaa kuusikoksi.

Jussi Kumpula: Toinen tekijä on tuhokysymys. Mäntyä ja koivua piinaa monet tuholaiset täällä metsissä ja ja tyypillisin tuholainen on hirvi.

Hirvi ei syö mielellään kuusia ja kuusi myös kestää korkeilla alueilla lumituhoja paremmin kuin mänty. Näistäkin syistä Metsähallitus on vaihtanut muita pääpuulajeja kuuseksi.

MOT: Eikö teitä pelota sitten tämä tulevaisuuden uhkakuva elikkä kirjanpainaja, joka nimenomaan kuuselle ongelmallinen?

Jussi Kumpula: Kyllä se on merkittävä tuholainen. Kirjanpainaja on suurin uhka oikeastaan Suomen metsätaloudelle, varsinkin eteläisen Suomen kuusikoiden osalta. Meidän onni on se että se voidaan myös torjua tämä kirjanpainajatuho.

Jussi Kumpula: Jos meillä tulee myrskytuhoja, siis kaatuu yksittäisiä puita enemmän, ne täytyy korjata pois hyvissä ajoin, ennen kuin se lähtee näistä kuolleista puista leviämään. Tienvarsivarastot täytyy viedä tehtaalle hyvissä ajoin ennen määräaikoja.

MOT: Tarkoititko sitä, että tällaiset laajat kirjanpainajatuhot voidaan estää Suomessa tulevaisuudessa?

Jussi Kumpula: No sitä ei kukaan pysty sanomaan. Me voidaan tehdä vain riskikartoitus näiden tekijöiden osalta mitä äsken mainitsin.

Tuholaisen kuriinsaaminen voi kuitenkin olla pahimmillaan mahdontonta.

Christoph Heibl: Kesät vuosina 2018- 2020 olivat lämpimiä. Silloin oli pitkittyneitä kuivia jaksoja. Tällaisissa oloissa kirjanpainajat lisääntyvät räjähdysmäisesti. Tavallisesti ongelmaa on silloin mahdotonta ratkaista. Silloin kirjanpainajien valtaamien puiden poistaminen ei pysäytä niiden etenemistä.

Toiseksi suurin uusien kuusimetsien luoja MOT:n selvityksessä on metsänhoitopalvelujen tarjoaja ja suurmetsänomistaja Tornator 121 neliökilometrillä. Myös Tornator kertoo istuttaneensa kuusia tietyillä alueilla mäntyjen tilalle, koska kuusi kestää paremmin lumituhoja ja mäntyjä on käytetty aiemmin liian rehevillä paikoilla.

Grafiikka

Tornator 121 neliökilometriä uutta kuusimetsää

2015 - 2020

Maarit Sallinen, metsätalouspäällikkö, Tornator: Merkittävä tekijä kirjanpainajatuhojen hillinnälle on se, että koko ajan pyritään enemmän sellaiseen sekametsäisyyteen. Pyritään siihen, että meillä ei ole laajoja yhden puulajin metsiköitä. Silloin kun uudistetaan kuuselle tai männylle, siellä tavoitellaan minimissään kymmenen prosenttia lehtipuuosuutta.

Myös Metsähallitus pyrkii vähentämään kirjanpainariskejä jättämällä kuusien lomaan koivuja. Tornatorilla ja valtiolla on omistuksessaan tai hallinnassaan iso osa metsistä, mutta niidenkin luvut kuvaavat kuusettumista vain murto-osassa talousmetsiä.

Yhteensä kuusivaltaisten metsien ala on lisääntynyt Suomessa muutaman prosentin 2000-luvulla. Luku ei kuulosta isolta, mutta huolta on siitä, mitä tapahtuu, jos nykykehitys jatkuu. Kuusi on valtapuu noin neljäsosassa metsämaasta, mutta ilmoitetussa metsän uudistamisessa sen osuus on noin puolet.

Grafiikka

Kuusen osuus

Metsämaa 25 % (vallitseva puulaji) 2016

Metsän uudistaminen 51 % 2020

Lähde: Luonnonvarakeskus, Suomen metsäkeskus

Nuorista, alle parikymppisistä metsistä Etelä-Suomessa kuusivaltaisia oli 80-luvun alussa viideosa, mutta nyt jo noin puolet. Tällä menolla kuusi voi olla tulevaisuudessa valtapuulaji Etelä-Suomessa - eli juuri siellä, missä kirjanpainajatuhojen riskien on ennustettu kasvavan voimakkaasti.

Grafiikka

Kuusivaltaisen metsämaan
osuus Etelä-Suomessa

Metsän ikä 1 - 20 vuotta

1980

21 %

2016

48 %

Lähde: Luonnonvarakeskus

MOT: Mutta pitäisikö ylipäätään Suomessa kuusivaltaisten metsien osuutta tai määrää saada pienemmäksi?

Jarkko Hantula: Kyllä se riskinhallinnan kannalta olisi tietenkin järkevää. Ja kiinnittää huomiota nimenomaan siihen missä ne kuuset sijaitsevat. Jos on yhtään epäilys, että se kasvupaikka ei pysy kuuselle hyvänä 60 - 80 vuotta, niin kannattaa miettiä muuta puulajia, käytännössä varmaan mäntyä.

Jarkko Hantula: Sellaiset kasvupaikat, jotka tänä päivänä katsotaan vielä kuuselle riittävän, niin ne saattavat muuttua sellaiseksi, että kuusi ajoittain kärsii kuivuudesta ja tällöin riskinä on tietenkin hyönteiset ja nimenomaan kirjanpainaja.

MOT: Onko tämä kuusen kannalta minkälainen kasvupaikka missä me nyt ollaan?

Jarkko Hantula: Hyvä kuusen kasvupaikka, että ihan rehevä metsä.

MOT: Onko tämä suositusten mukainen kasvupaikka?

Jarkko Hantula: On joo varmasti.

MOT: Miten se on sitten mahdollista, että kirjanpainaja iskee täällä, vaikka ollaan hyvällä kasvupaikalla?

Jarkko Hantula: Se on hyvä kysymys. Ensinnäkin tämä on hyvin vanhaa metsää. Nää on ollut sitten erinomaisia kasvualustoja kirjanpainajille. Jos vertaa tavalliseen talousmetsään niin kyllä nämä ovat isoja vanhoja puita.

Marja Kokkonen: Juuri tällä hetkellä uudistetaan metsänhoitosuosituksia ilmastoriskien kannalta, elikkä ihan uusimman tutkimustiedon mukaiseksi. Kyllä siellä tällä hetkelläkin on jo paljon asiaa, mutta nyt parannetaan edelleenkin.

Christoph Heibl: Sekametsiksi muutettu metsä on paljon vakaampi. Valitettavasti kaikki metsänomistajat eivät ole käyttäneet tätä keinoa. On yhä puhtaita kuusimetsiä. Ne ovat herkkiä ongelmille.

Tulevaisuus näyttää, miten metsälain uudet vapaudet ja ennustettu ilmastonmuutos vaikuttavat metsiimme. Suomen kuusikoissa on eroja keskieurooppalaisiin verrattuna eivätkä riskitkään ole siksi yksi yhteen. Sekametsien suosiminen ja muu riskinhallinta voivat vähentää kirjanpainajien aiheuttamia ongelmia, mutta ne eivät kokonaan poista uhkakuvia.

Tarja Olli: Toki tästä Kymenlaaksossa vähän kauempaa ne kirjanpainajat ja muut ovat uhka. Ei ehkä silloin kun nämäkin istutettiin niin sitä miettinyt ja tietysti sitten tuota vähän kuitenkin katsomaan sitäkin, että mikä on se pohja, että mitä puuta tähän kannattaa istuttaa.

Erkki Olli: Sitten jos se tulee niin se tulee. Kaataa pois ne nuorempana puusto.

MOT: Jos jättää lehtipuita sekaan, niin se voi toimia suojakeinoja, ainakin vähentää riskiä?

Erkki Olli: Kyllä se auttaa, mutta onko siellä niitä lehtipuita.

MOT: Eikö niitä voi jättää?

Erkki Olli: Voi jättää, tuollahan niitä on vähän jo tulossa.

Ilari Lehtinen: Tuossa on yksi iso kuusi joka on jäänyt nojalleen, saa nähdä milloin se siitä rojahtaa. Kyllä me pyritään käyttämään mahdollisimman paljon puuta saunanlämmitykseen ja takan lämmitykseen, mutta tässä on sitä niin paljon, että ei tätä kaikkea pysty käyttämään hyväksi.

Lehtisen pihapuiden tappajaksi paljastui syömäjälkien perusteella kirjanpainaja.

Ilari Lehtinen: Kyllä mää arvasin, että se on se.

päivitys 14.2. lisätty asiasanoitusta