Baritoni Arttu Katajan ja pianisti Pauliina Tukiaisen ensimmäinen yhteislevy ilmestyi toissa vuonna ja teki minuun vaikutuksen: Saksaa ja suomea omaperäisesti yhdistävä ohjelmisto edusti liedin vakavaa ydintä ja tulkinta kansainvälistä huippua. Nyt kaksikko on entistäkin rohkeampana tarttunut maailman tärkeimpään lied-sarjaan, Schubertin Winterreiseen, josta on jo satoja toinen toistaan parempia levytyksiä. Mutta ihme kyllä Kataja ja Tukiainen pystyvät ainakin minulle perustelemaan, miksi hyytävälle, päämäärättömälle talviharhailulle kannattaa lähteä juuri heidän kanssaan.
Edellisen levyn arviossa ylistin jo kylliksi Arttu Katajan baritonia, joka edelleen on neutraali, uskottava ja etenkin alarekisterin pianissimoissa koskettavan kantava. Winterreisea kuunnellessa mielikuvat neutraaliudesta kuitenkin katoavat. Laulujen lohduton mutta silti tarkasti maailmaa tarkkaileva yleistunnelma ja Katajan ääni ovat kuin luodut toisilleen, mikä tekee tulkinnasta niin henkilökohtaisen ja intiimin, että sielu hyytyy myötätunnosta levyn synkimmissä kohdissa. Kun terävärajainen, pidättyväinen tummuus hetkeksi vaihtuu kirkkaana kajahtavaan julistukseen, teho on taattu.
Pauliina Tukiainen selvästi nauttii saadessaan flyygelinmutkaan sävykkään laulajan, joka haluaa tuoda esiin Winterreisen kokonaisuutta eikä omia äänivarojaan. Tukiaisen kuuntelevalle ja sävykkäälle pianismille on siis hyvin tilaa.
Schubert lopettaa Winterreisen hyytävään kuvaukseen kampiliiraa soittavasta, paljasjalkaisesta rääsyläisestä. Ihmiset eivät kuuntele, kerjäyskuppi jää tyhjäksi, mutta silti vanhus jatkaa turhaa soittoaan. Koskaan en ole kokenut tuota laulua niin vahvasti kuin Arttu Katajan ja Pauliina Tukiaisen tulkintana, keskellä pandemiarajoitusten synkkää talvea. Suomen laulutaiteessa tästä levystä tulee klassikko, ja veikkaan että maailmallakin levy kuunnellaan tarkkaan.
Franz Schubert: Winterreise. - Arttu Kataja, baritoni, ja Pauliina Tukiainen, piano. (Alba, ABCD 509)
Kuuntele Kare Eskolan Uudet levyt 3.2.2022.