Hyppää pääsisältöön

Matthew Locken levoton gambamusiikki kantaa 400 vuoden yli

Säveltäjä Matthew Locken syntymästä on tullut kuluneeksi noin neljäsataa vuotta, mutta ilman suuria juhlallisuuksia. Henry Purcellia edeltäneen sukupolven arvostetuin mutta luonteeltaan ja musiikiltaan äkkiväärä brittisäveltäjä on jäänyt kaanonissa tasaisempien kollegoiden varjoon. Gambayhtye Fretworkin uutuuslevy tekee sentään kunniaa Locken levottomalle luovuudelle, joka tuntuu yhä modernilta.

MAtthew Locke: The Flat Consort
MAtthew Locke: The Flat Consort Uudet levyt

Aikalaiset tunsivat Locken näyttämömusiikista, mutta nykyään häneltä kuullaan lähinnä gambasarjoja, ja hyvä niin - polyfonisessa, yksityiseen käyttöön tarkoitetussa musiikissa Locken taito ja omaperäisyys pääsevät parhaiten kuuluviin. Sävelet sinkoilevat outoihin suuntiin, harmoniat eivät tottele sovinnaisuussääntöjä ja rytmit onnahtelevat, mutta vankka kontrapunkti saa kaiken silti tuntumaan väistämättömältä. Ainakin minä nautin siitä, miten Locke leikittelee odotuksillani. Harvoin näin vanhaa musiikkia joutuu kuuntelemaan näin tarkkaavaisena, mutta välillä helpottaa, koska vapaasti poukkoilevaa fantasiaa seuraa aina napakampi tanssiosa.

Signum-yhtiön julkaisemalle uutuudelle Fretwork on valinnut musiikkia Locken sarjasta The Flat Consort. Kolmen gamban linjat saavat tarvittaessa täydennystä luutusta, cembalosta ja uruista, mutta kokonaisvaikutelma on enemmän karu kuin täyteläinen: Fretworkin gambat soivat oudon karheasti, osin äänityksen takia, ja sarjojen väliin sijoitetuissa gambaduoissa nahkeus korostuu. Jouhevasti etenevää, samettista gambasärinää kannattaakin etsiä muualta, mutta Locken oikukkaaseen yksityisajatteluun äänikuva ja Fretworkin soittotyyli sopivat hyvin.

Matthew Locke: The Flat Consort ym. - Fretwork. (Signum, SIGCD696)

Kuuntele Kare Eskolan Uudet levyt 17.2.2022.

  • Alakotilan takuuraikkautta mandoliinilla

    Levyarvostelu

    Taidemusiikin ja nykykansanmusiikin rajamaa versoo yhä runsaammin mielenkiintoista musiikkia, ja ahkerin puutarhuri siellä on säveltäjä, sovittaja, kosketinsoittaja ja pedagogi Timo Alakotila. Vuonna 2014 hän sävelsi konserton pitkäaikaiselle yhtyekaverilleen, mandoliininsoittaja Petri Hakalalle, ja nyt kun teos on saatu levytettyä, siitä saattaa tulla suomalaisten kamariorkesterien keskuudessa yhtä suosittu kuin Alakotilan Concerto grossosta.

  • Kitaristi Janne Malinen kuljettaa punaista lankaa halki vuosisatojen

    Levyarvostelu

    Uuteen levyyn asti olen pitänyt Janne Malista luovana mutta tolkullisena kitaristina. Nyt hän kuitenkin yhdistää kolme teosta, joilla ei ole mitään yhteistä: Piazzollan kaksoiskonserton kitaralle ja bandoneonille, Weissin luuttukonserton klavikordisäestyksellä sekä niiden välissä Tommi Kärkkäisen konserton sähköisesti käsitellylle silent-kitaralle. Levyn kuunneltuani pidän Janne Malista entistä luovempana mutta edelleen tolkullisena. Rohkeudesta ja ilmaisun pakosta syntyvä punainen lanka tikkaa kokonaisuuden yhteen.

  • Toimiiko kuoro saamelaisuuden tulkkina?

    Levyarvostelu

    Laajan Saamenmaan musiikista ja kulttuurista riittäisi syvää innoitusta myös valtakulttuurin taidemusiikille, etenkin nyt kun kulttuurien kohtaamisesta on siivottu räikeimmät virheet. Pohjoinen huippukuoro Erik Westbergs Vokalensemble on omistanut uuden levynsä saamelaisvaikutteiselle musiikille. Joikun ja kamarikuoroilmaisun yhdistäminen ei ole helppoa, mutta tulos kuulostaa yllättävän luontevalta, innoittuneelta ja saamelaislähtöiseltä.

  • Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri toteuttaa Wiljami Niittykosken vision

    Levyarvostelu

    Kaustisen Salonkylässä asunut, vuonna 1985 kuollut Wiljami Niittykoski oli keskeinen hahmo siinä kehityksessä, jonka tuloksena kaustislainen viulunsoitto on nyt maailmanperintökohde. Salonkylän Sibelius oli kasvanut pelimanniperinteeseen mutta myös alueelle suodattuneeseen taidemusiikkiin, ja sävelsi sielunsa tunnot kappaleiksi, joita Kaustisella yhä soitetaan. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on nyt tehnyt tämän kansanomaisen sävelaarteiston pohjalta levyn, joka toteuttaa Niittykosken genrerajatonta musiikkinäkemystä tyylikkäästi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua