Kare Eskola
Yle
Ranskalainen jazz-pianisti Babtiste Trotignon on urallaan levyttänyt laajan valikoiman sivistynyttä perusjazzia, mutta Alpha-yhtiön uutuuslevyllä hän esittäytyy orkesterisäveltäjänä. Ensikuulemalta viehätyin siihen, ettei Trotignon pyri jazzin ja klassisen synteesiin vaan nikkaroi sointuisaa, korvalle sopivaa orkesteritekstuuria raikkaasti mutta tutun taidemusiikin ehdoilla. Ongelmana on, ettei sellainen musiikki houkuttele toiseen kuulemaan.
Orkesteria Trotignon käyttää yllättävän taidokkaasti. Jousisto soi, puhallinefektit osuvat kohdalleen eivätkä perkussiot tuki sinfonista, plastista perussointia. Rakenneideoissa ei tunnu taidemusiikin painolastia, mutta jazzmuusikon vahva suunnantaju sekä rytminen moninaisuus pitävät musiikin käynnissä. Tyylistä tulee mieleen toinen säveltävä nykypianisti Fazil Say, mutta etnisten vaikutteiden sijasta Trotignonin musiikkia leimaa eräänlainen yleislänsimaisuus. Levystä huomaa, että Trotignon on kuunnellut paljon ja soittanut paljon ja hankkinut taidon, jolla korvan ja soiton opit voi siirtää orkesterille.
Siksi Trotignonin musiikkia on ihastuttavan helppo kuunnella. Avausteos L'air de rien on kuulasta, uskottavaa orkesteriviihdettä, kun taas levyn päättävä Hiatus et turbulences sisältää painokastakin myllerrystä, ja Orchestre de Victor Hugo soittaa kaiken uskottavan elokuvallisesti, vaikkei saa svengiä aina kohdalleen. Silti minusta on erikoista, että näin perusturvallinen taideviihde on päässyt levylle asti Ranskassa, jossa modernin eri muodot ovat yhä arvossaan. Vaikka Trotignon on oma persoonansa, korvanmyötäisesti säveltäminen tuottaa pohjimmiltaan tuttua, aiemmin kuultua musiikkia. Oikeasti raikkaan ja uuden musiikin löytäminen edellyttäisi tutkivaa asennetta, jossa älyllisyydellä, teorioilla ja rakenteilla on oma merkityksensä.
Baptiste Trotignon: L’air de rien; Hiatus et Turbulences; Anima. - Orchestre Victor Hugo/Jean-François Verdier, sekä Baptiste Trotignon, piano. (Alpha, ALPHA785)
Kuuntele Kare Eskolan Uudet levyt 3.2.2022.
